Lue keskustelun säännöt.
Voiko teini estää vanhemman naimisiin menon?
16.02.2021 |
Olemme asuneet miesystäväni kanssa yhdessä jo yli 7 vuotta. Itselläni on teini-ikäinen lapsi. Kun tapasimme miesystäväni kanssa, oli lapseni vaikea hyväksyä hänet ensimmäiset pari vuotta. Hän ärsytti ja yritti miehen saada lähtemään. Ymmärsin tämän kyllä jotenkin, sillä hän otti isänsä ja minun eron todella raskaasti. Nykyisin lapsellani ja miehellä on jo hyvät välit, alun hankaluuksista ei ole jälkeäkään. Käyvät kaksin milloin missäkin, ja tekevät kaikkea kivaa.
Nyt olemme miehen kanssa alkaneet pohtia naimisiin menoa, mutta ongelmana on lapseni. Kun hän kuuli asiasta, hän romahti täysin. Ei selvästi ole vieläkään henkisesti selvinnyt minun ja isänsä erosta. Hän vannoi muuttavansa isälleen toiseen kaupunkiin, ja katkaisevansa välit minuun täysin, jos menemme naimisiin. Yllätyin tästä, sillä luulin hänen hyväksyneen miehen jo aikoja sitten.
En tiedä mitä tekisin. En todellakaan katkaista välejä lapseeni, tai antaa hänen muuttaa noin vain toiselle puolelle Suomea. Mutta haluaisin myös kovasti mennä naimisiin, samoin mieheni. Onko ainoa vaihtoehto pysyä vain nykyisessä tilanteessa, ja unohtaa naimisiin meno kokonaan?
Onko jollain ollut samantapaista tilannetta?
Kommentit (44)
Ei ole, mutta vastaavassa tilanteessa ehkä malttaisin odottaa avioitumista muutaman vuoden ja menisin naimisiin kun teini on aikuinen. Nythän vähänkään isompien hääjuhlien järjestäminenkin on jäissä toistaiseksi jäissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Miehellä ja teinillä on ollut liiankin kivaa. Senhän sä halusit kuullakin.
Hemmoteltu kersa. Teini on iältään jo sen verran vanha, että hänen tulee ymmärtää ettei kaikki pörrää hänen napansa ympärillä ja tanssi niin kuin hän tahtia taputtaa. Liian kauan hän on äitinsä asioista päättänytkin, joten niin makaa kuin petaa. Molemmat. Kannattaa siis lopettaa lässyttäminen joskus, vaikka nyt, tai sitten sitä voi jatkaa, mutta eipä kannata valittaa sen jälkeen.
Vie lapsi juttelemaan jollekin terapeutille, jos on jäänyt kamalia traumoja vanhempien erosta.
Napanuoran voi leikata poikki jo ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi juttelemaan jollekin terapeutille, jos on jäänyt kamalia traumoja vanhempien erosta.
No ei tarvitse. Tai voihan hänet viedä, mutta en muuttaisi päätöstäni mihinkään suuntaan.
Miksi mennä naimisiin, jos molemmilla jo lapsia ja omaisuutta. Helpommalla pääsette, jos vain pysytte avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni erosi lastensa isästä. Yksi heidän lapsistansa (teini myöskin) otti eron niin raskaasti, että masentui. Aiemmin hän oli ollut ihana, urheileva tyttö. Sukulaiseni tapasi uuden miehen ja he muuttivat yhteen. Teini meni tästä selvästi huonompaan kuntoon. Kun sukulaiseni alkoi odottamaan lasta tälle uudelle miehelle, teini hyppäsi auton alle. Sukulaiseni katuu yhä sitä, että ei ymmärtänyt miten paha hänen tyttärellään oli olla.
En siis mitenkään halua pelotella tällä. Mutta tunnet lapsesi parhaiten. Juttele hänen kanssaan asiasta kunnolla, ihan kahden kesken. Kysy mikä naimisiin menossa haittaa/pelottaa. Kerro, että hän tulee silti aina olemaan sinulle se kaikista tärkein (ilmeisesti ainut lapsesi?), eikä mikään tule teidän väliinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini vai esiteini?
Yläasteella on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni erosi lastensa isästä. Yksi heidän lapsistansa (teini myöskin) otti eron niin raskaasti, että masentui. Aiemmin hän oli ollut ihana, urheileva tyttö. Sukulaiseni tapasi uuden miehen ja he muuttivat yhteen. Teini meni tästä selvästi huonompaan kuntoon. Kun sukulaiseni alkoi odottamaan lasta tälle uudelle miehelle, teini hyppäsi auton alle. Sukulaiseni katuu yhä sitä, että ei ymmärtänyt miten paha hänen tyttärellään oli olla.
En siis mitenkään halua pelotella tällä. Mutta tunnet lapsesi parhaiten. Juttele hänen kanssaan asiasta kunnolla, ihan kahden kesken. Kysy mikä naimisiin menossa haittaa/pelottaa. Kerro, että hän tulee silti aina olemaan sinulle se kaikista tärkein (ilmeisesti ainut lapsesi?), eikä mikään tule teidän väliinne.
No just joo taas. Eiköhän tilanteessa ollut aika paljon muutakin kuin mitä kerroit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten teini muuttaa isälleen. Saa isikin joskus hieman teiniangstia arkeensa.
