Lue keskustelun säännöt.
Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan
21.02.2021 |
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?
Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.
Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.
Ei ei? Eroappa ja katso miten kaveripiirisi lopettaa sinun kutsumisesi illanviettoihin ja tule sitten selittämään miten eronkin jälkeen kaikki jatkuu kuin ennenkin. Lisäksi miehenä menetät yleensä kotisi, suuren osan tavaroistasi ja autosi sekä tapaat lapsiasi yhden viikonlopun joka toinen viikko kun ne jää tietty äidille. Plus tietty eksäsi haukkuu sinut entiselle kaveripiirillesi kaikin mahdollisin tavoin.
Se, miten hyvin tai huonosti sinä erosi hoidat ei ole sama asia kuin että eronneet olisivat yhteiskunnassa syrjitty vähemmistö.
Jo kommenttisi paljastaa syrjivän asenteesi eronneisiin. Eli todistit itse olevasi väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?
Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.
Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.
Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.
Höpsis. En minö adhd-ihmisiä haukkunut. Haukuin korkeintaan sinua ja sysityperää kommenttiasi.
Ja toivoin, että et ole oikeasti noin tyhmä, ainoastaan purskautit aivopierun.
Sinä haukuit sitä osaa minusta, joka saa minut kommentoimaan ajattelematta kommenttiani sen enempää. Eli sitä ADHD-osuutta.
Minä olen uhrihierarkiassa sinua korkeammalla tässä tapauksessa, joten sinä et voi kertoa minulle miten minun pitäisi reagoida kommenttiisi. Tämän ketjun aihehan on se, että ainoastaan tietyn vähemmistöstatuksen omaavat ihmiset voivat kertoa, miten heistä tulisi puhua ja miten heidät tulisi esittää, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.
Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.
Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.
Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?
Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?
Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.
Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.
Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia.
Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.
Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.
Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.
Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.
Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.
Sinä se meistä olet rajoittamassa ja muita määräilemässä, en minä. Joten se siitä argumentistasi.
Onko mielestäsi anthony hopkinsilla ongelmia saada rooleja tai pitääkö anthony hopkinsin rajoittaa roolinsa autistirooleihin jotta sinä olisit tyytyväinen?
Ai minäkö ne Sian leffan ja muutenkin leffojen roolit jaan? Ok 😂
Anthony Hopkins oli esimerkki siitä, että autismikirjolla olevia näyttelijöitä löytyy. Hänelle ei varmaan tuota vaikeuksia saada rooleja halutessaan, isolle osalle sen sijaan kyllä voi tuottaa hyvinkin.
Ainakaan en muista yhtäkään elokuvaa tai tv-sarjaa, jossa autistia olisi päässyt näyttelemään autisti.
Miksi autistia pitäisi esittää autistin? Tätä kukaan teistä ei ole saanut perusteltua uskottavasti.
Teidän mutunne ei ole mikään varsinainen perustelu koska vastakkaisia esimerkkejä joissa näyttelijä esittää jotain mitä ei ole loistavasti on liki loputtomasti elokuvahistoriassa.
Äläkä jaksa joka toisessa lauseessa/kommentissa selittää miten et halua kontrolloida ketään ja joka toisessa vaatia että muut tekee kuten haluat. Ei tuollaista jaksa lukea ja lähinnä saat itsesi kuulostamaan trollilta.
Lisäksi kun tiedetään että joka rooliin riittää hollywoodissa satoja halukkaita eikä kaikki lahjakkaatkaan saa rooleja niin en oikein ymmärrä miksi rooleihin pitäisi luoda ohituskaista niille joilla ei ehkä ole edes lahjoja alalle.
Noh, vähän samaa te olette luomassa suomen suurtyöttömyyden riivaamille työmarkkinoille eli ohituskaistaa milloin minkäkin oikeanlaisen erikoisominaisuuden vuoksi muttei esim. pätevyyden, mutta ei siitä sen enempää.
Kuules nyt, mitä jos siirtäisitte tuon kunnallisvaalikampanjoinnin jonnekin muualle.
Minä en ole käyttänyt valtaa. Minä totean faktan, että valtaväestö käyttää kultuurista valtaa koko ajan päättämällä, kuka pääsee ääneen ja saa määritellä keskustelun sävyn ja aiheet.
Ja olen perustellut monen monituista kertaa, jopa tässä nimenomaisessa ketjussa, miksi olisi hienoa, että syrjityn vähemmistön edustaja saisi edes omaa ryhmäänsä esittää.
Autismi on muutakin kuin ticsit, meltdownit ja rutiiniriippuvaisuus. Se on erilainen tapa järjestää aistihavaintoja. Vaikka olen parikymmentä vuotta seurannut yhden autistin elämää äärestä äitinä ja vertaistukihenkilönä kymmenien muiden, en katso tietäväni autismista niin paljon, että osaisin - vaikka olisin näyttelijäkin - aidosti esittää autismikirjolaista.
