Lue keskustelun säännöt.
Oletteko näpäyttäneet kiusaajaa, miten reagoi?
23.02.2021 |
Muutaman kerran olen itse joko sanonut takaisin aika kovasti tai muuten voinut antaa maistaa omaa lääkettään. (Ensin pitkän aikaa kärsittyäni öykkärin toiminnasta.) Ajallisesti paljon eroa ja erilaisia tapauksia, itsellä noin kolme esimerkkiä, mutta yhteistä kaikissa on ollut se, että kiusaaja on aina ollut yllättynyt vastarinnasta.
Näinkö se yleensä menee, eli että kiusaaja on luullut löytäneensä sopivan uhrin. Sellaisen, joka ei ole heti aggressiivinen, ja kiusaajan persoona tulkitsee tilanteen niin, että silloin se henkilö ei koskaan voisi nousta häntä vastaan. Itse taas joskus katson pidempäänkin että onko joku todella niin törppö vai korjaako käytöstään. Puhun asiallisesti mutta rauhallisesti tilanteesta ym. Mutta Jos päädyn tulokseen, että ei korjaa eikä järkipuhe auta, niin sitten saa mitä tilaa. Ja se on kiusaajalle järkytys.
Kommentit (40)
Joskus kauan sitten koulussa yhden minulle tutun oppilaan sisko päätti että olen nynny. Alkoi joka kerta kun näki minut joko irvistelemään, sanomaan nimeni venytellen ja pilkallisesti, haukkui jotain vaatetta jika mulla oli ym. Silloin ei tullut mieleenkään että olidin kertonut kotona tai opettajalle, joten endin yritin vältelöä. Jos en voinut vältellä ja pääsi jotain sanomaan tai tekemään ( ja pari sen nälvijän kaveria tietenkin aina naureskeli siinä) niin yritin olla kuin en olisi kuullut tai välittänyt.
Todellisuudessa pidin häntä niin ilkeänä että ajattelin sen kaiken vain yltyvän jos sanon vastaan. Hän oli valinnut kohteeksi aivan tyhjästä ja pelkäsin että jos yritän vastustaa se muuttuu vielä pahemmaksi. Näin meni kuukausia yläkoulussa silloin.
Sitten vaan kerran kun se taas tapahtui sanoin hänelle tosi rumasti tyyliin pää kiinni huumepilvi (nimi vaihdettu mutta sanoin hänen nimestään ilkeän väännöksen). Näin että järkyttyi kun käytin sitä ilkeää nimitystä.
Sen jälkeen järkytyin itsekin ja pelkäsin että se pahenee. Mutta hän jätti minut rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella istutin yhden v-tulijan vesilammikkoon, kävi ilmeisesti niin paljon luonnonpäälle, että kiusaaminen loppui siihen. Yhden huutelijan kanssa olin valmis tappelemaan, mutta hänellä meni sisu kaulaan, hyvä niin, kun en ole tappelija itsekään.
Aikuisena olen joskus ihan tehnyt samaa mitä öykkärikin. Jos öykkäri meluaa, teen saman. Jos öykkäri nälvii ilkeällä nimimuunnoksella teen saman (tätä yritti vanhempi kollega taannoin!). Nimimuunnoksen keksijä oli muuten selvästi ensin oikein suunnitellut tekostaan. Tuli silloin tauolla hymyillen ja silmät kiiluen jutustelemaan, että eikö olisikin hassu juttu, jos sinua alettaisiin kutsua -------. Oli siis keksinyt meidän työssä käytettävistä lyhenteistä pahalta kuulostavan nimityksen. Eli oli suunnitellut, että alkaa käyttää sitä.
Onneksi lanttu leikkasi siinä tilanteessa ja totesin vain että olisihan se hassua. Säkin olisit sitten ----- (keksin sukunimestään väännöksen josta tiesin hänen olevan loukkaantunut). Ilme venähti, enkä kuullut sitä omasta nimestäni tehtyä väännöstä enää. Ai niin, meidän ammatti: opettaja. Tämmöistä.
