Ekstrovertit vs Introvertit ihmiset - kummat ovat yleensä miellyttävämpiä ihmisiä mielestäsi?

Itse olen semiautisti-introvertti ja itselle tällä hetkellä ekstrovertit ihan vaan väsyttää enemmän koska (yleistäen rankasti) heillä on niin paljon energiaa ja he puhuvat koko ajan ja en voi sille mitään jos heitä ahdistaa "vaivaannuttavat hiljaiset hetket". Kyllä minäkin noteeraan että jaa tunnelma on vaivautunut mutta se ei häiritse minua toisin kuin jos pitää puhua jostain aidanseipäästä puoli tuntia.

Inhottava, vihaa ihmisten välillä kasvattava kysely. Miksi?

Olemme erilaisia, kaikkia meitä tarvitaan. Ei mollata erilaisia!

Outo aloitus. Kuspäisyys ei määrity tämän akselin kautta. Voithan olla itsekäs ekstrovertti tai altruistinen introvertti tai ihan toisin päin. Intro-ekstro liittyy siihen miten paljon tarvitsee oma aikaa versus toisten kanssa aikaa, ei itsekkyyteen tai epäitsekkyyteen. Itse introna kestän todella huonosti itsekkäitä introja, en pärjää heidän kanssaan joten yritän vältellä. Ekstron kanssa taas luontainen komplementtisuus vähän kompensoi ja pystyy puolustautumaan lokkeiluyrityksiä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotain siltä väliltä. Usein ekstrovertit saattavat olla turhia hölöttäjiä, kun taas introvertit liian vetäytyviä.

Minä olen sosiaalisesti taitava introvertti ja ihan ensin yritän löytää ihmisen ulkokuoren sisällä. Saattaa olla, että etsimisessäni kuluu aikaa, mutta kun se ihminen löytyy, arvioin sen, onko hän keskustelun arvoinen. Aika harva on.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton kysymys.

Introverttiys ei aina mitenkään näy käytöksestä eikä toiminnasta.

Ehkä ujous sotketaan usein introversioon, vaikka ne eivät täysin keskenään korreloikaan, monella ujolla saattaa olla valtava halu vuorovaikutukseen, mutta se estyy uskalluksen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Toisaalta moni introvertti saattaa olla tosi taitava sosiaalisesti, vaikuttaa seurassa hurjan miellyttävältä, mutta ei halua tehdä sitä usein, koska tarvitsee sitä omaa aikaa.

Samaa mieltä. Introverteillä voi olla sosiaalisissa tilanteissa jopa enemmän itsevarmuutta, koska heille muiden miellyttäminen ei ole niin tärkeää eikä heidän siksi tarvitse miettiä, mitä heistä ajatellaan. Ekstroverttinä minulla on jatkuvasti huolena, mitä minusta ajatellaan ja pitävätkö muut minusta. Taustalla on pelko yksin jäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton kysymys.

Introverttiys ei aina mitenkään näy käytöksestä eikä toiminnasta.

Ehkä ujous sotketaan usein introversioon, vaikka ne eivät täysin keskenään korreloikaan, monella ujolla saattaa olla valtava halu vuorovaikutukseen, mutta se estyy uskalluksen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Toisaalta moni introvertti saattaa olla tosi taitava sosiaalisesti, vaikuttaa seurassa hurjan miellyttävältä, mutta ei halua tehdä sitä usein, koska tarvitsee sitä omaa aikaa.

Samaa mieltä. Introverteillä voi olla sosiaalisissa tilanteissa jopa enemmän itsevarmuutta, koska heille muiden miellyttäminen ei ole niin tärkeää eikä heidän siksi tarvitse miettiä, mitä heistä ajatellaan. Ekstroverttinä minulla on jatkuvasti huolena, mitä minusta ajatellaan ja pitävätkö muut minusta. Taustalla on pelko yksin jäämisestä.

Mitä kukkua?! Ekstrovertit miettii kaiket päivät suhteitaan toisiin ihmisiin ja mitä se ja minä ja tuo sanoi silloin ja silloin. Introverttien ongelma on se että he paneutuu joka sanaan mitä sanotaan mutta se voidaan punnita joka täysin itseä vastaan tai täysin toista vastaan. Eli toisin sanoen tietty ryhmä ekstroverteistä on ihan alistuvia tossuja jotka kuuntelee vaikka ei yhtään kiinnostaisi ja toiset taas kuuntelee ja salaa mielessään koko ajan iskee tikkaa ekstrovertin kylkiluiden väliin. Introverttiin pitää tutustua hyvin ennen kuin tietää mitä se meinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton kysymys.

Introverttiys ei aina mitenkään näy käytöksestä eikä toiminnasta.