Ulkopuolinen tulee helposti toistaneeksi vain ne päällimmäiset diagnoosipiirteet.
Jatkuvasti olet jankuttanut siitä, että kyse on näyttelemisestä. Totta kai on, eihän Siankaan elokuvaan olisi mahdollista löytää mistään juuri roolihahmon kaltaista näyttelijää.
Mutta aika lähelle olisi mahdollista päästä ja olisi mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista.
Sian elokuvaa en ole missään vaiheessa ollut sensuroimassa. Voitaisiinko jo se ymmärtää siellä vastaleirissä? Hmmm?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?
Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.
Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.
Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.
Höpsis. En minö adhd-ihmisiä haukkunut. Haukuin korkeintaan sinua ja sysityperää kommenttiasi.
Ja toivoin, että et ole oikeasti noin tyhmä, ainoastaan purskautit aivopierun.
Sinä haukuit sitä osaa minusta, joka saa minut kommentoimaan ajattelematta kommenttiani sen enempää. Eli sitä ADHD-osuutta.
Minä olen uhrihierarkiassa sinua korkeammalla tässä tapauksessa, joten sinä et voi kertoa minulle miten minun pitäisi reagoida kommenttiisi. Tämän ketjun aihehan on se, että ainoastaan tietyn vähemmistöstatuksen omaavat ihmiset voivat kertoa, miten heistä tulisi puhua ja miten heidät tulisi esittää, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.
Reagoi ihan miten haluat, sanoin vain, että koska en kommentoi adhd:tä - enkä edes tiennyt tyhmän kommenttisi syytä - en voinut haukkua adhd:tä.
Onko näiltä "autisti-näyttelijöiltä" itseltään kysytty haluavatko he esittää autistirooleja? Olisi ollut aikamoista haaskuuta, jos joku Anthony Hopkins, Daryl Hannah jne. olisi typistetty pelkiksi diagnooseikseen ja roolitettu pelkästään sen mukaan. Vai olisiko parempi, etteivät nuo vähemmistöstatukset määritä ihmistä, vaan ihan muut asiat, kuten persoona, lahjakkuus ja niin edelleen?
Lisäksi puhutaanko ja loukkaannutaanko tässä taas jonkun ihmisryhmän puolesta, joita itseään asia ei voisi vähempää kiinnostaa? Useinhan asioista möykkäävät eniten sellaiset, joilla itsellään ei ole asiaan minkäänlaista kosketuspintaa, mutta silti kuvittelevat tietävänsä miten asia on ja miten se tulisi hoitaa. Eli puhuvat toisten puolesta ja ohi. Nytkin tätä keskustelua tuntuvat käyvän ei-nepsyt, ja autistien oma ääni on unohdettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan ongelma on ne, jotka someraivon edessä polvistuvat ja tekevät niinkuin rääkyjät käskee. Epävakaat ihmiset hoksaa että heillä on valtaa jos vaan saavat tarpeeksi ison somemyrskyn aikaiseksi. Sitten voikin tehdä kärpäsestä härkäsen ihan mistä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?
Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.
Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.
Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.
Höpsis. En minö adhd-ihmisiä haukkunut. Haukuin korkeintaan sinua ja sysityperää kommenttiasi.
Ja toivoin, että et ole oikeasti noin tyhmä, ainoastaan purskautit aivopierun.
Sinä haukuit sitä osaa minusta, joka saa minut kommentoimaan ajattelematta kommenttiani sen enempää. Eli sitä ADHD-osuutta.
Minä olen uhrihierarkiassa sinua korkeammalla tässä tapauksessa, joten sinä et voi kertoa minulle miten minun pitäisi reagoida kommenttiisi. Tämän ketjun aihehan on se, että ainoastaan tietyn vähemmistöstatuksen omaavat ihmiset voivat kertoa, miten heistä tulisi puhua ja miten heidät tulisi esittää, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.
Reagoi ihan miten haluat, sanoin vain, että koska en kommentoi adhd:tä - enkä edes tiennyt tyhmän kommenttisi syytä - en voinut haukkua adhd:tä.
