Lue keskustelun säännöt.
Sain raskauskilot pudotettua ja iso elämänmuutos muutenkin
18.02.2021 |
Olen nyt tosi onnellinen. Sain kolme lasta lyhyen ajan sisään ja painoa kertyi huomaamatta tosi paljon. Keskityin vain lapsiin ja unohdin itseni. Söin myös osittain vain saadakseni nautintoa ja lohdutusta kuormittavaan elämäntilanteeseen sekä toimimattomaan parisuhteeseen.
Vuosi sitten sain vihdoin energiaa ja voimia tehdä muutoksen. Korona-aika toi minulle enemmän vapaa-aikaa kuin kiireinen oravanpyörä aiemmin oli mahdollistanut, kun työt vaihtui etätöihin ja lasten harrastukset loppuivat ja elämä rauhottui muutenkin.
Lisäsin liikuntaa ja aloin syödä puhtaampaa ruokaa ja ajatella enemmän mitä syön. En varsinaisesti ole ollut dieetillä, mutta annoskokoa pienentämällä, vähentämällä hiilareita (ei kuitenkaan ketoon asti) ja kasviksia syömällä ja tiedätte kyllä, ihan sillä perusjutulla, jota joka paikassa kyllästymiseen asti hoetaan, paino on vain tippunut ja tippunut kuukaudesta toiseen. Olo on nyt tosi hyvä ja energinen.
Että vaikka tämä korona-aika on ollut myös raskasta ja erilaista niin kyllä se toi myös hyviä asioita tullessaan. Nyt on ollut aikaa pysähtyä, keskittyä itseensä ja miettiä mitä sitä oikeasti elämältään haluaa.
Olen päässyt takaisin normaalipainoon ja tuntuu että olen saanut vihdoin itseni takaisin.
Kommentit (18)
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.
Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä jäi mietityttämään miksi teit kolme lasta huonossa parisuhteessa
Onneksi olkoon! Miten parisuhde? Onko parantunut elämänmuutoksen ja lisäenergian ansiosta?
Vierailija kirjoitti:
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Laskin kalorit alussa noin viikon ajan, että sain tarkistettua annoskoot oikeiksi (punnitsin myös ruuat että näin oikeat määrät). Sen jälkeen en ole laskenut, välillä vain tarkistanut jos on ollut jotain ”uusia” ruokia, että paljonko niistä tulee kaloreita. Siis esimerkiksi joulun aikaan, jouluruuat ja herkut jne. Olen siis kyllä syönyt kaloritietoisesti, mutta en mitenkään orjallisesti. Ei niin pystyisikään pidemmän päälle syömään. Kun se perusrunko on kunnossa, niin se ei ole vaikuttanut vaikka on välillä syönyt pullan tai muuta, kun se kokonaisuus on kuitenkin pysynyt kasassa. Ja kun ei ole ollut mitään kitudieettiä, niin ei ole tullut mitään ahmimisrepsahduksia tai muita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon! Miten parisuhde? Onko parantunut elämänmuutoksen ja lisäenergian ansiosta?
Kiitos. Parisuhde ei valitettavasti ole parantunut vaan se on tiensä päässä. Mutta se on sitten jo ihan toinen tarina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä jäi mietityttämään miksi teit kolme lasta huonossa parisuhteessa
Niin, sitä itsekin olen miettinyt. Ehkä se oli vain sellaista elämän suorittamista, että tekee asioita niinkuin normien mukaan pitää tehdä. Kulissien rakentamista. Ehkä myös sitä että ei oikeasti ole edes pysähtynyt ajattelemaan, kuka olen, mitä haluan, onko tämä sellaista elämää mitä oikeasti haluan. Onko tämä sellainen suhde jossa voin hyvin. Olenko suhteessa vain tottumuksesta, onko rakkautta, toisen tukemista, arvostusta. Haluaako puoliso tukea minua matkallani vai painaa alas ja sitoa ja kahlita. Kaikkea sellaista. Mutta se on tosiaan jo ihan oma tarinansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä jäi mietityttämään miksi teit kolme lasta huonossa parisuhteessa
Niin, sitä itsekin olen miettinyt. Ehkä se oli vain sellaista elämän suorittamista, että tekee asioita niinkuin normien mukaan pitää tehdä. Kulissien rakentamista. Ehkä myös sitä että ei oikeasti ole edes pysähtynyt ajattelemaan, kuka olen, mitä haluan, onko tämä sellaista elämää mitä oikeasti haluan. Onko tämä sellainen suhde jossa voin hyvin. Olenko suhteessa vain tottumuksesta, onko rakkautta, toisen tukemista, arvostusta. Haluaako puoliso tukea minua matkallani vai painaa alas ja sitoa ja kahlita. Kaikkea sellaista. Mutta se on tosiaan jo ihan oma tarinansa.
