Mieli tekis kolmatta tenavaa vaik jo olevienkin kans menee välilä hermot! Löytyykö muita samoin tuntevia?

Kolmas lapsi syntyi vuosi sitten ja sen kanssa vasta hermot meneekin. Itkee ja kätisee jatkuvasti. Ihan vastasyntyneestä asti ollut hankala.

ja on niin ihana vauva! Keskimmäinen koettelee kyllä hermoja, kattellaan kuinka hermoheikko olen muutaman vuoden päästä, kun tämä pienin tästä kasvaa. Mutta yritystä päälle vaan!

Mutta loppujen lopuksi olen hyvin onnellinen näiden kahden kanssa vaikka hermot menevätkin muutaman kerran päivässä. Tiedän katuvani myöhemmin jos nyt valitsemme helpon tien ja jätämme lapsiluvun kahteen. Kuukautisetkin alkoivat vihdoin synnytyksen jälkeen, joten pikkukolmosen yritys voi alkaa (lapset melkein 3 v ja 13 kk). Mieheni on kanssani samaa mieltä, kolme lasta tuntuu hänestäkin sopivalta määrältä.

Kantsis siinä vaiheessa miettiä, että miks haluaa kolmatta? Onko vaan joku oma tarve olla raskaana, saada vauva ja kokea kaikki uudelleen vai mitä? Joku järki hommaan kannattaa ottaa kun vauva-aika kestää kutenkin vaan muutaman kuukauden. Jos vaikka odottelisitte vuoden pari niin tilanne vanhempien lasten kanssa olisi sitten jo helpompi. Ei kannata vetää elämää liian tiukalle kun ei ole pakko. Ei ole lastenkaan etu jos on äidillä hermo kireellä.

vuosi. Meillä on kolme lasta, ja kahden nuoremman ikäero on ollut suurehko, ja ihanaa on ollut kun hermot ei ole ollut kireällä.

En vaan kertakaikkiaan kestä rauhaa ja stressitöntä hiljaisuutta, omaa aikaa ja jne...

hankkia elämään muilla keinoin? Etenkin, jos stressin seurauksena hermot pettää harva se päivä ja lapset saavat kuulla kunniansa...

Ja olisikin kiva kuulla, että mikä olis sit se optimaalinen ikäero tuossa toisen ja kolmannen välissä, ettei oo äitillähermot kokoajan pinnassa. Meidän vesselit 3v ja 4,5v - että kauanko odogtan vielä? Mulla ikää 33v.

Olen aina tiennyt haluavani lapset suht pienellä ikäerolla, haluan että vauvavaihe kestää kaikenkaikkiaan vain muutamia vuosia. Haluan lasten olevan mahdollisimman läheisiä, pieni ikäero auttaa. Olen itse ainoa lapsi, mieheni taas kolmilapsisesta perheestä, ja haluan omien lastenikin pääsevän nauttimaan sisaruksista.



Nykyään monien mielestä elämän pitäisi olla niin mielettömän helppoa ja tasaista, lapsillekaan ei saisi suuttua koskaan, tai ei ole hyvä vanhempi. Kyllä minullakin menee joskus hermot niin, että kadun sanomisiani, mutta yleisesti ottaen lastenkin on hyvä nähdä että ihminen saa suuttua ja näyttää suuttumuksensa, mutta sitten lepytään ja pyydetään anteeksi jos on sanottu pahasti.



T. 5

Vierailija:

hankkia elämään muilla keinoin? Etenkin, jos stressin seurauksena hermot pettää harva se päivä ja lapset saavat kuulla kunniansa...