Mutta nyt tiedät, joten miksi jatkat? Mikset pyydä minulta anteeksi ajattelematonta kommenttiasi, kun tiedät totuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Nämä kaikki ovat erittäin hyvätasoisia autisteja, enemmän Asperger-tyyppisiä, joita on esitetty elokuvissa jo paljon. Eli vaikka joku heistä valittaisiin autistin rooliin, jää autismin kuvaus silti todella yksipuoliseksi, sillä he eivät tiedä miltä puhumattomasta syvästi autistisesta tuntuu. Tällaiset henkilöt eivät myöskään pysty itseään elokuvissa näyttelemään, joten jos asperger esittää syvästi autistista, myös hän joutuu esittämään jotain muuta kuin on, eikä kyseessä ole aito kuvaus. Aspergerien roolitus autismirooleihin ei siten välttämättä monipuolista elokuvien autismikuvausta yhtään sen enempää, vaan edelleen ulkopuolelle jäävät nuo vaikea-asteisemmat tapaukset. Asperger ja vaikea autismi ovat kuitenkin eri asioita, vaikka samaan kirjoon kuuluvatkin. On myös arvioitu, että jopa 75% autisteista on älyllinen kehitysvamma, joten joku hyvätasoinen Asperger autistin roolissa antaa kyllä ihan väärän kuvan mitä autismi monesti on ja minkälaisia rajoitteita se voi aiheuttaa.
Oen aivan samaa mieltä siitä, että aspergerin autismioireisto on lievää. Autismikirjolaisia yhdistää silti erilainen aistihavainnointi ja aisti-informaation poikkava jäsentäminen. Epäilemättä aspergernäyttelijäkin tai hfa-näyttelijä olisi siten lähempänä autistin ajattelutapaa kuin neurotyypillinen.
Music-nimistä musiikkia jatkuvasti kuuntelevaa, Zhu-nimisen ex-huumeidenkäyttäjän pikkusiskoa ja puhumatta kommunikoivaa naista ei Sia kuitenkaan löytäisi. Eikä kukaan ole olettanutkaan, että pitäisi. Autismikirjolainenkin näyttelijä tietysti fiktiossa joutuisi näyttelemään ja esittämään jonkun muun kirjoittamia kohtauksia vuorosanoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten eri kansallisuuksien esittäminen. Katsoin eilen elokuvan Eat, Pray, Love, jossa espanjalainen näyttelijä Javier Bardem esitti brasilialaista hahmoa. Miten tämä on ok? Mitä espanjalainen näyttelijä tietää brasilialaisten sielunelämästä? Lisäksi hän esitti avioliitostaan eronnutta särkynyttä miestä, mutta elokuvan tekemisen aikoihin hän oli juuri mennyt naimisiin Penelope Cruzin kanssa. Miten hän tietää miltä avioero tuntuu?
Varmaan tajuat, ettei brasilialaiset tai eronneet ole syrjitty vähemmistö, joka ei pääse missään ääneen.
Oikeasti, et voi olla noin tyhmä.
Ei kannattaisi ottaa tuollaista asennetta, kun et tiedä minusta mitään. Naispuolisena ADHD-diagnosoituna ihmisenä kuulun pieneen ja liian vähän diagnosoituun vähemmistöön, ja sinä haukuit minua juuri tyhmäksi. Et sitten yhtään ennen kommenttiasi ajatellut, että ehkä minulla on joku diagnoosi, jonka takia en jaksa keskittyä koko ketjun lukemiseen vaan kirjoitan jotain mitä ensin mieleen tulee, koska ajatus on pakko saada pois päästä. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin ja toivon, että sinut canceloidaan, koska väheksyt ja haukut ADHD-diagnosoituja ihmisiä.
Höpsis. En minö adhd-ihmisiä haukkunut. Haukuin korkeintaan sinua ja sysityperää kommenttiasi.
Ja toivoin, että et ole oikeasti noin tyhmä, ainoastaan purskautit aivopierun.
Sinä haukuit sitä osaa minusta, joka saa minut kommentoimaan ajattelematta kommenttiani sen enempää. Eli sitä ADHD-osuutta.
Minä olen uhrihierarkiassa sinua korkeammalla tässä tapauksessa, joten sinä et voi kertoa minulle miten minun pitäisi reagoida kommenttiisi. Tämän ketjun aihehan on se, että ainoastaan tietyn vähemmistöstatuksen omaavat ihmiset voivat kertoa, miten heistä tulisi puhua ja miten heidät tulisi esittää, koska kukaan muu ei ymmärrä sitä.
Reagoi ihan miten haluat, sanoin vain, että koska en kommentoi adhd:tä - enkä edes tiennyt tyhmän kommenttisi syytä - en voinut haukkua adhd:tä.
Mutta nyt tiedät, joten miksi jatkat? Mikset pyydä minulta anteeksi ajattelematonta kommenttiasi, kun tiedät totuuden?
Mikset sinä pyydä anteeksi omaa tyhmää kommenttiasi, jossa osoitat täydellistä ymmärryskyvyn puutetta autismikirjolaisia kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla periaatteella Silta pitäisi kuvata uudestaan tai pistää pannaan?
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ongelma on ne, jotka someraivon edessä polvistuvat ja tekevät niinkuin rääkyjät käskee. Epävakaat ihmiset hoksaa että heillä on valtaa jos vaan saavat tarpeeksi ison somemyrskyn aikaiseksi. Sitten voikin tehdä kärpäsestä härkäsen ihan mistä vaan.
