Nuoralla tanssin, kävelen ohuella jäällä

Milloin tahansa putoan, mutta hammasta purren olen vuosikaudet puskenut aamusta seuraavaan oksennusreaktioita kokien.

Olen onnellinen vain humalassa, mutta humalassa en voi päivittäin olla.
Voisin, mutten halua menettää lapsiani, jotka ova ainut syy eteen päin purkemiseen, joka aamu nousemiseen, töissä käymiseen.

En häpeä kirjoittaa tätä, koska olen työn sankari, taas viisi päivää kitunut, joka aamu noussut, keittänyt puurot, kaatanut puuroihin mustikat ja mansikat, käynyt suihkussa. Jihuu!

Jos toinen on jäänyt kotiin lähtemiseni jälkeen, olen bussista soittanut, että  "Nyt pitää alkaa pukea."

Olen tehnyt työni hyvin ja laskenut joka päivä salaa tunteja siihen, kun saan lähteä.

Olen yökkinyt vessassa, koska inhoan ja vihaan työtäni eikä kukaan tiedä sitä, että näin on, koska olen "unelmatyöpaikassa" alani huomioon ottaen.

Tämä on taas suuri ja ihana Pyhä Perjantai, jolloin tuska on ohi kahdeksi vuorokaudeksi.

Voin olla. Rauhassa.

Rukoilen, että joudun lomautetuksi.

Saisin maata suu auki suurimman osan päivää peiton alla.