Eli et ole vielä eronnut, mutta niin ikään suunnittelet sitä? Onko miehesi samaa mieltä? Siitä että suhteenne ei toimi ja hänkin haluaa erota? Vai onko tuo kaikki vain sun omassa päässä ja nyt olet saanut motivaatiota pistää itsesi ainakin fyysisesti kuntoon, jonka jälkeen oletkin valmis eroamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Lasket kalorit väärin.
Todella usein etsitään jotain selityksiä näille mystisille laihtumattomuuksille, mutta yksinkertaisesti lasket joko väärin tai jätät jotain laskematta. Noihin dieetteihin turvautuminenkin kertoo usein ihmisestä jolla ei ole kärsivällisyyttä tehdä elämänmuutosta. Uudella asenteella ja opeilla liikkeelle, kyllä se siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä jäi mietityttämään miksi teit kolme lasta huonossa parisuhteessa
Niin, sitä itsekin olen miettinyt. Ehkä se oli vain sellaista elämän suorittamista, että tekee asioita niinkuin normien mukaan pitää tehdä. Kulissien rakentamista. Ehkä myös sitä että ei oikeasti ole edes pysähtynyt ajattelemaan, kuka olen, mitä haluan, onko tämä sellaista elämää mitä oikeasti haluan. Onko tämä sellainen suhde jossa voin hyvin. Olenko suhteessa vain tottumuksesta, onko rakkautta, toisen tukemista, arvostusta. Haluaako puoliso tukea minua matkallani vai painaa alas ja sitoa ja kahlita. Kaikkea sellaista. Mutta se on tosiaan jo ihan oma tarinansa.
Eli et ole vielä eronnut, mutta niin ikään suunnittelet sitä? Onko miehesi samaa mieltä? Siitä että suhteenne ei toimi ja hänkin haluaa erota? Vai onko tuo kaikki vain sun omassa päässä ja nyt olet saanut motivaatiota pistää itsesi ainakin fyysisesti kuntoon, jonka jälkeen oletkin valmis eroamaan?
Olen eronnut. Mieheni ei olisi halunnut erota, hänelle olisi riittänyt hyvin se että olemme vain kämppäkavereita. Ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa, hänen elämä oli hyvin helppoa, kun tein kaiken ja sai vain kulkea mukana. Mutta luulen että ei hänkään sisimmässään ollut onnellinen, kun miettii kuinka huonosti minua kohteli vuosien ajan. Olin vain kohde johon hän sai purkaa pahaa oloaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Lasket kalorit väärin.
Todella usein etsitään jotain selityksiä näille mystisille laihtumattomuuksille, mutta yksinkertaisesti lasket joko väärin tai jätät jotain laskematta. Noihin dieetteihin turvautuminenkin kertoo usein ihmisestä jolla ei ole kärsivällisyyttä tehdä elämänmuutosta. Uudella asenteella ja opeilla liikkeelle, kyllä se siitä
Usein näissä on varmasti kyse määristä. Sitä helposti arvioi annoskoot pienemmiksi kuin ne todellisuudessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Lasket kalorit väärin.
Todella usein etsitään jotain selityksiä näille mystisille laihtumattomuuksille, mutta yksinkertaisesti lasket joko väärin tai jätät jotain laskematta. Noihin dieetteihin turvautuminenkin kertoo usein ihmisestä jolla ei ole kärsivällisyyttä tehdä elämänmuutosta. Uudella asenteella ja opeilla liikkeelle, kyllä se siitä
Usein näissä on varmasti kyse määristä. Sitä helposti arvioi annoskoot pienemmiksi kuin ne todellisuudessa on.
Yksi syy on myös se että monet ”huijaavat” ja jättävät esim. välipaloja ja jälkkäreitä laskematta tai laskevat ne pienemmällä määrällä. 2 isoa pullaa onkin laskelmassa 1 pieni pulla jne. Ja tosiaan nuo annoskoot saattavat todellisuudessa olla paljonkin suurempia kuin laskuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö laskenut kaloreita?
En tajua miten onnistut. Mulla 18kg liikaa ja ei lähde millään. Tulivat vaikeasta raskaudesta (radi, kilppari ym ongelmaa).
16:8 dieetillä ei lähtenyt grammaakaan 2kk:ssa
5:2 lähti vähän mutta oksetti ja pyörrytti, en voinut jatkaa.Olen koko ajan laskenut kalorit ja urheilen paljon (juoksen 5 x 10km viikossa eli paljon liikuntaa) mutta ei liikahda kilot ei. En tajua. Ns matemaattisesti olen koko ajan 500-800kcal vajeella. Miksi ei vaan tipu?
Lasket kalorit väärin.
Todella usein etsitään jotain selityksiä näille mystisille laihtumattomuuksille, mutta yksinkertaisesti lasket joko väärin tai jätät jotain laskematta. Noihin dieetteihin turvautuminenkin kertoo usein ihmisestä jolla ei ole kärsivällisyyttä tehdä elämänmuutosta. Uudella asenteella ja opeilla liikkeelle, kyllä se siitä
Usein näissä on varmasti kyse määristä. Sitä helposti arvioi annoskoot pienemmiksi kuin ne todellisuudessa on.