Sinä et ole pätevä sanomaan, mikä on härkänen ja mikä ei. Se tässä taisi olla koko jutun olennaisin pointti, kuka saa puhua muiden puolesta vai olisiko oikein ja kohtuullista, että syrjitty vähemmistö saisi itse olla äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi tulla vain hyvin pitkä elokuvan teko kun ohjaaja sitten napsuttelisi sormilla autistista näyttelijää sitten kohtaukseen aina mukaan?
Ihmettyttää mitä kauheaa on muka sademies elokuvassa kun kuitenkin aikoinaan sitten kovasti ylistettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.
Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.
Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.
Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?
Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?
Eli tuossa freudilaisesti lipsautat että haluat että valta on sinulla tai sillä joukkiolla johon itsesi identifioit eikä esim. elokuvan tekijöillä. Kyse on siis valtataistelusta, ei siitä että asia jota väität ajavasi oikeasti ajaisi autistien asiaa.
Tältä kampanjointisi myöskin loogisesti näyttää ulospäin. Monessakin kommentissa on todettu ettei esim. autismi estä roolien saamista jos vaan on lahjoja alalle. Esim. se hopkins jos se tosiaan on autismipiirteinen kuten ketjussa on väitetty, en jaksa tarkistaa.
Toisaalta jotkut autismipiirteet tekisi näyttelijäntyöstä silkkaa kärsimystä (kuten ketjussa on todettu) joten miksi alalle pitäisi lähteä pelkän kukkahattuporukan päähänpinttymän vuoksi jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia.
Mikä ihmeen freudilainen lipsaus? Minähän sanon kyllä ihan suoraan olevani valkoista heteroa valtaväestöä, kuten ilmeisesti sinäkin, puuttuvan ymmärryksesi perusteella. Mutta toisin kuin sinä, minä olen miettinyt asiaa ja ymmärrän, miksi ihmisille on tärkeää päästä puhumaan omasta puolestaan.
Ja toistan taas, että en ole kieltämässä mitään ja Sialla on oikeus palkata hyvä ystävänsä. Olisi vaan ollut aika mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolaisen tulkinta autismikirjolaisista, sitä roolia kun yleensä esittävät meikäläisten eli valtaväestön edustajat.
Eli toisin sanoen, minusta sitä omasta puolestaan puhumisen oikeutta pitäisi levittää. Ei rajoittaa, kuten sinä tunnut haluavan.
Autismista tiedän paljon, koska minulla on autismikirjolla oleva lapsi. Tiedän myös tv-alan pitkäaikaisena ammattilaisena, miten paljon kuvaustilanteisiin voi vaikuttaa. On jopa olemassa kokonainen elokuvasuuntaus, joka pyrkii kuvaamaan elokuvaa ilman lavasteita ja keinotekoisia valaistuksia, eli hyvin autenttisissa oloissa.
Eikä nyt edes ole kukaan ehdottanut, että Sian olisi pitänyt pakottaa kameroiden eteen syvästi autistista ihmistä. Ketään ei tarvitse pakottaa, eikä pidä. Kai tiedät, että autismikirjolla on hyvin monentasoisia ihmisiä, ja jopa Sir Anthony Hopkinsin kaltaisia tähtiä? Kyllä, hänet on diagnosoitu.
Sinä se meistä olet rajoittamassa ja muita määräilemässä, en minä. Joten se siitä argumentistasi.
Onko mielestäsi anthony hopkinsilla ongelmia saada rooleja tai pitääkö anthony hopkinsin rajoittaa roolinsa autistirooleihin jotta sinä olisit tyytyväinen?
Ai minäkö ne Sian leffan ja muutenkin leffojen roolit jaan? Ok 😂
Anthony Hopkins oli esimerkki siitä, että autismikirjolla olevia näyttelijöitä löytyy. Hänelle ei varmaan tuota vaikeuksia saada rooleja halutessaan, isolle osalle sen sijaan kyllä voi tuottaa hyvinkin.
Ainakaan en muista yhtäkään elokuvaa tai tv-sarjaa, jossa autistia olisi päässyt näyttelemään autisti.
Miksi autistia pitäisi esittää autistin? Tätä kukaan teistä ei ole saanut perusteltua uskottavasti.
Teidän mutunne ei ole mikään varsinainen perustelu koska vastakkaisia esimerkkejä joissa näyttelijä esittää jotain mitä ei ole loistavasti on liki loputtomasti elokuvahistoriassa.
Äläkä jaksa joka toisessa lauseessa/kommentissa selittää miten et halua kontrolloida ketään ja joka toisessa vaatia että muut tekee kuten haluat. Ei tuollaista jaksa lukea ja lähinnä saat itsesi kuulostamaan trollilta.
