Mitä teen väärin kun lapseni ei rekisteröi ollenkaan tavallisella äänellä sanottua kieltoa?
Kaksivuotiaasta kyse. Olen jo pitkään ihmetellyt mitä teen väärin kun lapseni ei tottele yhtään. Mutta tänään tajusin että hän ei edes rekisteröi tavallisella äänellä sanottua kieltoa tai kehoitusta vaikka sen sanoisi miten selkeästi ja tiukasti. Ei vaikka sen sanoisi hänen eteen kyykistyen ja silmiin katsoen (hän ei pysähdy kuuntelemaan ellei korota ääntä). Hän ymmärtää hyvin puhetta mutta ihan kuin ei tajuaisi että tavallisella äänellä sanottu kielto koskee häntä tai on kielto.
Vasta kun saman kehotuksen tai kiellon sanoo kovaa lapsi tajuaa ja tottelee, usein tosin katsoi vähän hämmästyneenä että miksi korotan ääntä - ihan kuin kuulisi sanomani ekaa kertaa. Ja kuulossa ei siis ole vikaa sinänsä.
Olen aina ollut jämäkkä ja johdonmukainen eli kielto on aina kielto eli mielestäni en ole opettanut häntä siihen että kieltoa ei tarvitse totella.
Help?
Kommentit (24)
Selvästikin lapsi luottaa siihen, että ei tarvitse totella ennen kuin komennetaan. Että kyllä äiti jossain kohtaa sanoo lujasti, jos asialla on väliä.
Juuri tuohan on testaamista, missä rajat kulkevat.
Aika tavallinen tilanne silloin, jos lapsen annetaan jatkaa kiellettyä toimintaa kielloista huolimatta siihen asti, kunnes vanhempi korottaa ääntään. Lapsi oppii, että vasta vanhemman korottaessa ääntään jotain saattaa tapahtua. Lasta kielletään normaalilla äänellä vain yhden kerran ja sen jälkeen lasta estetään tekemästä sitä, mikä oli kiellettyä. Lapsi vaikka kannetaan pois pahanteosta, mutta lapsen ei ihan oikeasti kannata antaa jatkaa pahantekoaan, kunnes vanhemmalta palaa käämit.
Autismin kirjon lapsi? 2-vuotiaana juuri todetaan, kun vuorovaikutuksessa poikkeamia.
En ymmärrä tätä nykyistä kasvatustapaa. Mistä lähtien on ollut järkevää tuottaa kaikki puhe samalla äänensävyllä? Ihminen tarvitsee ihan luonnostaan nonverbaalisia viestejä sanallisen ilmaisun tueksi. Äänensävyn vaihtelu on yksi oleellinen nonverbaalin viestinnän tapa. Ei ole mitään pahaa käyttää käskyissä ja kielloissa tiukempaa äänensävyä, päinvastoin se on ihmiselle luonnollista kommunikointia. Tiukka äänensävy ei tarkoita huutamista tai muuta epäasiallista kommunikointia.
Olen hämmästyneenä seurannut nykyvanhempia, jotka yrittävät viestiä kaikki asiat lapselleen samalla monotonisella lässytyksellä. Mitä ihmettä he oikein kuvittelevat moisella saavuttavansa? Meidänkin talon rappukäytävässä karjuu päivittäin tällaisen lässyttäjä-äidin jälkikasvu, on karjunut jo kolme vuotta eikä loppua näy. Joka. ikinen. päivä.
Komentaminen tiukalla äänellä on aivan normaalia ja luonnollista silloin, kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on hullu
Autisti
Kokeile rytmittää puhetta eri tavoin. Löydät kyllä oikean tavan .
t.ktm
Mitä jos lakkaisit jankuttamasta niitä turhanpäiväisiä kieltojasi tuhat kertaa päivässä? Eihän kukaan jaksa sellaista kuunnella.
On oppinut ettei kiellot tarkoita mitään jos niitä ei huudeta. Kokeile tehostaa jollain muulla keinolla. Esim. jos hakkaa pikkuautolla eteisen peiliä, kielletään ja otetaan auto pois tai ohjataan muualle leikkimään. Samalla voi sanoa, että peili saattaa mennä rikki. Huutaminen lähinnä säikäyttää, ja sen teho alkaa heiketä kun lapsi kasvaa isommaksi. Opeta se mieluummin ajattelemaan.
Puheet ja teot balanssiin. Jos vaadit, toteuta teon tasolla myös loppuun asti sitä mitä vaadit.
Miten sen pitäisi rekisteröidä ne? Pitäisikö joka kiellolle antaa oma rekisteritunnus, vaikkapa GTF-666, FCK-696, jne...
Vierailija kirjoitti:
Puheet ja teot balanssiin. Jos vaadit, toteuta teon tasolla myös loppuun asti sitä mitä vaadit.
