Kun kukaan ei rakasta enää

Olen pahoillani. ❤️ Näitä tarinoita riittää, olen samassa tilanteessa enkä tiedä miltä tulevaisuus näyttää, mutta lopulta olen onnellinen että selvisi että tuon ”huolenpidon” hinta on sidotut siivet. Aiemmin oli vain kalvava tunne siitä että asiat eivät loksahtele. Oikea nimi tuolle taitaa olla läheisriippuvuus.

Oli miten oli, rakkautta ei kannata etsiä sieltä missä sitä ei pystytä sinulle antamaan.

Ole huoleton mulkku, sinulla on oikeus siihen. Heidän pohjimmainen tykkäämisensä on samaa tasoa, tanssit hein pillinsä mukaan tai et. Älä myy omanarvontuntoasi saadaksesi näennäistä kelpaamista.

Nyt sinulla on siivet. Vähennä kontaktia heihin ja nauti elämästä. Sinulla on oikeus siihen!

Entäs sitten, kun kaikki ne, jotka ovat rakastaneet sinua kuolevat pois?

Vanhemmat ja muut?

Asiat voi olla aina huonomminkin, olen huomannut. Olkaa kiitollisia, kun teillä on edes joku.

Välillä pitääkin ottaa etäisyyttä jos liika läheisriippuvaisuus alkaa ahdistamaan. On ollut ihan sama tunne että on aika lapsuudenkodista alkaa enemmän irrottautumaan omille siiville itsenäisemmäksi. Eikä se tarkoita että rakkaus sieltä pohjalta mihinkään loppuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä pitääkin ottaa etäisyyttä jos liika läheisriippuvaisuus alkaa ahdistamaan. On ollut ihan sama tunne että on aika lapsuudenkodista alkaa enemmän irrottautumaan omille siiville itsenäisemmäksi. Eikä se tarkoita että rakkaus sieltä pohjalta mihinkään loppuisi. 

Rakkaus ei lopu jos sitä on ollut mutta jos sitä ei ole koskaan ollutkaan vaan käytetty vaan oman itsen jatkeena, niin sen huomaa kun koittaa lähteä vakaalta pohjalta omille siiville.

Yhtäkkiä huomaat että pohja jolta yrität ponnistaa on juoksuhiekkaa ja jos kuitenkin onnistut, heittelevät verkkoja perään ja olet kuin sorsa jahtiaikaan. Siinä sitten ihmettelet miksi olet rähmälläsi kerta toisensa jälkeen.

Tukevat juuri sen verran että pysyt olemassa mutta eivät niin että olisit vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten, kun kaikki ne, jotka ovat rakastaneet sinua kuolevat pois?

Vanhemmat ja muut?

Asiat voi olla aina huonomminkin, olen huomannut. Olkaa kiitollisia, kun teillä on edes joku.

Sanoisin että juuri silloin kun on elämää vielä jäljellä, kannattaa antaa oma aika sinne missä on aitoa rakkautta ja välittämistä, ei sinne missä on sairasta ripustautumista. Helmet ihmiset jäävät liian vähälle huomiolle ja lähtevät liian aikaisin ja sen ymmärtää liian myöhään, kun on keskittynyt ripustautujiin eikä itse valinnut omaa seuraa tarkemmin.

Jos joku läheinen näkee minussa vain heikon ihmisen ja uhrin ja järkyttyy muusta, niin ehkä historiaa on siinä vaiheessa jo liikaa takana.