Lisäksi kun tiedetään että joka rooliin riittää hollywoodissa satoja halukkaita eikä kaikki lahjakkaatkaan saa rooleja niin en oikein ymmärrä miksi rooleihin pitäisi luoda ohituskaista niille joilla ei ehkä ole edes lahjoja alalle.
Noh, vähän samaa te olette luomassa suomen suurtyöttömyyden riivaamille työmarkkinoille eli ohituskaistaa milloin minkäkin oikeanlaisen erikoisominaisuuden vuoksi muttei esim. pätevyyden, mutta ei siitä sen enempää.
Kuules nyt, mitä jos siirtäisitte tuon kunnallisvaalikampanjoinnin jonnekin muualle.
Minä en ole käyttänyt valtaa. Minä totean faktan, että valtaväestö käyttää kultuurista valtaa koko ajan päättämällä, kuka pääsee ääneen ja saa määritellä keskustelun sävyn ja aiheet.
Ja olen perustellut monen monituista kertaa, jopa tässä nimenomaisessa ketjussa, miksi olisi hienoa, että syrjityn vähemmistön edustaja saisi edes omaa ryhmäänsä esittää.
Autismi on muutakin kuin ticsit, meltdownit ja rutiiniriippuvaisuus. Se on erilainen tapa järjestää aistihavaintoja. Vaikka olen parikymmentä vuotta seurannut yhden autistin elämää äärestä äitinä ja vertaistukihenkilönä kymmenien muiden, en katso tietäväni autismista niin paljon, että osaisin - vaikka olisin näyttelijäkin - aidosti esittää autismikirjolaista.
Ulkopuolinen tulee helposti toistaneeksi vain ne päällimmäiset diagnoosipiirteet.
Jatkuvasti olet jankuttanut siitä, että kyse on näyttelemisestä. Totta kai on, eihän Siankaan elokuvaan olisi mahdollista löytää mistään juuri roolihahmon kaltaista näyttelijää.
Mutta aika lähelle olisi mahdollista päästä ja olisi mielenkiintoista kerrankin nähdä autismikirjolainen esittämässä autismikirjolaista.
Sian elokuvaa en ole missään vaiheessa ollut sensuroimassa. Voitaisiinko jo se ymmärtää siellä vastaleirissä? Hmmm?
Tee dokumentti jos haluat dokumentoida jotain. Siitä voisi aloittaa eikä siitä että vaadit että muut ymppää sen vaatimasi dokumentin oman elokuvansa sisälle. Tässä on kyse ns. taiteellisesta vapaudesta jota haluat vaatimuksinesi rajoittaa.
Toiseksi ketjun aiheena on erään suomalaisopiskelijan aloittama vetoomus sen puolesta ettei tätä sia:n elokuvaa palkittaisi koska sitä sun tätä ja ties mitä (lue ne perustelut hesarista). Elokuvan saamat kommentitkin aika suoraan koittaa kertoa taiteilijalle että mitä saa tehdä ja mitä ei saa ja että taiteilijan on nyt syytä pyytää anteeksi yms. toisin kuin sinä koitat antaa ymmärtää.
Eli vaikka itse oletkin omasta mielestäsi sallivampi niin olet mukana erittäin ehdottomia vaatimuksia esittävässä kampanjassa. Vähän kuin anarkomarssilla mukana oleva joka koittaa selittää että hän on vaan mukana vastustamassa valtiovallan lisääntyvää kontrollia samalla kun vieressä kaverit hajottaa ikkunoita, polttaa autoja ja hakkaa ohikulkijoita. Ja vaikka näkeekin mikä meininki on marssilla niin menee mukaan seuraavallakin kerralla ja taas selittää että hän on vaan vastustamassa valtiovallan lisääntyvää kontrollia eikä häntä sovi syyttää muiden touhuista.
Ei tuo selitys toimi kuin ensimmäisellä kerralla. Jos menet mukaan uudelleen niin käytännössä hyväksyt itsekin sen mitä muut sen aatteesi puolesta tekevät, eli sia:n elokuvan tapauksessa sen että artistilta vaaditaan valitsemassasi joukossa isoon ääneen sekä muutoksia toimintaan/elokuvaan että anteeksipyyntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ongelma on ne, jotka someraivon edessä polvistuvat ja tekevät niinkuin rääkyjät käskee. Epävakaat ihmiset hoksaa että heillä on valtaa jos vaan saavat tarpeeksi ison somemyrskyn aikaiseksi. Sitten voikin tehdä kärpäsestä härkäsen ihan mistä vaan.
Sinä et ole pätevä sanomaan, mikä on härkänen ja mikä ei. Se tässä taisi olla koko jutun olennaisin pointti, kuka saa puhua muiden puolesta vai olisiko oikein ja kohtuullista, että syrjitty vähemmistö saisi itse olla äänessä.
