Potkut voi olla traumatisoiva kokemus.

36 vuoden yhtäjaksoisen työskentelyn jälkeen samassa firmassa ja sitten tuli potkut.Tilanne oli shokeerava.Allekirjoitin nipun papereita ja sitten minua pyydettiin palauttamaan firman avaimet ja tyhjentämään työkaapin.Olin niin sekaisin kaikesta,että pystyin tähän vasta kahden päivän päästä. Uni ei tullut yöllä ja ne pienet nukuksissa olo ajat näin painajaisia. Lopulta olin niin sekaisin,että pyysin apua työterveydenhoidolta.Sain unilääkkeitä ja ajan työterveyspsykolgilta.Tuntien keskustelujen jälkeen aloin saamaa otetta elämään.Pahimpia oli ,että oma mieli meni pahasti solmuun.Sitä alkoi miettimään,että eikö naama mielyttänyt töissä vai oliko sitä vaan niin huono ettei kelvannut enään töissä.Nyt on irtisanomisestani kulunut jo kohta kolmekuukautta ja vieläkin tulee hetkiä jollin menen ahdistuksesta aivan lukkoon.
Näin pitkän ajan kun on ollut samalla työnantajalla niin työkavereistakin on muodostunut eräänlainen perhe.Tunnen duunikavereitten vaimot,lapset.Olen ollut osan häissä ja hautajaissakin. On todella vaikea jäädä tämän yhteisön ulkopuolelle ja se ettei.ole töitä antaa itselle tunteen,että on hyödytön ja b - luokan kansalainen.Tunnustan,että sitä tulee ryvettyä itsesäälissäkin ja olen kuullutkin,että mitäs siinä ruikutat mene töihin.Satuin olemaan ns. kuolevalla taikka rajusti alaspäin menevällä alalla jolla ei ole työpaikkoja juurikaan tarjolla. Itsestäänhän on kaikki lopulta kiinni mutta on vaikeata ollut katsella uutta työtä kun on ollut henkisesti,psyykkisesti ja fyysisestikin rikki. Uskon kuitenkin,että elämällä on jotain annettavaa vaikka tämän ikäisen työnsaantimahdollisuudet ovat vaikeampia asioita. Pitäisi vaan lujasti uskoa itseensä ja mahdollisuuksinsa mutta me olemme ihmset niin erilaisia,että kaikille tämä ei ole helppoa.