Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva yksinäisyys- Ahdistaa
21.02.2021 |
Tänään havahduin siihen, että mulla ei ole yhtäkään ystävää eikä kaveria. Olen oma-aloitteisesti etsinyt ystäviä ja muutaman kanssa olen ollut tekemisissä kunnes yhteydenpito jäi mun harteille.
Ahdistaa päivittäin tuijottaa tyhjää puhelinta. Kukaan ei soita eikä laita viestejä.
Olen parisuhteessa, mutta koen, että ole suhteessakin jollain tasolla yksin. Kumppani katsoo iltaisin telkkaria ja selaa puhelintansa ja menee joka kerta istumaan kauas minusta.
Ahdistaa ja itkettää. Olen lukuisat kerrat miettinyt, mikä minussa on vialla, mutta en keksi syytä. Muutama ihminen on sanonut, että olen mukava ja empaattinen.
Monesti kun näen pareja tai ystäväporukoita, niin mietin, kuinka mukavaa olisi olla itse tilanteessa, jossa olisi läheisiä ihmisiä aidosti ympärillä.
Onko mitään toivoa löytää enää ystäviä? Miten pärjään koko lopunelämää yksin?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanhan me täällä sun seurana. Tänne voi aina kertoa kaiken ja me vittuillaan sitten minkä ehdimme.
No, ainakin on seuraa, vaikka laadusta ei kylläkään ole takeita.
Eikai auta muu kuin sopeutua, monella kuitenkin asiat vielä huonommin.
Sinussa ei ole vikaa vaan elämäntilanteessasi. Et mitenkään pääse puhkeamaan kukkaan tuossa systeemissä.
Itse pistin pihalle avopuolison, jonka kanssa meillä ei ollut yhteyttä eikä häntä kiinnostanut minun seurani enkä toden puhuakseni itsekään lopulta ollut kovin kiinnostunut hänestä.
Aina joskus harvoin tutustuu johonkin ihmiseen, jonka kanssa kolahtaa ja hänestä tulee ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin omasta suustani. Ei minullakaan ole yhtään ystävää, ei kukaan soita tai laita viestiä. Yksinäiseksk itseni tunnen, vaikka naimisissa olenkin. Kunpa edes joskus saisin ystävän, mutta aikuisiällä se niin vaikeaa... Missäpäon Suomea ap muuten asut?
Pohjanmaalla asun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti parisuhdettasi. Sinua itkettää ja on kurja olo, tunnet itsesi torjutuksi, teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai ette ainakaan tee niitä yhdessä. Onko suhteella aitoa toivoa paranemisen suhteen vai kannattaisiko vaan luovuttaa ja antaa elämälle tilaa tuoda uusia tuulia? Jos on toivoa paranemisesta niin hihat tosissaan heilumaan sen suhteen.
Sinussa ei ole vikaa. Yksinäisyys luo tuollaisia epätoivoisia ajatuksia.
Onko sulla mitään todellisia kiinnostuksen kohteita? Siis jotain intohimoa tai sen tapaista. Jos ryhdyt toteuttamaan sitä, löytyy luultavasti myös uusia ystäviä sitä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa ei ole vikaa. Olet hyvä. Ehkä olet väärän miehen kanssa, ehkä asut väärällä alueella jossa ei ole kaltaisiasi tai vain tietyssä paikassa, ehkä suomalaiset ovat tuollaisia, ehkä ulkomailla länsimaissa on niitä jotka eivät katoa jos netin kautta juttelet tai joku sama kiinnostuksen aihe. Koira tuskin välttäisi sinua kuten nykyinen mies, vaan tulee kohti tai joku toinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mieti parisuhdettasi. Sinua itkettää ja on kurja olo, tunnet itsesi torjutuksi, teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai ette ainakaan tee niitä yhdessä. Onko suhteella aitoa toivoa paranemisen suhteen vai kannattaisiko vaan luovuttaa ja antaa elämälle tilaa tuoda uusia tuulia? Jos on toivoa paranemisesta niin hihat tosissaan heilumaan sen suhteen.
Sinussa ei ole vikaa. Yksinäisyys luo tuollaisia epätoivoisia ajatuksia.
Mun mielestä liian herkästi nykyään erotaan. Ei se uusi kumppani ole mikään elämää autuaaksitekevä asia. Samat, tai hieman toisenlaiset ongelmat on kohta taas edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti parisuhdettasi. Sinua itkettää ja on kurja olo, tunnet itsesi torjutuksi, teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai ette ainakaan tee niitä yhdessä. Onko suhteella aitoa toivoa paranemisen suhteen vai kannattaisiko vaan luovuttaa ja antaa elämälle tilaa tuoda uusia tuulia? Jos on toivoa paranemisesta niin hihat tosissaan heilumaan sen suhteen.
Sinussa ei ole vikaa. Yksinäisyys luo tuollaisia epätoivoisia ajatuksia.
Mun mielestä liian herkästi nykyään erotaan. Ei se uusi kumppani ole mikään elämää autuaaksitekevä asia. Samat, tai hieman toisenlaiset ongelmat on kohta taas edessä.
Se on sinun mielipiteesi.
Olen ollut suhteessa, jossa tulin torjutuksi eikä meillä ollut yhteistä. Ei annettu halauksia ja pusuja päivittäin. Ei töistä tullessa, ei nukkumaanmennessä, ei ollut yhteistä harrastusta, ei mielenkiintoisia keskusteluja, seksi kuivui kasaan. Oma mieliala kävi todella apeaksi, itsetunto laski.