Todista sitten että itse olet tuonkaltainen autisti tai omien kriteeriesi mukaan sinullakaan ei ole oikeutta ruveta näiden puolesta sanelemaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: ei tehdä enää yhtään elokuvaa, jossa on vammaisia hahmoja. Olisiko se parempi ratkaisu?
Aaa, uhriutumista.
Meinaat, että kiukkupotkuraivarit ja "ei sitten tehdä" ovat ainoita vaihtoehtoja? Ei voisi koskaan ajatella, että oikeasti kokeiltaisiin niitä vammaisia näyttelijöitä. Autismikirjolaisista vain osa muuten on vammaisia.
Ei tuossa ole mitään itkupotkuraivareita, vaan hyvin yksinkertainen ratkaisu "ongelmaan".
Miksi pitää mennä tämmöiseen keskusteluun? Sia on tehnyt valintansa, ja valinnut tutun ja turvallisen näyttelijän, jonka kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko näiltä "autisti-näyttelijöiltä" itseltään kysytty haluavatko he esittää autistirooleja? Olisi ollut aikamoista haaskuuta, jos joku Anthony Hopkins, Daryl Hannah jne. olisi typistetty pelkiksi diagnooseikseen ja roolitettu pelkästään sen mukaan. Vai olisiko parempi, etteivät nuo vähemmistöstatukset määritä ihmistä, vaan ihan muut asiat, kuten persoona, lahjakkuus ja niin edelleen?
Lisäksi puhutaanko ja loukkaannutaanko tässä taas jonkun ihmisryhmän puolesta, joita itseään asia ei voisi vähempää kiinnostaa? Useinhan asioista möykkäävät eniten sellaiset, joilla itsellään ei ole asiaan minkäänlaista kosketuspintaa, mutta silti kuvittelevat tietävänsä miten asia on ja miten se tulisi hoitaa. Eli puhuvat toisten puolesta ja ohi. Nytkin tätä keskustelua tuntuvat käyvän ei-nepsyt, ja autistien oma ääni on unohdettu.
Ei se nyt noinkaan ole, keskusteluun on osallistunut mm. YHdysvaltain autistijörjestö, National Autistic society.
Kukaan ei ole sanonut, että ihminen ei saisi esittää MUUTA kuin omaa viiteryhmäänsä. Sellaisen väittäminen on typerää vääristelyä. Totta kai saa. Mutta on sanottu, että syrjityn vähemmistön edustajien pitäisi edes joskus saada esittää oman ryhmänsä rooleja, kun tähän saakka niihin on aina palkattu valtaväestön edustajia.
Ja se olisi voinut tehdä elokuvallekin hyvää, hahmosta olisi tullut monipuolisempi kuin niin, että valtaväestön edustaja esittää diagnoosissa mainittuja oireita ulkokohtaisesti, ilman omakohtaisia kokemuksia asiasta.
Siinä olen kanssasi toki samaa mieltä, että roolituksessa on monia tekijöitä. Sian kohdalla varmaan painoi paljon Zieglerin ystävyys ja se, että hän kokee luontevaksi tehdä Zieglerin kanssa yhteistyötä. Ymmärtääkseni Sia kärsii PTSD:stä ja arastelee julkisia esiintymisiä.
En missään ole vaatinut elokuvaa sensuroitavaksi.
Tuonut vaan esille sen, että vähemmistöillä on aivan ymmärrettävä toive päästä puhumaan omassa asiassaan ja omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ongelma on ne, jotka someraivon edessä polvistuvat ja tekevät niinkuin rääkyjät käskee. Epävakaat ihmiset hoksaa että heillä on valtaa jos vaan saavat tarpeeksi ison somemyrskyn aikaiseksi. Sitten voikin tehdä kärpäsestä härkäsen ihan mistä vaan.
Sinä et ole pätevä sanomaan, mikä on härkänen ja mikä ei. Se tässä taisi olla koko jutun olennaisin pointti, kuka saa puhua muiden puolesta vai olisiko oikein ja kohtuullista, että syrjitty vähemmistö saisi itse olla äänessä.
Todista sitten että itse olet tuonkaltainen autisti tai omien kriteeriesi mukaan sinullakaan ei ole oikeutta ruveta näiden puolesta sanelemaan yhtään mitään.
Toisin kuin sinä, minä nimenomaan haluan, että he pääsisivät itse esittämään ryhmäänsä. Ja siitä hommassa juuri on puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.
Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?
Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.
Se, että jokin asia esitetään kliseisesti (mikä kyllä koskee ihan kaikkea elokuvassa esitettävää rakkaudesta unelmiin tai taistelukohtauksiin) on asia erikseen. Jokaista elokuvaa voi kritisoida ja sen voi jättää halutessaan katsomattakin - sitähän varten elokuvakriitikotkin on olemassa. Mutta on outoa että jokin elokuva pitäisi kieltää siksi, ettei roolihahmo ole uskottava. Monta leffaa ois jätetty julkaisematta jos sen perusteella menis jokin teos boikottiin. Taidetta ei tarvitse arvostaa eikä sen tehtävä ole olla dokumentti. Dokumenttielokuvat ovat sitten erikseen.
