Miltä vanhoista yli 30v.ihmisistä tuntuu kun elämä on jo loppusuoralla. Ahdistaako, tuleeko kiire tehdä asioita vai miltä?
Onko sellainen tunne että tässäkö tämä oli tai että elinkö turhaan. Kuolinsiivousta ja muuta luvassa pian jne. Olisi mielenkiintoista tietää.
Kommentit (38)
Ei todellakaan tunnu että elämä olisi loppusuoralla, päinvastoin. Olen paljon onnellisempi nyt 32v kuin 22v.
Minä olen 50v ja odotan kuolemaa joka päivä.
Täytän kohta 32v. Olen tässä pohtinut, että vielä yksi lapsi olisi sopiva määrä. Haluaisin myös opiskella kiinnostavamman ammatin, toisaalta myös tehdä töitä, jotta saataisiin nopeammin oma omistusasunto.
Tällä hetkellä on muustakin elämästä iso stressi. Onneksi parempaan suuntaan ollaan menossa.
Elämä on ihanaa, 20-nä elämä oli tuskaisaa ja luulin tietäväni kaiken. Jos saisin mahdollisuuden valita palata 20kymppiseksi, en suostuisi. Tietty harmittaa kun tietää lähenevän keski-ikää, kun kaikki kiva alkaa ja voi tehdä mitä vaan. Mutta toisaalta ei tätä maallista kuormaa ja ihmisten ilkeilyä ikuisuuksiin jaksa. :) Oon 36-vuotias.
Se on kyllä ikävää että yhä harvemmat asiat enää kiinnostaa kun ikää tulee. En jaksa telkkua tai elokuvia enää juuri edes katsoa tuntuu että kaikki jo nähty. Niin monet asiat tuntuvat totaalisen turhalta. Ehkä tässä vois harkita jotain extreme-harrastusta että sais kokea syviä fiiliksiä niitä suorittaessa.
m40
Vierailija kirjoitti:
Tää vois olla jopa hauska, mutta tässä kohtaa ei naurata yhtään, kun veli kuoli syöpään syksyllä 34 vuotiaana, joten haista sinä ap pitkä v....u.
Otan osaa. Tämä on niin epäreilua, minä joka toivon kuolemaa, elän. Ja ne kuolee, jotka haluaisivat elää
N36
Tiedän nyt maailman pahuudesta liikaa.
m 42
Tässä itse yli 50-vuotiaana voin kertoa, että itse olen pitänyt aina itseäni vanhana. Jo 20-vuotiaana tunsin olevani vanha, enkä mukamas ollut ehtinyt tehdä tarpeeksi. Vauhti sen kuin vain kiihtyy, mutta tuo ajatus vanhuudesta on tosiaan vaivannut päätäni vähän alle 20-vuotiaasta asti.
Oletko varma, että itse elät edes 30-vuotiaaksi. Se on oikeasti niin, että melkein minkä ikäisellä voi jokainen päivä olla viimeinen. Kukaan ei tiedä, missä viikatemies luuraa? Jotkut elävät 100-vuotiaiksi, mutta jotkut kuolevat nuorina. Kukaan ei tiedä, mikä kohtalo on edessä?
Pahalta tuntui todella. Tuossa 25 vuotiaana alkoi se alamäki. Silloin tunsin ensimmäisen kerran itseni vanhaksi. Nuoruus oli ohi.
Kyllä minustakin 10-vuotiaana 30-vuotias oli jo haudan partaalla. Ymmärrän siis ap:n näkemyksen. Kun kasvat isoksi, huomaat, että 30-vuotias ei ole edes puolivälissä elämäänsä. Jos siis laskennallisesti ajatellaan. Eliniänodotehan on Suomessa sekä miehillä että naisilla reippaasti yli 80.
Vastaisin tähän vastakysymyksellä miltä vanhoista yli 16-vuotiaista tuntuu kun nuoruus on jo loppusuoralla
- entä miltä tuntuu nuorista yli 100-vuotiaista kun alkaa uusi kierros - kuin uusi elämä?
Niin 16-vuotias on tosiaan nuoruuden loppusuoralla ja voi tuntea tosiaan haikeutta. Hän on nyt siis vanha.
100-vuotias pääsee pian pois ja ehkä aloittaa uuden elämän jossain.
Nelikymppisenä on mukavaa. On jo vapaampi ulkopuolisen arvoselusta, tekee niinkuin itse haluaa. Ja tuntee itsensä.
Oon ny 42 ja iltatähi syntyi syksyllä. Vauva-aikakin on helpompi kuin kolmekymppisenä, kun ei tarvitse enää miettiä mitä muut ajattelee ja on itsevarmempi kuin silloin.
Ei vielä ahdista, mutta ehkä jo piankin alan suoltaa hopeakettulankoja vauvalle, joissa olen ainakin virtuaalisesti niin hyvin säilynyt, että hädin tuskin täysi-ikäiset juoksevat perässäni.
Mulle on tullut nyt kolmikymppisenä halu tyhjentää ämpärilistaa. Älysin äitini eläneen ja elävän koko ikänsä sitkuttaen, "sitku eläkkeellä on aikaa ja mahdollisuus tehdä". No, se on jo eläkeikäinen mutta onko se jäänyt eläkkeelle? Eipä tietenkään. Eikä se ole edes rahasta kiinni vaikka se miettii pientä eläkettään, sillä on nimittäin kyllä säästöjä ja sijoituksia joita voisi käyttää.
Teekeekö täällä joku (ap) jo 19 vuotiaana pikkuvanhana kuolemaa, kun tollasia kyselee?
Tässä se elämän tyhjyys näkyykin. Rahaa on eri tavalla kuin nuorena, mutta ei enää mitään mihin sitä haluaisi käyttää.