Yksi syy on myös se että monet ”huijaavat” ja jättävät esim. välipaloja ja jälkkäreitä laskematta tai laskevat ne pienemmällä määrällä. 2 isoa pullaa onkin laskelmassa 1 pieni pulla jne. Ja tosiaan nuo annoskoot saattavat todellisuudessa olla paljonkin suurempia kuin laskuissa.
Tuo on totta ja sitä helposti ”unohtaa” osan asioista, paljonko voita leivänpäällä, salaatinkastikkeet jne
Niin, ne lasten kuskaamiset harrastuksiin ja lasten ympärille elämänsä sitominen on hyvin turhaa. Se kuluttaa ja rasittaa. Jos lapsi ei itse pääse harrastukseen niin on menemättä. Jos mukula ei ole huippulahjakkuus niin se on hukkaan heitettyä aikaa kaikilta ja vanhemmille turhaa stressiä. Korona ei tee mitään vaan ihan ne teidät omat päänsisäiset pakot mitä olette kehittäneet jotta olisitte sosiaalisesti hyväksyttäviä ja teitä pidettäisiin normaaleina. Jos suoritatte syvempää tutkiskelua niin suurin osa elämänne asioista ja ihmisistä on sellaisia että paskat nakkaatte, mutta silti niille vaan pitää esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon hyvästä saavutuksesta! 😊 Itselläkin keventäminen käynnissä, kesään mennessä pyrin 5 kilon painonpudotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ne lasten kuskaamiset harrastuksiin ja lasten ympärille elämänsä sitominen on hyvin turhaa. Se kuluttaa ja rasittaa. Jos lapsi ei itse pääse harrastukseen niin on menemättä. Jos mukula ei ole huippulahjakkuus niin se on hukkaan heitettyä aikaa kaikilta ja vanhemmille turhaa stressiä. Korona ei tee mitään vaan ihan ne teidät omat päänsisäiset pakot mitä olette kehittäneet jotta olisitte sosiaalisesti hyväksyttäviä ja teitä pidettäisiin normaaleina. Jos suoritatte syvempää tutkiskelua niin suurin osa elämänne asioista ja ihmisistä on sellaisia että paskat nakkaatte, mutta silti niille vaan pitää esittää.
Niin, tuossa on ehkä vähän jyrkemmin kiteytettynä myös ajatuksia joita on päässä vilahdellut. Mutta Koronan tuoma pysähtyminen on saanut silmät aukeamaan kaikelle tällä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon hyvästä saavutuksesta! 😊 Itselläkin keventäminen käynnissä, kesään mennessä pyrin 5 kilon painonpudotukseen.
Kiitos! Tsemppiä sinullekin.
Ap
Itse en lihonut vaikka myös kolme lasta pienillä ikäeroilla tehtiin, mutta kyllä myös viimein kun kuopus alkaa olla vähän omatoimisempi/ei ole koko ajan kiinni toisessa vanhemmista kotona ollessa, on mieli kirkastunut vaikken ihan hajalla ollutkaan. Mutta kyllä hankalin vaihe taitaa olla ohi, vaikea kuvitella lasten teineinä aiheuttavan suuria sydänsuruja ja tarkoitan nimenomaan sitä, että oleskelu tuntuu jo normaalilta/kukaan ei ole loputtomasti vaatimassa huomiota. Alkaa taas saada iloa omasta tekemisestä kun siihen saa kunnolla keskittyä ja esimerkiksi fyysisesti olen saanut itseni sellaiseen kuntoon, missä en ole koskaan ollut. Viime vuoden aikana oma liikkuvuus ja venyvyys on aivan huippuluokkaa ja olisi virtaa mennä vaikka mihin harrastuksiin jos nyt koronan aikaan jo joskus pääsisi.
Siinä on ollut opettelemista, että kuinka muistaa myös itsensä. Lapset ottavat paljon, antavat paljon. Sitä helposti hukkaa itsensä siinä myllyssä. Hukkaa sen kuka on, unohtaa kuinka olla nainen. Kuinka pitäisi pitää huolta myös itsestä, omasta vartalosta ja mielestä.
Korona-aika on mahdollistanut sellaista itsetutkiskelua ja oman ajan uudelleenjärjestelyä. Siinä sitten onkin oma valinta, käyttääkö sen juopotteluun tai lihomiseen vai itsensä parantamiseen. Itse lihoin alkuun viime kevään, mutta sitten päätin hyödyntää tämän ajan kun mm. etätöiden myötä voi rauhassa tehdä ruokaa ja tutustua myös tarkemmin siihen oikeaan syömiseen. Kahvittelut kahvilassa vaihdoin pitkiin kävelylenkkeihin ystävien kanssa. Olo on parempi kun vuosiin.