Jos haluaa muutosta eikä halua enää kliseisiä elokuvia autismista, niin siitä pitää toki puhua ääneen ja informoida ohjaajia siitä, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sillä ei silti ole tekemistä roolivalinnan kanssa.
Elokuvamaailma on aika karua kilpailua enkä itse toivoisi että jotakuta käytettäisiin hyväksi ja hänestä hyödyttäisiin rahallisesti.
Ihan oikeasti luulen että kuvaukset voisi olla painajaismaisia sellaiselle, jolla on aistiärsykkeitä. Osa valoista niin kirkkaita ettei niitä kohti voi katsoa, kuumuus lavalla, jatkuvat keskeytykset ja aloitukset, kiire ja ohjaajan paineet, kovat äänet, jne.
Ajatus on kaunis mutta luulen että olisi vaikeaa löytää sopivaa henkilöä, jos lähdettäisiin etsimään nimenomaan autismin kirjoon kuuluvaa henkilöä.. sen henkilön pitäisi osata sekä näytellä (kuinka moni autisti on kokenut näyttelijä?), kestää paineet kuvauksen aikana ja sen jälkeen (elokuvaa ei voida aloittaa alusta jos joku lähtee kesken kaiken), sen pitäisi sopia henkilön aikatauluihin jne..
En tunne tapausta, mutta näin itse arvioisin.
Onhan näitä autismikirjolaisia näyttelijöitä, esimerkiksi Darryl Hannah, Dan Akroyd, Anthony Hopkins, David Byrne.
Aika ylimielinen tuo kuvitelmasi, että heille se näytteleminen kameroiden edessä olisi automaattisesti kauhea koettelemus. Autismia on todella monen asteista ja jokainen autisti-ihminen on siinä suhteessa yksilö.
Juuri tuon kliseisen luulon kumoamiseksi olisi hyvä saada autismikuvauksa ihmisiltä, jotka tietävät asiasta omakohtaisesti. He paitsi tuntevat aiheen paremmin, eivätkä sorru toistamaan kliseitä.
Se, että elokuvissa on kliseita ei tietenkään tarkoita, etteikö hyvissä elokuvissa pyritä niitä välttämään.
Myös se valaistus voidaan muokata melkein millaiseksi tahansa, onhan elokuvanteossa jopa yksi tyylisuuntaus, joka minimoi kaiken ylimääräisen ja pyrkii kuvaamaan elokuvat ilman lavastusta ja valaistusta, mahdollisimman autenttisissa oloissa.
Lakataa vääntämästä siitä, pitäisikö roolia esittää autistin. Tässä on kyse yleisestä periaatteesta: hyväksymmekö sen, että on olemassa näyttelijöitä, jotka fiktiota esittäessään tekeytyvät toisiksi, milloin miksikin? Jos vastaus on ei, se käytännössä lopettaa kaiken näyttelemiseen perustuvan toiminnan.
En ymmärrä, miten näiden wokeistien on niin vaikea ymmärtää a) fiktion ja faktan eroa ja b) taiteellista vapautta. Ilmeisesti yliopistossa ei enää opi ajattelemaan itse, mikä joskus oli ko. puljun tarkoitus.
Minä huomaan kyllä, että et ymmärrä.
Kyse on siitä, kenellä on valta ja mahdollisuudet ja kenellä ei. Autisteilla ei ole, heitä kiusataan kehdosta hautaan puuttuvien sosiaalisten taitojen takia, eivätkä he pääse itse kertomaan missään, millaista on olla autisti. Leffoissakin heitä esittää valtaväestön näyttelijä.
Meillä on omasta mielestämme oikeus esittää kaikkia. Saamme itkupotkuraivarin, kun joku edes hyvin maltilla sanoo, että olisihan tuohon rooliin nyt voinut palkata myös autismikirjolla olevan ammattinäyttelijän. Olisi voinut olla parempi ja sävykkäämpi hahmo leffassa.
Toistan jo aika monennetta kertaa, että en ole kieltämässä yhtään mitään. En vain käsitä kaltaisiasi raivopäitä, joille tämän asian ymmärtäminen ottaa noin koville. Yritätkö edes ymmärtää asiaa?
Minä ymmärrän sen niin, että sinä et osaa asettua vaikkapa nyt autismikirjolaisten asemaan. Mutta yritä eses. Kuvittele, että sinä olisit näyttelijä, etkä saisi rooleja ja silloinkin, kun jossain elokuvassa on JUURI sinunkaltaistasi ihmistä esittävä hahmo, rooli menisi sanotaan nyt vaikka miehelle, koska miehet näyttelevät muutenkin kaikki elokuvaroolit (tällainen tilanne tosiaan oli keskiajalla, jolloin teattereissa esiintyi pelkkiä miehiä). Eikö yhtään harmittaisi? Tulisi olo, että elokuvabisneksessä joku ryhmä käyttää valtaa muiden yli? Oikeasti?
