Kertokaa kokemuksia 40-v kriisistä?

Mitä muutoksia teitte elämäänne vai oliko koko kriisiä ollenkaan?

paikkeilla, 40 + on ollut ihanaa aikaa. Meilläkin kuopus syntyi kun olin lähes 42v. Nyt jännitän mitä tapahtuu kun parin vuoden kuluttua täytän 50.... Muutoksia suunnittelen nyt elämääni, työt menee uusiksi ja ryhdyn itse päättämään (työ) elämästäni :D



Ai, tuossa 40 molemmin puolin on kuopuksen lisäksi rakennettu pari taloa....olisko ne niitä isoja muutoksia??

"vanha" :-D Vauvansaamisvuosia ei enää ole monta, vaikkakin ne vauvat ainakin virallisen suunnitelman mukaan on jo saatuna. Kriisistä en tiedä, mutta vois tälle elämälle jotain tehdä. Liikuntaa olen yrittänyt alkaa harrastaan. Mutta jotain upuu. Mitä?

mutta työuupumuksen kautta masennuin pari vuotta sitten. Tätä edelsi myös vakava fyysinen sairaus.



Tällä hetkellä nautin nelikymppisenä olostani, ja lepäilen ja suunnittelen tulevaa sapattivapaan turvin. Toiveissa olisi, että tässä iässä osaisi jo olla armollinen omalle vajavaisuudelleen.

Kamalaa tajuta, että minulla on korkeintaa 10 vuotta näyttää hyvältä... eli minun kriisini liittyy ulkonäköön, vaikka mieheni mukaan olen oikein freesi ikäisekseni. Pitänee alkaa käymään lenkillä entistä säännöllisemmin.

Sekosin jotenkin ja säädin paljon nuorenmiesten kanssa (join joka pe tai la). Onneksi pitkä liittoni kesti sen ja nyt taas olen onnellinen.

En ehtinyt sellaisia potemaan, kun oli pieniä lapsia. Ja yksi vielä syntyikin ollessani päälle nelikymppinen.