Lue keskustelun säännöt.
Miksi peruskoulussa luettiin oppikirjoja ääneen? Oliko joku oikea syy vai pelkkää oppilaiden kiusaamista?
22.02.2021 |
Siis omana peruskouluaikanani otettiin kirjasta joku luku, mistä jokainen luki vuoroperään ääneen pätkän.
Tehdäänkö tätä vieläkin?
Kaikki lukihäiriöiset ja ujot yms. änkytti sitä tekstiä keskinmäärin itku kurkussa kun muu luokka hihitteli. Itsellä ei ollut tätä ongelmaa, ihan sujuvasti luin, mutta en voi sanoa mitään oppineenikaan. Kaikki keskittyminen meni oman vuoron odottamiseen "milloin se tulee, milloin se tulee" ettei opettaja flippaa jos joku putoaa kärryiltä. Lukiessa taas kaikki keskittyminen meni siihen artikulaatioon, ei niinkään sisällön ymmärtämiseen. Sitten taas oman vuoron odottelua...
Mikä tässä oli se tarkoitus kun tätä tehtiin jatkuvasti? En käsitä. Joo opetellaan ehkä oman vuoron odottamista mutta ihan oikeesti tätä tehtiin melkein joka tunti.
Kommentit (34)
Sillä harjoiteltiin lukusujuvuutta.
Helppo muuten näin jälkikäteen nähdä ne huonot oppilaat, jotka eivät edes osanneet lukea kunnolla.
Heillähän olikin lukihäiriö, mutta ei sitä vielä ysärillä tunnistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinkin unohtanut tuon! Minäkin itse asiassa pidin lukemisesta, mutta voin kuvitella, että esim. luokan puhevikainen poika ei.
Toinen asia, mitä en ymmärtänyt ja mikä ei hyödyttänyt, oli se, että joka tunti oli pistokoe edellisen tunnin aiheesta, ja sitä pistokoetta varten oltiin kopioitu kirjasta vihkoon kohtia. Ne piti sitten opetella käytännöllisesti katsoen ulkoa. Muistan vain jotain vientihedelmiä, enkä edes tiedä, mitä maata tämä tiedonpalanen koskee! Maantieto siis kyseessä tässä tapauksessa.
Tiedä sitten, miten nykyisin tämä elämysoppiminen saa lapset oppimaan.
Tuo oli todella kamalaa. Itse olin ujo ja odotin omaa vuoroani sydän pamppaillen. Tekstistä ei jäänyt mitään mieleen.
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Ääneen lukeminen auttaa luetunymmärtämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Kuinka moni ajattelee, että nokkahuilun soittamisen suurin tarkoitus oli tulla hyväksi nokkahuilistiksi. Hei, haloo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Joka päivä. Kerran sain jopa työpaikan tämän taidon ansiosta, kun olin työhaastattelussa toimistosihteeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Kyllä mä välillä soittelen nokkahuilua. Onhan se kiva soittaa edes sitä yhtä soitinta, jota on oikeasti oppinut soittamaan 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tämä ääneenlukemiskäytäntö yhä voimassa?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Minä!
Opettelin soittamaan toistakin oktaavia, mitä ei peruskoulussa opetettu.
Nokkahuilun suosio kouluopetuksessa perustuu soittimen halpuuteen, kestävyyteen ja alkeiden suhteelliseen helppouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, on ymmärrettävää, että ala-asteella ensimmäisillä luokilla luettiin ääneen, mutta meillä luettiin vielä yläasteellakin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni on soittanut nokkahuilua peruskoulun jälkeen?
Mun tyttö ja hienosti soittaakin. En edes tiennyt, että nokkahuilusta saa sellaisia säveleitä aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun vielä yläasteellakin laitettiin lukemaan jotain lukua vuoronperään. Luokallani oli poika, jolla oli vaikeuksia lukea, luki hyvin hitaasti ja hapuillen sanoja. Yllättäen hän sitten aina "vahingossa" sai enemmän vuoroja kuin muut. Ihan kuin hänen lukihäiriönsä sillä olisi parantunut, että pistetään poika vähän useammin lukemaan ääneen :/
Meillä luettiin vielä lukiossakin. Ihan hirveää. Jännitin kamalasti lukihäiriön vuoksi. Aina en pystynyt lukemaan loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Ääneen lukeminen auttaa luetunymmärtämisessä.
Ehkä joillekin ja yksin ollessa, mutta ap:han tuossa hyvin selitti miksi tämä yhteinen ääneenluku nollasi luetunymmärtämisen täysin.
Siinä oppii selkeää puhumista. Tavallisessa puheessa on paljon täytesanoja ja kielioppi vähän sinnepäin. Kun lukee valmista tekstiä jää nämä pois. Vähän niin kuin kieliä oppii puhumaan puhumalla.
Ujona jännitin näitä myös, vaikka olinkin taitava lukemaan. Kauheinta oli, kun opettaja sanoi "luetko vähän kovempaa" O_O Omalla kohdallani ääneen lukeminen pyyhkii kaiken sisällön kyllä mielestä saman tien eikä varmaan kovin tarkasti tullut kuunneltua muidenkaan pätkiä, kun jännitti. Mutta opettajana (en kuitenkaan ole luokanope) ajattelisin, että sujuvuuden ja "esiintymisharjoittelun" lisäksi ääneen lukeminen varmistaa, että kaikki oppilaat keskittyvät tekstiin ainakin sen hetken ajan. Jos tehtävänä olisi lukea itsekseen, osa oppilaista ei varmastikaan lukisi.
Tuntisuunnittelun näkökulmasta ääneen luetuttamisella saa myös kivasti pelattua aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Ääneen lukeminen auttaa luetunymmärtämisessä.
Juuri näin, se auttaa sanojen ja lauseiden hahmottamisessa ja kielen ääntämyksen muodostamisessa. Miten voi ymmärtää tai käsitellä tekstiä jos ulosanti on sellaista epämääräistä takeltelevaa muminaa? Aina kun kuulen jonkin lukevan ääneen noin niin tekisi mieli määrätä tyyppi pakolliselle lukulomalle jossa pitää lukea useita kirjoja ääneen ja ajatuksen kanssa.
Hyvää lukemisen harjoittelua samalla, kun seurasi sitä tekstiä.
Kuinka moni lapsi tai nuori lukee kotonaan ääneen ja oppii lausumaan suomalaisia kirjakielellä kirjoitettuja sanoja`?