Sori vaan, mutta kaikkia autisteja ei todellakaan erota automaattisesti muista ihmisistä, eikä kaikkia autisteja ole kiusattu, sillä osa kykenee sulautumaan neurotyypillisteen joukkoon ihan ok, vaikka saisivatkin outolinnun leiman. Kuten allekirjoittanut. Kun aspergerkin luetaan nykyään kirjoon.
Että en todellakaan kirjolaisena ymmärtäisi millaista on olla vaikeasti vammainen autisti. Minun puolestani rooli menköön neurotyypilliselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näiltä "autisti-näyttelijöiltä" itseltään kysytty haluavatko he esittää autistirooleja? Olisi ollut aikamoista haaskuuta, jos joku Anthony Hopkins, Daryl Hannah jne. olisi typistetty pelkiksi diagnooseikseen ja roolitettu pelkästään sen mukaan. Vai olisiko parempi, etteivät nuo vähemmistöstatukset määritä ihmistä, vaan ihan muut asiat, kuten persoona, lahjakkuus ja niin edelleen?
Lisäksi puhutaanko ja loukkaannutaanko tässä taas jonkun ihmisryhmän puolesta, joita itseään asia ei voisi vähempää kiinnostaa? Useinhan asioista möykkäävät eniten sellaiset, joilla itsellään ei ole asiaan minkäänlaista kosketuspintaa, mutta silti kuvittelevat tietävänsä miten asia on ja miten se tulisi hoitaa. Eli puhuvat toisten puolesta ja ohi. Nytkin tätä keskustelua tuntuvat käyvän ei-nepsyt, ja autistien oma ääni on unohdettu.
Ei se nyt noinkaan ole, keskusteluun on osallistunut mm. YHdysvaltain autistijörjestö, National Autistic society.
Kukaan ei ole sanonut, että ihminen ei saisi esittää MUUTA kuin omaa viiteryhmäänsä. Sellaisen väittäminen on typerää vääristelyä. Totta kai saa. Mutta on sanottu, että syrjityn vähemmistön edustajien pitäisi edes joskus saada esittää oman ryhmänsä rooleja, kun tähän saakka niihin on aina palkattu valtaväestön edustajia.
Ja se olisi voinut tehdä elokuvallekin hyvää, hahmosta olisi tullut monipuolisempi kuin niin, että valtaväestön edustaja esittää diagnoosissa mainittuja oireita ulkokohtaisesti, ilman omakohtaisia kokemuksia asiasta.
Siinä olen kanssasi toki samaa mieltä, että roolituksessa on monia tekijöitä. Sian kohdalla varmaan painoi paljon Zieglerin ystävyys ja se, että hän kokee luontevaksi tehdä Zieglerin kanssa yhteistyötä. Ymmärtääkseni Sia kärsii PTSD:stä ja arastelee julkisia esiintymisiä.
En missään ole vaatinut elokuvaa sensuroitavaksi.
Tuonut vaan esille sen, että vähemmistöillä on aivan ymmärrettävä toive päästä puhumaan omassa asiassaan ja omalla tavallaan.
Montako kertaa tää pitää teille sanoa: Tehkää DOKUMENTTI älkääkä vaatiko että muut liittää sen haluamanne dokumentin oman leffansa osaksi.
Nämä kaikki ovat erittäin hyvätasoisia autisteja, enemmän Asperger-tyyppisiä, joita on esitetty elokuvissa jo paljon. Eli vaikka joku heistä valittaisiin autistin rooliin, jää autismin kuvaus silti todella yksipuoliseksi, sillä he eivät tiedä miltä puhumattomasta syvästi autistisesta tuntuu. Tällaiset henkilöt eivät myöskään pysty itseään elokuvissa näyttelemään, joten jos asperger esittää syvästi autistista, myös hän joutuu esittämään jotain muuta kuin on, eikä kyseessä ole aito kuvaus. Aspergerien roolitus autismirooleihin ei siten välttämättä monipuolista elokuvien autismikuvausta yhtään sen enempää, vaan edelleen ulkopuolelle jäävät nuo vaikea-asteisemmat tapaukset. Asperger ja vaikea autismi ovat kuitenkin eri asioita, vaikka samaan kirjoon kuuluvatkin. On myös arvioitu, että jopa 75% autisteista on älyllinen kehitysvamma, joten joku hyvätasoinen Asperger autistin roolissa antaa kyllä ihan väärän kuvan mitä autismi monesti on ja minkälaisia rajoitteita se voi aiheuttaa.