Olen. Olen ulkoiselta olemukseltani harmaa hiirulainen, hiljainen hissukka. Kiusaaja ei varmaan arvannut että uskalsin puuttua heti hänen toimintaansa ja vein asian esimiehelle ja työsuojeluun. Suora kiusaaminen loppui siihen. Selän takana taisi vielä jotain kiukuttelua jatkaa mutta se ei mua haitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena ja nuorena minua yritti kiusata 4 poikaa (erilliset kerrat). Ensimmäisen kerran nappasin välittömästi niskasta kiinni, toinen päätyi naamalleen lumihankeen, kolmannen kurkkuun kävin kiinni ja neljäs sai kupin kahvia päähänsä. Kenestäkään ei ollut ongelmaa toista kertaa.
Kiusaajilla ei ole empatiaa. Mikään selittäminen ja järkeily tyyliin ajattele miltä itsestäsi tuntuisi...ei vaikuta. Tilanteen täytyy konkretisoitua sen tyypin ihmisille. Heitä pitää nimitellä, häiritä jne. Vasta sitten EHKÄ oppivat. Ja vaikka eivät oppisi, niin eipä ole niin hauskaa enää ole kuitenkaan heillekään kun saavat samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat usein hyötyvät siitä, kun muut ympärillä ovat niin kunnollisia. Kiusaajat tulisi eristää kaltaistensa pariin.
Minä en jaksa katsella potentiaalisen kiusaajan määkymistä hetkeäkään, vaan sanon välittömästi vastaan - ystävällisesti tai vähemmän ystävällisesti, vähän tilanteesta riippuen. Mulla kiehahtaa yli, jos joku yrittää manipuloida, joten en varsinaisesti valitse reaktiotani tietoisesti vaan se tulee selkärangasta.
Mielestäni jos jää oikein hautomaan näpäytystä, ollaan äkkiä niillä rajoilla, että äityykin kiusaamaan takaisin. Mikä ei varmaankaan ole sellaisen aikuisen ihmisen tapa toimia, joka vastustaa kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittely muka leikillisesti tuntuu olevan yleistä. Itsekin sain kokea tällaisen toistuvan vitsin työpaikalla taannoin. En reagoinut ensin, eikä hassuttelija lopettanut. Sitten kerran väsyneenä totesin vaan, että sinä se sitten jaksat. Meni noloksi ja loppui siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa katsella potentiaalisen kiusaajan määkymistä hetkeäkään, vaan sanon välittömästi vastaan - ystävällisesti tai vähemmän ystävällisesti, vähän tilanteesta riippuen. Mulla kiehahtaa yli, jos joku yrittää manipuloida, joten en varsinaisesti valitse reaktiotani tietoisesti vaan se tulee selkärangasta.
Mielestäni jos jää oikein hautomaan näpäytystä, ollaan äkkiä niillä rajoilla, että äityykin kiusaamaan takaisin. Mikä ei varmaankaan ole sellaisen aikuisen ihmisen tapa toimia, joka vastustaa kiusaamista.
Se on persoonakysymys. Itselle on usein ollut vaikeaa reagoida heti. Mutta kun olen reagoinut ja saanut tilanteen ratkaistua, en ole sitä itse enää jatkanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi esimies otti silmätikukseen. Muille riitti puolikas työtahti ja laatu.
Laitoin kaikkiin mahdollisiin mainoksiin ja lehtien 3kk kokeiluihin laitoin hänen tietonsa. Tein hänen työsähköpostiosoitteellaan parille venäläiselle postimyyntimorsian sivustolle tilin. Annoin kaikille asiakkaille yhteystiedoiksi hänen numeronsa.
