Hyvässä parisuhteessa elävät: kertokaa suhteestanne!

On sekä omaa, että yhteistä aikaa. Huumori pelaa. Halaillaan. Ei puhuta toisesta pahaa, ei huudeta eikä nimitellä. Jos tulee jokin ongelma, tehdään kompromissi tai jos ei voi, toinen joustaa tällä kerralla ja toinen seuraavalla. :) Ei kuvitella elämän olevan ruusuilla tanssimista, ihan tavallista arkea vain. Mutta siitä arjesta tehdään hyvää. Esim. elokuvan katselu yhdessä lauantai-iltaisin tai luontoretki sunnuntaisin. Ei sen kummempaa. :)

Jatkoa: Ja puhutaan ihan kaikesta. Arkiset jutut sekä syvällisemmät asiat. Ongelmat. Jos toinen ei joskus jaksa puhua, silloin ei puhuta. Annetaan tarvittaessa toiselle tilaa.

Myös pelleily ja hassuttelu on tärkeää.

Huumorilla pärjätään. Ei nalkutusta. Paljon yhdessäoloa, koskettelua ja toisen arvostamista sanoin ja teoin. Suukko heti aamulla ja joka ilta, ja tietysti siinä välissäkin aina kun mieli tekee. Molemmat aika paljon tekee omia juttujaan, mutta yhdessäkin tehdään. Mielestäni se toisen arvostaminen on siinä se ykkösjuttu, jos ei arvosta niin toisen tekemisiin hermostuu ja niitä väheksyy ja halveksii. Kuunteleminen ja kuuleminen on toinen. 

Meillä ulkopuoliselle näkyy siinä, että katsomme käsi kädessä telkkaria ja ulkona usein käsi kädessä.

Riitelemme harvoin. Tai on meillä erimielisyyksiä, mutta niistä lähinnä todetaan, että olen eri mieltä, siitä ei riidellä.

Suurin rakkauden mittari on se, että molemmat saavat olla oma itsensä. Eli toinen hyväksytään sellaisena kuin on. Mieheni on laiskanpuoleinen kotona, eikä tästä parane nalkuttaa. Minulla puolestaan on omat omituisuuteni, mutta ne minulla saa olla. Näin rakkaus näkyy arjessa.

Tästä seuraa, että molemmat kantavat vastuun omista tarpeistaan. Jos minä haluan ulkoilemaan, niin en nalkuta miehen sohvalla makaamisesta, vaan haen kaverin muualta, jos haluan. Kumpikaan ei odota, että toinen on olemassa minun viihdyttämisekseni. Tämä toimii, koska molemmat lähtökohtaisesti haluamme toisillemme hyvää, alistussuhteessa tämä ei toimisi.

Meillä molemmilla on vahva tunne, että kuulumme yhteen. Näin 8 vuotta. En tiedä, mistä se tunne nousee. Olemme toisella kierroksella ja tapasimme 45 v.

Ap, millaiset odotuksesi on?

Elämä on varsin tasaista. Tuetaan toisiamme ja jaetaan kaikki ilot ja surut. Puoliso on se paras ystävä. Meillä on omat jutut ja sisäpiirivitsit, joita muut eivät tajua. Päivittäin nauretaan yhdessä.

Arjessa näkyy niin, että ollaan aidosti kiinnostuneita toiselle tärkeistä jutuista, vaikka ei niistä ymmärrettäisiinkään mitään. Suukotellaan ja halitaan paljon. Autetaan toisiamme arjen askereissa vaikka molemmilla onkin ne omat suosikkikotityöt. Esimerkiksi puoliso vihaa pyykkihuoltoa mutta tulee silti auttamaan. Samoin ruuanlaitossa molemmilla on omat bravuurinsa ja vaikka toisen rooli olisi vain hämmentää soppaa, niin mieluusti tulee auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on varsin tasaista. Tuetaan toisiamme ja jaetaan kaikki ilot ja surut. Puoliso on se paras ystävä. Meillä on omat jutut ja sisäpiirivitsit, joita muut eivät tajua. Päivittäin nauretaan yhdessä.

Arjessa näkyy niin, että ollaan aidosti kiinnostuneita toiselle tärkeistä jutuista, vaikka ei niistä ymmärrettäisiinkään mitään. Suukotellaan ja halitaan paljon. Autetaan toisiamme arjen askereissa vaikka molemmilla onkin ne omat suosikkikotityöt. Esimerkiksi puoliso vihaa pyykkihuoltoa mutta tulee silti auttamaan. Samoin ruuanlaitossa molemmilla on omat bravuurinsa ja vaikka toisen rooli olisi vain hämmentää soppaa, niin mieluusti tulee auttamaan.

Meillä myös tämä sisäpiirivitsijuttu, nauretaan hölmöille asioille joista muut eivät joko tajua tai ne eivät vaan naurata heitä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on varsin tasaista. Tuetaan toisiamme ja jaetaan kaikki ilot ja surut. Puoliso on se paras ystävä. Meillä on omat jutut ja sisäpiirivitsit, joita muut eivät tajua. Päivittäin nauretaan yhdessä.

