Mikä saa jonkun luulemaan itseään korvamaattomasti, työpaikalla, yhdistyksessä jne.?
Ainakin pari tapausta on, että kun se omasta mielestään korvaamaton lähtee, niin yhteisön henki paranee ja ne nurkassa olleet arat, jotkat uskaltavat tulla esille ja alkavat ihan eri teholla tehdä hommia, kun dominoiva henkilö lähtee, yhdistyksessä tehdä töitä, työpaikalla antaa kehittämisehdotuksia kun aiemmin on tehty niinkuin se korvaamaton käskee ja kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään. Yleensä ne suuttumiset ja ovet paukkuen lähtemiset johtuvatkin siitä, että joku uskaltaa ehdottaa erilaista toimintatapaa. Aina ei kyse ole edes siitä, että olisi tehty vanhalla tavalla, vaan "korvaamaton" tyyppi on tuonut uuden toimintatavan, kysymättä keltään, mutta siitä tulee iso lasku.
Ei ole sukupuolisidonnaistakaan, toinen noista oli nainen, toinen mies.
Kommentit (4)
Muiden töihin sekaantumisesta voi joskus syntyä verisiä riitoja. Siksi vältän itse kaikkia parannusehdotuksia. Ehkä he sitten luulevat että kukaan muu ei keksi eikä osaa.
Noitahan riittää. Yleensä ne on vanhoja pieruja, jotka olleet firmassa 70-luvulta lähtien, ja luulevat että mistään ei tule mitään, jos eivät päsmäröi ja päde joka asiassa. Eläkkeelle niitä ei meinaa saada kirveelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Noitahan riittää. Yleensä ne on vanhoja pieruja, jotka olleet firmassa 70-luvulta lähtien, ja luulevat että mistään ei tule mitään, jos eivät päsmäröi ja päde joka asiassa. Eläkkeelle niitä ei meinaa saada kirveelläkään.
On niitä nuoremmissakin. Omalla työpaikalla on henkilö, jonka päätöksellä tehdään kaikki jutut. Ei hyväksy mitään ehdotusta mitä muut ehdottaa, vaan sitten kaikki ihmettelee mitä tapahtui kun tuo tekee yksinään muutoksia ilmoittamatta muille. Esimiehelle tästä on turha mainita, koska pelkää että tämä "asiantuntija" vaihtaa työpaikkaa. Oikeasti tekee kaikki työt hutiloiden ja huonoilla ratkaisuilla ja muut joutuu korjaamaan kaiken.
Siis korvamaattomaksi, en ehtinyt korjata otsikkoa. t ap