Tilasin useammasta sähköyhtiöstä tarjouksen, haluan että myyntineuvottelijanne ottaa minuun yhteyttä-sarakkeella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja nuorena minua yritti kiusata 4 poikaa (erilliset kerrat). Ensimmäisen kerran nappasin välittömästi niskasta kiinni, toinen päätyi naamalleen lumihankeen, kolmannen kurkkuun kävin kiinni ja neljäs sai kupin kahvia päähänsä. Kenestäkään ei ollut ongelmaa toista kertaa.
Nauratti tämä. Mitäs yrittivät käydä kiinni. :D Joskin toivon että kahvi oli kylmää. Elämä on itsepuolustuslaji joskus, jota harjoittelee. Olen nuorena onnistunut puolustautumaan ja joskus en jos hyökkäys oli täysin odottamaton (siltä ihmistyypiltä) tai nopea. Aikuisena huomasi että muiden aikuisten hyökkäykset ovat kierompia, eivät aina fyysistä kimppuun käymistä (joskus sekin näköjään) ja puolustautuminen vaati strategiaa. Myös etukäteen strategiat ja uudet strategiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jätän täysin huomiotta. Se niitä kismittää eniten.
Vierailija kirjoitti:
Nimittely muka leikillisesti tuntuu olevan yleistä. Itsekin sain kokea tällaisen toistuvan vitsin työpaikalla taannoin. En reagoinut ensin, eikä hassuttelija lopettanut. Sitten kerran väsyneenä totesin vaan, että sinä se sitten jaksat. Meni noloksi ja loppui siihen.
Ainakin miesporukoissa ns. huumorilla vittuilu on varsin tavallista. Itse kyllä mielestäni huomaan, onko seura minulle riittävän tuttua alkaakseni siihen. Yleensä varmaan odotan ja katselen, että harrastaako joku työkaveri itse sellaista ennen kuin alan mitään laukoa. Ei kenenkään tietenkään pitäisi tahtomattaan sellaista joutua kuulemaan, mutta valitettavasti se on jossain määrin osa "äijäkulttuuria", mikä kannattaa ihan oman mielenrauhansa vuoksi tiedostaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jätän täysin huomiotta. Se niitä kismittää eniten.
Juu se on viisainta! Ja meneminen eri suuntiin kokonaan. Tietysti jos ei pääse tilanteesta pois, siihen pitää olla joku toimintatapa valmiina ja miten pääsee lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimittely muka leikillisesti tuntuu olevan yleistä. Itsekin sain kokea tällaisen toistuvan vitsin työpaikalla taannoin. En reagoinut ensin, eikä hassuttelija lopettanut. Sitten kerran väsyneenä totesin vaan, että sinä se sitten jaksat. Meni noloksi ja loppui siihen.
Ainakin miesporukoissa ns. huumorilla vittuilu on varsin tavallista. Itse kyllä mielestäni huomaan, onko seura minulle riittävän tuttua alkaakseni siihen. Yleensä varmaan odotan ja katselen, että harrastaako joku työkaveri itse sellaista ennen kuin alan mitään laukoa. Ei kenenkään tietenkään pitäisi tahtomattaan sellaista joutua kuulemaan, mutta valitettavasti se on jossain määrin osa "äijäkulttuuria", mikä kannattaa ihan oman mielenrauhansa vuoksi tiedostaa.
Kyllä tätä naisvaltaisilla aloillakin on.
Näpäytin, jouduin itse kiusattujen sakkiin.
Olisi pitänyt pitää huoli omista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jätän täysin huomiotta. Se niitä kismittää eniten.
Juu se on viisainta! Ja meneminen eri suuntiin kokonaan. Tietysti jos ei pääse tilanteesta pois, siihen pitää olla joku toimintatapa valmiina ja miten pääsee lähtemään.
No enpä tiedä. Kouluissa ja työpaikoilla saat vältellä kuukausia, vuosia ja kiusaaja jatkaa. Jos saat homman lopetettua ja opetat kiusaajallekin arvokkaan elämänopin (ei ole itsekään haavoittumaton), niin parempihan se on.
Miten olet siis näpäyttänyt? Esimerkkiä?