No mutta minähän toteutan aina. Johan aloituksessa kirjoitin että olen johdonmukainen ja kielto on aina kielto. Esim. jos hakkaa peiliä pikkuautolla niin ensin kiellän korottamatta ääntä mutta sanomalla tiukalla äänellä. Koska ei usko niin menettää sen auton ja kannan pois peilin luota. Jos taas heti sanon todella kovaan ääneen sen kiellon niin uskoo kyllä. Ap
Tyttäreni kysyi kerran, miksi aina huudan hänen veljelleen.
Mutta tyttö uskoi, kun sanoi. Pojan korvat ei kuulleet.
Tytär hankki tatuoinnin paheksunnastani huolimatta, poika kuuntelee nykyään paremmin elämänohjeitani. Että pitkä matka sulla vielä ja paljon taisteluja edessä.
Mutta se on sen arvoista.
En väitä että pätee sinun tapauksessasi, mutta meillä asian selittää pojan diagnosoitu ADHD. Tyttömme on täysin päinvastainen - toki hänkin on välillä olevinaan kuulematta, niin kuin kaikki lapset joskus.
Hyvin rasittavaa tuo. Ja aina luokassa yksi on, joka ei reagoi edes ääneen muutoksiin tai vaikkapa pilliin. Mutta kun joillain luokilla samanlaisia tapauksia on esim. 5 oppilasta, niin tunnista vie tolkuttoman osan aikaa se, että saa kaikki oppilaat kuulolle kuuntelemaan tehtävänannon. Ja toiset sillä välin odottavat ja odottavat..
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni kysyi kerran, miksi aina huudan hänen veljelleen.
Mutta tyttö uskoi, kun sanoi. Pojan korvat ei kuulleet.
Tytär hankki tatuoinnin paheksunnastani huolimatta, poika kuuntelee nykyään paremmin elämänohjeitani. Että pitkä matka sulla vielä ja paljon taisteluja edessä.
Mutta se on sen arvoista.
Harvoin näkee näin typerää kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
En väitä että pätee sinun tapauksessasi, mutta meillä asian selittää pojan diagnosoitu ADHD. Tyttömme on täysin päinvastainen - toki hänkin on välillä olevinaan kuulematta, niin kuin kaikki lapset joskus.
Selittääkö adhd siis jotenkin sen että lapsi ei kuuntele ellei huuda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä että pätee sinun tapauksessasi, mutta meillä asian selittää pojan diagnosoitu ADHD. Tyttömme on täysin päinvastainen - toki hänkin on välillä olevinaan kuulematta, niin kuin kaikki lapset joskus.
Selittääkö adhd siis jotenkin sen että lapsi ei kuuntele ellei huuda?
Mulla ei ole ainakaan diagnosoituna mitään, mutta en kuule puhetta esimerkiksi lukiessani. Huutamisen luulen.
Sama on periytynyt yhdelle lapsistani. Korvat ovat hukassa, mutta keskittymiskyky toisaalta tosi hyvä. Kaikella on siis puolensa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyistä kasvatustapaa. Mistä lähtien on ollut järkevää tuottaa kaikki puhe samalla äänensävyllä? Ihminen tarvitsee ihan luonnostaan nonverbaalisia viestejä sanallisen ilmaisun tueksi. Äänensävyn vaihtelu on yksi oleellinen nonverbaalin viestinnän tapa. Ei ole mitään pahaa käyttää käskyissä ja kielloissa tiukempaa äänensävyä, päinvastoin se on ihmiselle luonnollista kommunikointia. Tiukka äänensävy ei tarkoita huutamista tai muuta epäasiallista kommunikointia.
Olen hämmästyneenä seurannut nykyvanhempia, jotka yrittävät viestiä kaikki asiat lapselleen samalla monotonisella lässytyksellä. Mitä ihmettä he oikein kuvittelevat moisella saavuttavansa? Meidänkin talon rappukäytävässä karjuu päivittäin tällaisen lässyttäjä-äidin jälkikasvu, on karjunut jo kolme vuotta eikä loppua näy. Joka. ikinen. päivä.
Komentaminen tiukalla äänellä on aivan normaalia ja luonnollista silloin, kun sen aika on.
Tämähän se. Mitä pienempi lapsi sitä enemmän "lukee" sanatonta viestintää, eli kielloissa äänenpainoja. Jos kaikki sanotaan samalla äänensävyllä niin ei se lapsi usko kyseessä olevan kielto. Kannattaa verrata vaikka koiraan, jolle voi jutella iloisella äänellä vaikka mitä loukkauksia, mutta silti häntä heiluu iloisena. Jos taas kehuu taivaisiin tiukalla äänensävyllä niin koira luulee tehneensä jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä että pätee sinun tapauksessasi, mutta meillä asian selittää pojan diagnosoitu ADHD. Tyttömme on täysin päinvastainen - toki hänkin on välillä olevinaan kuulematta, niin kuin kaikki lapset joskus.
Selittääkö adhd siis jotenkin sen että lapsi ei kuuntele ellei huuda?
Ei.
Lapsi on hullu