Meillä on kolme teiniä ja yksikään heistä ei päätä minun tekemisiäni ja ala niitä kyseenalaistamaan. Olen aikuinen ja teen niin kuin parhaaksi katson. Juttelen teineille sen mitä minun mielestä tarpeen on ja se riittää, he mukautuvat.
Tuossa teidän asiassa ei varsinkaan ole teinillä mitään nokan koputtamista, ei niin pätkääkään. Hänen elämänsä ei muutu siitä ollenkaan. Jos hän ei asiaa tajua, niin voi voi vaan. Hän ei kuitenkaan aikuisten asioita määrää ja tekisin asian hyvin hyvin selväksi.
Oikeastiko lapsillasi ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään? Vaikka he ovatkin lapsiasi, et voi silti vain ajatella heidän mukautuvan kaikkeen haluamaasi.
Voihan sen teinin tosiaan viedä puhumaan traumoistaan terapeutille, ei niitä traumoja kannata vähätellä. Jos ei siis yhdessä voi niitä selvittää. Mutta sinä elät omaa elämääsi ja teini ei siitä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni erosi lastensa isästä. Yksi heidän lapsistansa (teini myöskin) otti eron niin raskaasti, että masentui. Aiemmin hän oli ollut ihana, urheileva tyttö. Sukulaiseni tapasi uuden miehen ja he muuttivat yhteen. Teini meni tästä selvästi huonompaan kuntoon. Kun sukulaiseni alkoi odottamaan lasta tälle uudelle miehelle, teini hyppäsi auton alle. Sukulaiseni katuu yhä sitä, että ei ymmärtänyt miten paha hänen tyttärellään oli olla.
En siis mitenkään halua pelotella tällä. Mutta tunnet lapsesi parhaiten. Juttele hänen kanssaan asiasta kunnolla, ihan kahden kesken. Kysy mikä naimisiin menossa haittaa/pelottaa. Kerro, että hän tulee silti aina olemaan sinulle se kaikista tärkein (ilmeisesti ainut lapsesi?), eikä mikään tule teidän väliinne.
Aikuiset tekee mitä haluaa ja lasten pitäisi vaan sopeutua:/ Kaikki lapset ei vaan syystä tai toisesta sopeudu, ja lopputulos voi olla aika rumaa katsottavaa.
Ymmärrän ap sinua todella hyvin. Meillä oli muutama vuosi sitten vähän saman tapainen tilanne. Olimme jo naimisissa nykyisen mieheni kanssa. Itselläni oli silloin 13-18v lapset, miehellä ei ollenkaan. Kun tulin raskaaksi miehelleni, lapset sanoivat muuttavansa isälleen. Olivat niin tiivis kolmikko, että eivät halunneet enää pientä sisarusta. Kaksi vanhinta muutti. Nuorin jäi kotiin, kun koulu ja harrastus estivät muuton. Keskimmäinen muutti vauvan ollessa 1v takaisin meille, vanhin jäi asumaan isälleen kunnes lähti opiskelemaan. Nykyään kolme vanhinta ovat edelleen tiivis kolmikko, mutta kyllä he välillä nuorintakin ottavat mukaan.
Meillä onneksi isä asui silloin lähellä, joten muutosta ei ollut niin paljon haittaa. Olihan se toki itselleni vähän vaikeaa. Tsemppiä!
Aivan normaali reaktio.
Siltä sen "kuuluukin" tuntua. Lapsella on tunteet. Ja teinillä tunteet on voimakkaat ja hänellä on lupa ilmaista ne.
Äiti ja isä tekee silti itse päätöksensä. Naimisiinmenoa ei tarvi teiniltä kysyä --jos hän ei siihen kuitenkaan voi vaikuttaa.
Teinillä on mielipiteensä. Teinille se, että äidin mielestä isä on ainakin ennen ollut paras, on tärkeää. Lapsesta ei tunnu kivalta, että se tilalle tulee toinen yhtä "erityinen".
Aikuinen menee naimisiin jos on siitä varma, että se on hyvä asia. Sitten vain on toivottava, että kaikki menee hyvin, eikä uutta eroa tule.
Äiti voi lykätä asiaa jos ei olekaan varma uuden avioliiton kestävyydestä.
Ei voi päättää, mutta asia saa tuntua hänestä ikävältä ja kipeältä. Sinä puolestaan et voi päättää sitä, että asia olisi teinille ok.
Herkkä vaihe, herkkä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni erosi lastensa isästä. Yksi heidän lapsistansa (teini myöskin) otti eron niin raskaasti, että masentui. Aiemmin hän oli ollut ihana, urheileva tyttö. Sukulaiseni tapasi uuden miehen ja he muuttivat yhteen. Teini meni tästä selvästi huonompaan kuntoon. Kun sukulaiseni alkoi odottamaan lasta tälle uudelle miehelle, teini hyppäsi auton alle. Sukulaiseni katuu yhä sitä, että ei ymmärtänyt miten paha hänen tyttärellään oli olla.
En siis mitenkään halua pelotella tällä. Mutta tunnet lapsesi parhaiten. Juttele hänen kanssaan asiasta kunnolla, ihan kahden kesken. Kysy mikä naimisiin menossa haittaa/pelottaa. Kerro, että hän tulee silti aina olemaan sinulle se kaikista tärkein (ilmeisesti ainut lapsesi?), eikä mikään tule teidän väliinne.
Taidan tunnistaa sukulaisesi, tapahtuiko n. 8v sitten Itä-Suomessa?
Ei