Ehkä ujous sotketaan usein introversioon, vaikka ne eivät täysin keskenään korreloikaan, monella ujolla saattaa olla valtava halu vuorovaikutukseen, mutta se estyy uskalluksen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Toisaalta moni introvertti saattaa olla tosi taitava sosiaalisesti, vaikuttaa seurassa hurjan miellyttävältä, mutta ei halua tehdä sitä usein, koska tarvitsee sitä omaa aikaa.

Samaa mieltä. Introverteillä voi olla sosiaalisissa tilanteissa jopa enemmän itsevarmuutta, koska heille muiden miellyttäminen ei ole niin tärkeää eikä heidän siksi tarvitse miettiä, mitä heistä ajatellaan. Ekstroverttinä minulla on jatkuvasti huolena, mitä minusta ajatellaan ja pitävätkö muut minusta. Taustalla on pelko yksin jäämisestä.

Ei epävarmuus siitä, että pyrkii miellyttämään ja miettii mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, myöskään ole ekstro/intro-sidonnainen. Kuten eivät sosiaaliset taidotkaan.

Yhtä lailla on ekstroja, jotka eivät pätkääkään välitä, miten kohtelevat muita tai että miellyttääkö muita.

Ihmiset myös muuttuvat olosuhteiden ja iän myötä. Itse olen muuttunut inron suuntaan, Ei vain jaksa. Se voi johtua myös ihan vaan vsystäkin tietty.

Minulle introna introt ovat yleensä miellyttävämpää seuraa, koska ekstrot vievät kaiken energiani. Ekstrovertit puolestaan ovat mielestäni viihdyttävämpiä. Molemmista ryhmistä löytyy kusipäitä ja ihania ihmisiä, mutta sitähän tässä ei kysytty. Mietin vaan mitä miellyttävällä tässä tarkoitetaan, jotain tietyn tyyppistä luonnetta tai käyttäytymistä, miellyttämisenhalua vai sitä, miellyttääkö jonkun ihmisen seura sinua.

Vierailija kirjoitti:

Inhottava, vihaa ihmisten välillä kasvattava kysely. Miksi?

Olemme erilaisia, kaikkia meitä tarvitaan. Ei mollata erilaisia!

Kysyt miksi ja kun täällä lukee keskusteluja, mikä asia niissä on lähes aina esillä?

Aivan oikein, lokeroiva ja avoin, syyllistävä vihapuhe.

Jos me hyväksyisimme erilaisuuden, vihapuhetta ei keskusteluissa olisi. Keskustelut olisivat kantaa ottavia mielipiteiden vaihtoa. Mutta täällä sitä ei ole. Täällä julistetaan tyranniaa, yhden näkemyksen absoluuttista oikeutusta tuomita toinen ihminen, jota ei suostuta edes kuuntelemaan.

Täällä enemmistö toimii, kuin lammaslauma. Yksilö on huono asia, hänet pitää tuomita, vaikka ei edes tiedetä, miksi hänet pitää tuomita. Ajattelu on ylivoimainen este, mitä ei edes määritelmänä tunneta. Ajattelurajoitteiset ovat kaikkialla enemmistö ja heidän huutonsa kuuluu aina kovimmin. Minkäänlainen looginen argumentti ei kelpaa, koska siihen ei ymmärrys riitä.

Erilaisuutta tarvitaan, mutta sen havaitsemiseen tarvitaan kykyä ajatella. Jos/kun sitä kykyä ei ole, massasieluisuus tyrmää kaiken erilaisen. Ja se on täällä vallitseva ominaisuus ja se pysyy, koska lammaslauma haluaa ehdottomasti pysyä kasassa, koska uskollisuus laumalle takaa yhteyden samassa mielentilassa oleviin lauman jäseniin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle introna introt ovat yleensä miellyttävämpää seuraa, koska ekstrot vievät kaiken energiani. Ekstrovertit puolestaan ovat mielestäni viihdyttävämpiä. Molemmista ryhmistä löytyy kusipäitä ja ihania ihmisiä, mutta sitähän tässä ei kysytty. Mietin vaan mitä miellyttävällä tässä tarkoitetaan, jotain tietyn tyyppistä luonnetta tai käyttäytymistä, miellyttämisenhalua vai sitä, miellyttääkö jonkun ihmisen seura sinua.

Niinpä, asiat ei ole niin yksinkertaisia. Nuorempana olin superintro mutta kuitenkin kaikkein kevyin ja helpoin kaveri oli minulle ekstro jolla oli täydellisin positiivisen asenne elämää kohtaan. Muut kanssaintrot taas veti omat energiat kaikkiin murheisiin joita itselläkin oli monin verroin.