Arjessa näkyy niin, että ollaan aidosti kiinnostuneita toiselle tärkeistä jutuista, vaikka ei niistä ymmärrettäisiinkään mitään. Suukotellaan ja halitaan paljon. Autetaan toisiamme arjen askereissa vaikka molemmilla onkin ne omat suosikkikotityöt. Esimerkiksi puoliso vihaa pyykkihuoltoa mutta tulee silti auttamaan. Samoin ruuanlaitossa molemmilla on omat bravuurinsa ja vaikka toisen rooli olisi vain hämmentää soppaa, niin mieluusti tulee auttamaan.

Meillä myös tämä sisäpiirivitsijuttu, nauretaan hölmöille asioille joista muut eivät joko tajua tai ne eivät vaan naurata heitä. :D

Meillä on myös osittain oma kieli, jota muut ei ehkä ymmärrä. Luulen, että nämä kummallisuudet leviävät muiden tietoisuuteen sitten lasten kasvaessa. Saa nähdä.

Tässä tullut jo paljon samoja asioita, mutta nyt sama tilanne ehkä edessä kuin aloittajalla.

En vaan jaksa enää miehen jatkuvaa valehtelua.

Muuten olisi paljon hyviä asioita, mutta em. tuhoaa luottamuksen ja särkee sydämen.

Kiitos vastauksista! Oma tilanne on siis sellainen, että suhteessa on mennyt jo vuoden ajan huonosti, ei ole tarpeeksi läheisyyttä ja seksiä, emme liiemmin naura ja hassuttele yhdessä jne. Näistä ollaan useasti puhuttu puolison kanssa, mutta emme vaan saa asioita paranemaan. En enää oikeastaan näe tulevaisuuttakaan enää yhdessä.

Näitä muiden kokemuksia halusin siis kuulla, koska joskus ajattelen että ehkä parisuhteen kuuluukin olla tällaista kuin meillä, ja vika on minun päässäni.

Ap oletko harkinnut jotain uutta harrastusta miehen kanssa yhdessä. Se voisi lähentää ja tuoda yhteyttä takaisin?

Päivittäinen kävelylenkki, hiihtolenkki, korttipeli, tietokonepeli yhdessä, metsäretket yhdessä, mikä nyt vaan voisi teillä toimiakaan.

Parisuhteessa saman sukupuolen kanssa, _omat asunnot_ ja vain toisella lapsia.

Mulle oli ehdoton ei, että en ala uusperhettä kyhäämään, koska en usko sen tasavertaisuuteen. Ihanne olisi lapseton suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Ap oletko harkinnut jotain uutta harrastusta miehen kanssa yhdessä. Se voisi lähentää ja tuoda yhteyttä takaisin?

Päivittäinen kävelylenkki, hiihtolenkki, korttipeli, tietokonepeli yhdessä, metsäretket yhdessä, mikä nyt vaan voisi teillä toimiakaan.

Yhteiselle tekemiselle täältäkin suositus. Hyvä, että olette pystyneet puhumaan asiasta mutta tilanne vaatii myös tekoja. Niiden ei tarvitse olla isoja. Me esimerkiksi valitsemme sarjan, jota seuraamme yhdessä sohvan nurkkaan käpertyneenä. Siinä sylikkäin maatessa tulee samalla annettua sitä läheisyyttä. Joskus tilanne on eskaloitunut seksiin asti mutta jo se fyysinen läheisyys tuo yhteen kuuluvuuden tunnetta.

Olemme aika tiiviisti yhdessä, nyt 24/7 ja jo monta vuotta oikeastaan tehty etätöitä kotoa käsin. Viihdymme yhdessä, meillä on samanlaiset unelmat ja tahtoa toteuttaa ne. Paljon naurua ja tyhmiä inside vitsejä joita kotona vielä asuva kuopus inhoaa:) Kaikesta mahdollisesta riittää juttua. 

Toisaalta teemme myös omia asioita eli emme ole riippuvaisia toisistamme.  Luottamus ja arvostus on tärkeää eikä kumpikaan tekisi mitään tuhotakseen niitä. Seksiä on mutta läheisyys on enemmän sellaista samaan suuntaan katsomista, ei kiinni kyhnäämistä. Jos riidellään  niin asiasta, ei koskaan mistään henkilökohtaisesta. Riidat kestää minuutin, sen jälkeen jompikumpi käy keittämässä kahvit:)

Hyvä esimerkki mieheni huomaavaisuudesta on esim tältä aamupäivältä. Hän tiesi että pelkään lähteä autolla Helsingin keskustaan lääkäriin (sellaisessa paikassa mihin on vaikea mennä julkisilla) joten hän otti työläppärin mukaan, ajoi minut lääkäriin ja teki aulassa töitä 1,5h. Vain ettei mun tarvitse turhaan jännittää.