Saanko koskaan toista lasta?
Jouduin ponnistamaan esikoisemme maailmaan kovalla kiireellä sydänäänten romahtamisen takia ja lapsiveden vihreyden takia. Ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia. Vauva syntyi aivan elottomana ja näytti kuolleelta. Ja aika kauan meni ennen kuin virkosi. Tapahtuma oli minulle todella järkyttävä ja pelästyin aivan valtavasti.
Nyt on ollut miehen kanssa puhetta toisen lapsen yrittämisestä, mutta minulla on edelleen hurja pelko tuosta esikon ponnistusvaiheesta. En haluaisi enää koskaan joutua kokemaan vastaavaa ja pelkään todella paljon ponnistamista. Toisen lapsen haluaisin..kestän supistukset ja kaiken muun, mutta en uskalla ponnistaa.
Onko mitään toiveita enää toista lasta saada?
-tähtityttö
Kommentit (4)
Jospa sitä vaikka pääsisi juttelemaan sinne pelkopolille.
Katsotaan nyt, että onnistuuko edes raskaus, hoitoja tarvitsemme siihen. Mutta toivossa on hyvä elää. Tuntuu vaan että en uskalla lähteä tuohon hoitoruljanssiin jos pelkään ponnistamista niin kovasti. Koska pelkään että se vaikuttaa sitten jotenkin hoitoihin..
-tähtityttö
Olen samaa mieltä, että neuvolaan ja pelkopolille keskustelemaan! Älä anna tuon ponnistuspelon viedä sinulta iloa toisesta lapsesta. Jokainen raskaus ja synnytys ovat erilaisia, samalla äidilläkin. Vaikka tapahtuma oli sinulle järkyttävä, on kyse kuitenkin niin pienestä hetkestä. Uskon, että saat apua!
Meillä esikoisen synnytys ei myöskään mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Kiire oli lopussa, sillä sydänäänet heikkenivät ja oli vähän muutakin. Vauva autettiin sitten imukupilla maailmaan, sali täysi kätilöä, lääkäriä ja lastenhoitajaa. Itsestä se tuntui varsin kamalalta, kun hirveä touhu päällä (vaikka kuitenkin asiallinen ja toisaalta rauhoittava). Lapsi oli eloton ja vietiin virvoitukseen ja sieltä lastenosastolle hoitoon bakteeri-infektioepäilyn vuoksi. Ensimmäistä kertaa synnyttäneenä tuntui kauhealta, kun näki vauvansa vain vilaukselta eikä tiennyt, mikä vialla. Kuitenkin totesin heti, että tekisin seuraavan vaikka oitis =) Ihmismieli on kummallinen.
Toisen lapsen saimme alta kahden vuoden esikoisesta ja toivon vain koko odotuksen, ettei synnytystä käynnistetä ja että saan vauvani heti viereen. Ja kaikki meni hienosti! Toinen synnytys olikin jo sitten sellainen säännöllinen normaali. Toipuminenkin oli vallan nopeaa.
Jokaisen tilanne on yksilöllinen, mutta toivon todella, että jos kerran toista lasta harkitsette, niin hommiin vaan =) Uskon, ettei toisella kerralla käy samoin ja toisaalta, jos pelko on kova, saat varmasti sen suunnitellun sektion.
Tsemppiä sinulle! Haluan kerttoa oman kokemukseni... toiseksi nuorimman synnytys meni todella helposti ja hyvin ponnistamiseen asti. Silloin loppuivat supistukset. Tunnin odottelun jälkeen vauvan sydänäänet niin ikään heikkenivät ja jouduin ponnistamaan ilman supistuksia. Se teki todella kipeää ja tuntui, etten selviä siitä. Pelkäsin etukäteen tämän uuden tulokkaan ponnistamista. Kerroin kokemuksesta niin neuvolassa, lääkärille kuin heti synnärille mennessäni. Tällä kertaa sainkin sitten spinaalin, joka puudutti jalat ja típan, joka lisäsi supistuksia. Kätilö sanoi antavansa sen sen takia, ettei aikaisempi kokemus toistuisi. Ja nyt meni kaikki loistavasti. En tuntenut olleenkaan ponnistaessa kipua. Kätilö sanoi milloin ponnistaa ja milloin levätä. 3 kunnon pitkää työntöä ja vauva syntyi uskomattoman helposti. Synnytyksestä japonnistuksesta jäi todella mukava maku. Kahta samanlaista synnytystä ei ole. Juttele pelostasi, varmasti saat siihen apua!
...minua pelottaa syöksysynnytysten takia synnyttäminen nyt kolmannella kerralla.
Sinulla on täysin pätevä syy pyytää sektiota nyt ja sehän tehdään yleensä viikko, kaksi etukäteen eli riski, että vauva kakkaa lapsiveteen on pienempi. Sinun kannattaisi ottaa neuvolaan yhteyttä ja päästä puhumaan peloistasi. Raskauden ajanhan voit tutkailla tuntemuksiasi ja tehdä päätöksen miten synnytät vasta loppuvaiheessa. Kaikki menee varmasti hyvin, rohkeasti vaan uuteen raskauteen jos niin haluat:)