Ei jaksa soittaa ystävälle enää
Hällä seitsemän ja neljä vuotiaat lapset ja koko tämän ajan hänen kanssaan on ollut mahdotonta puhua. Klo 18:30 eteenpäin on tuurista kiinni vastaako edes, koska puhelin on äänettömällä iltatoimien aikana ja sen jälkeen ei sitten huomaa tai ei pysty puhumaan ettei lapset herää. Jos lapset sattuu olemaan hereillä ja hän vastaa puhelimeen niin sitten puhelut on sitä, että siellä tapellaan taustalla ja komentaa yhtenään. Pahinta on se, että alkaa jutella pitkästikin niiden lasten kanssa. Puhuu siis puhelun sivuun välillä jotain ihan tarpeetonta ja siellä sitten odottelen.
Kommentit (9)
Ei ystäväsi tee tuota tahallaan, sellaista se vain on, kun on pieniä lapsia.
Minusta suomalaiset ovat uskomattoman outoja. Miten voi olla että vuosiin ei löydä aikaa kommunikoida?
Tämä on syy miksi Suomi ei koskaan pärjää. Kaikki suorittavat elämän itsekseen eikä muiden kanssa haluta olla tekemisissä. Sitten ihmetellään pahoinvointia, tylsyyttä, innovaation puutetta.
Ei nykyään uskalla olla kenenkää kanssa tekemisissä kun monet ovat niin neuroottisia.
Ulkomailla on just päinvastoin. Kun puoliso löytyy ja alkaa niitä lapsia tulla, niin silloin alkaa bileet, juhliminen ja yhdessäoloa. Suomessa päinvastoin.
jatkoin 3 tekstini.
Tuskinpa se ystäväsikään noista sinun puheluista nauttii. Puhelin on äänettömällä varmaan ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta suomalaiset ovat uskomattoman outoja. Miten voi olla että vuosiin ei löydä aikaa kommunikoida?
Tämä on syy miksi Suomi ei koskaan pärjää. Kaikki suorittavat elämän itsekseen eikä muiden kanssa haluta olla tekemisissä. Sitten ihmetellään pahoinvointia, tylsyyttä, innovaation puutetta.
Ei nykyään uskalla olla kenenkää kanssa tekemisissä kun monet ovat niin neuroottisia.
Töiden jälkeen halutaan keskittyä lapsiin, puolisoon ja omaa aikaakin ihminen tarvitsee. Stressaava ajatuskin, että olisi vielä joku ystävä, joka vaatisi huomiota.
Noin siinä käy, tuttu tilanne. Neuvoisin että pidä pientä yhteyttä elossa kuitenkin. Laita tekstaria tai watsupviestiä kerran kuussa tai harvemmin. Ihmiset eivät enää halua puhelinsoittoja. Jos hän ei koskaan vastaa mitään, sitten jättäisin asian siihen että katsotaan 20 vuoden päästä. Näin pienessä maassa ei kannata polttaa siltoja. Ystäviä on täällä vaikea saada muutenkin.
Aloin suosia sähköpostia, kun minulla ja ystävilläni oli pieniä lapsia.
Minulla on ystävä, jolla lapset jo aikuisia. Silti puhelun sikana keskeyttää sekä omat juttunsa että minunt kertoakseen, että no nyt se Matti (poika) soittaa, no en vastaa, jatketaan vaan. Nyt tuli Jaanalta (tytär) viesti, tuskin siinä mitään tärkeää on, Liisa (sisko) yrittää soittaa, odota vähän, vastaan hänelle ja soitan sulle kohta takaisin. Jaaha, Pentti (mies) tuli kaupasta, moi Pentti, olen puhelimessa, saitko siikaa, muistitko perunat...oliko siellä liukasta...Jos ehdotan, että soitellaan paremmalla ajalla, vastaa, että ei hänellä ole mitään kiirettä, jutellaan nyt...
Sinulla sentään on ystäviä.