Kun lähdin, mielialani parani saman tien. Minulle lähteminen oli oikea ratkaisu. En ole sen jälkeen asunut kenenkään kanssa, silti tunnen itseni vähemmän yksinäiseksi, enemmän hyväksytyksi, onnellisemmaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanhan me täällä sun seurana. Tänne voi aina kertoa kaiken ja me vittuillaan sitten minkä ehdimme.
No, ainakin on seuraa, vaikka laadusta ei kylläkään ole takeita.
Ihan hyvin sanottu. Tosin kyllä sitä välillä empatiaakin täällä saa, että ei se aina sitä vit#%&luakaan ole. Laatua voisi tietysti olla aina enemmän ;).
Kunpa tälle yksinäisyydellekin voisi tehdä jotain, ja yksinäiset löytäisivät toisensa. Ja jokainen saisi sitä elämäänsä muutenkin, mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Kumppani katsoo iltaisin telkkaria ja selaa puhelintansa ja menee joka kerta istumaan kauas minusta."
Onko pitkä suhde vai miksi kumppanisi ei keskustele, ole vieressä. Suhteelle hyväksi puhua tunteista ja pitää hyvänä, silitellä.
Eikä todellakaan vain silloin kun panettaa.
Toivon kaikkea positiivista sinulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti parisuhdettasi. Sinua itkettää ja on kurja olo, tunnet itsesi torjutuksi, teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai ette ainakaan tee niitä yhdessä. Onko suhteella aitoa toivoa paranemisen suhteen vai kannattaisiko vaan luovuttaa ja antaa elämälle tilaa tuoda uusia tuulia? Jos on toivoa paranemisesta niin hihat tosissaan heilumaan sen suhteen.
Sinussa ei ole vikaa. Yksinäisyys luo tuollaisia epätoivoisia ajatuksia.
Mun mielestä liian herkästi nykyään erotaan. Ei se uusi kumppani ole mikään elämää autuaaksitekevä asia. Samat, tai hieman toisenlaiset ongelmat on kohta taas edessä.
Parisuhde on 50/50.
On aivan turha syyllistää apta tai kaltaisiaan samassa tilassa. Puolisolla on tehtävänsä parisuhteessa. Mikäli puolisoa ei apn seura kiinnosta, on aika laittaa kantapäät vastakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se avainkysymys todellakin on: miten kestää elämää yksin. Sen viisasten kiven kun löytää, elämä helpottuu huomattavasti.
Loppuu iänikuinen muiden kaipaaminen. Loppuu jatkuva ahdistuminen yksinäisyydestä. Ihmiset tulevat luokse kun heillä on vapaus tulla ja mennä ilman odotuksia ja vaatimuksia. Ja jos he eivät tule, se ei haittaa, koska ihminen elää jo ilman sitäkin mielekästä (sisäistä) elämää.
Todellisuudessa ratkaisu on siis työskentely oman itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se avainkysymys todellakin on: miten kestää elämää yksin. Sen viisasten kiven kun löytää, elämä helpottuu huomattavasti.
Loppuu iänikuinen muiden kaipaaminen. Loppuu jatkuva ahdistuminen yksinäisyydestä. Ihmiset tulevat luokse kun heillä on vapaus tulla ja mennä ilman odotuksia ja vaatimuksia. Ja jos he eivät tule, se ei haittaa, koska ihminen elää jo ilman sitäkin mielekästä (sisäistä) elämää.
Todellisuudessa ratkaisu on siis työskentely oman itsensä kanssa.
Se, että elämässä on koko ajan läsnä joku, jolta ei saa riittävää tunneyhtyettä, on paljon pahempi kuin olla oikeasti yksin.
Entäpä jos menisit mukaan vaikka vapaaehtoistyöhön (kun koronan puolesta voi). Tuollaisissa harrastuksissa varmaan tapaa ihmisiä. Ystävätoiminta vanhuksille voi myös olla antoisaa, työntekijänä. Itseäni kiinnostaisi jos ei minulla olisi pieniä lapsia minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti parisuhdettasi. Sinua itkettää ja on kurja olo, tunnet itsesi torjutuksi, teillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai ette ainakaan tee niitä yhdessä. Onko suhteella aitoa toivoa paranemisen suhteen vai kannattaisiko vaan luovuttaa ja antaa elämälle tilaa tuoda uusia tuulia? Jos on toivoa paranemisesta niin hihat tosissaan heilumaan sen suhteen.
Sinussa ei ole vikaa. Yksinäisyys luo tuollaisia epätoivoisia ajatuksia.
Mun mielestä liian herkästi nykyään erotaan. Ei se uusi kumppani ole mikään elämää autuaaksitekevä asia. Samat, tai hieman toisenlaiset ongelmat on kohta taas edessä.
Kyllä minulla elämä muuttui kumppanin vaihdon myötä. Ex mies kun teki selväksi ettei seurani kiinnostanut. Torjui joka ehdotuksen eikä itse ehdottanut koskaan mitään. Hädin tuskin puhui, joten vuosien aikana lopetin minäkin puhumisen.
Loppui se rakkaus 20 vuoden jälkeen. Löytyi ihana rakkaus rinnalle.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuin omasta suustani. Ei minullakaan ole yhtään ystävää, ei kukaan soita tai laita viestiä. Yksinäiseksk itseni tunnen, vaikka naimisissa olenkin. Kunpa edes joskus saisin ystävän, mutta aikuisiällä se niin vaikeaa... Missäpäon Suomea ap muuten asut?