Jos voisin saada jotain takaisin niin menisin neljätoistavuotiaaksi ja viettäisin kesän tuon ekstron kanssa ja tällä kertaa oikeasti nauttisin siitä ilman että kyseenalaistaisin itseäni koko ajan. Saisin ihan mahtavat patterit siitä tulevaisuutta varten. Kunpa olisin ymmärtänyt nämä asiat aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä, molempien ääripäät ovat ihan helvetin ärsyttäviä. Äärimmäisestä introvertistä ei saa juttua irti edes kirveellä, ovat helposti tosi tuomitsevia ns. valtavirran väkeä kohtaan ja todella, todella tarkkoja omasta tilastaan henkisesti ja fyysisesti.

Äärimmäinen ekstrovertti puolestaan on yksi saatanan kana joka on suuna päänä koko ajan, halailee, tarrautuu mukaan kaikkeen, puhuu päälle ja tekee itsestään numeroa koko ajan.

Nauroin saatanan kanalle mutta olen kanssasi samaa mieltä. Ääripäät ovat raskasta ja yleensä muutenkin epämiellyttävää seuraa. Ystävystyn helpoiten kaltaisteni eli keskustelijatyyppien, jotka ovat pohjimmiltaan introvertteja, kanssa. Heidän kanssaan yhteys muodostuu helposti mutta silti molemmilla on liikkumatilaa ja toisen tarvetta omaan aikaan on helppo kunnioittaa. Työelämässä ym. tulen yleensä juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa, olivat sitten mitä "verttejä" tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset myös muuttuvat olosuhteiden ja iän myötä. Itse olen muuttunut inron suuntaan, Ei vain jaksa. Se voi johtua myös ihan vaan vsystäkin tietty.

Totta. En puhu enää kuin asiaa ja senkin kertaalleen. Höpiseminen ärsyttää. Olen tottunut ajattelemaan muita asioita, jos joutuu papupadan kanssa pakosta tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä, molempien ääripäät ovat ihan helvetin ärsyttäviä. Äärimmäisestä introvertistä ei saa juttua irti edes kirveellä, ovat helposti tosi tuomitsevia ns. valtavirran väkeä kohtaan ja todella, todella tarkkoja omasta tilastaan henkisesti ja fyysisesti.

Äärimmäinen ekstrovertti puolestaan on yksi saatanan kana joka on suuna päänä koko ajan, halailee, tarrautuu mukaan kaikkeen, puhuu päälle ja tekee itsestään numeroa koko ajan.

Sama. Olen introvertti mutta olen tavannut todella rankkoja introverttejä joiden paikka biologisessa taulukossa olisi jossain iilimatojen kohdalla kun kuppaavat ihan rajattomasti toisten energiaa. Toisaalta on kohdalle sattunut ihan kauheita ekstroverttejä joilla ei ole mitään rotia sen suhteen miten paljon ja miten nopeasti kehtaavat olla pyytämässä ihan sen perusteella että tyyliin tavattiin puoli tuntia sitten. Yleensä nämä ovat joko seksiä kinuavia miehiä tai lastenhoitajaa kinuavia mammoja. Molempia on tullut tuutista niin paljon että kuvottaa. Varsinkin tuo lastenhoitopuoli, yleensä ne mammat ei edes koe sitä pientä pitäsköhän mun tehdä edes tätä hetkeä niin kuin miehet. Ihan suitsait ollaan sanomassa että nyt vaunutus mun muksulle oli sun tilanne mikä tahansa.

Itse olen totaalinen introvertti. Vastasin 50-50, koska tunnen monenlaisia ihmisiä, eikä heidän miellyttävyytensä ole yleensä ekstro-/introversiosta kiinni.

Useimmiten esim. töissä tulen kuitenkin parhaiten juttuun juuri ekstroverttien kanssa, koska he ovat ihmisystävällisempiä ja heitä on helpompi tulkita. Ekstrovertit pitävät kaikenlaisesta jutustelusta, joten heille on helpompi puhua mistä vaan. Eli jos pitää valita ihmisten välisen kanssakäymisen miellyttävyys, niin ekstrovertit vetävät kyllä siinä pidemmän korren. Heidän kanssaan kommunikoiminen on helpompaa ja nopeampaa. 

Toisaalta, koska olen introvertti, en välitä niinkään muusta kuin pakollisesta kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja haluan esim. ruokatauoilla olla rauhassa. Jos samaan tilaan osuu samaan aikaan toinen introvertti, ei heidän kanssaan tarvitse lässyttää mitään joutavaa small talkia, vaan voi ihan rauhassa vetäytyä omaan nurkkaan hiljaisuuteen.

Töissä he, jotka tekevät työnsä. Luonteen katsominen on jopa sairasta.

Suurin osa ihmisistä on jotain tuolta väliltä.