Miksi jotkut selittävät ottaneensa tatuointeja siitä syystä että muistaisivat jonkun henkilön tai tapahtuman.

Oon kanssa naureskellut samalla asialle joskus :D

Kieltämättä hassu perustelu. Mutta otetaanhan tatuointeja ilmankin perusteluita.

Mä muistan kyllä henkilöt ja tärkeät tapahtumat. Sen sijaan en muista salasanoja enkä merkkipäiviä.

Muistaako dementia potilas nuorena ottamansa tatuoinnit vai herääkö joka aamu pesemään kuvia pois?

Se on niin siistii kun on kolee tribaali muistuttamassa kesästä kakstuhatviis tai jotain sillee en mä niinku muista.

Voisin tatuoida kaikki 57544 salasanaa mahaani. Niitä en meinaa muistaa. Voisi sitten tuplapeilin kautta aprikoida niitä.

No ei se ny noi mee… :D Jos ottaa lapsensa nimen tai kuvan tatskana, nii haluu kantaa sitä mukanaan. Ei siinä oo kyse siitä, et unohtaisi asian… Jotaki yritystä ny.

Mä otin tatuointini nuorena 90luvulla. Pienen söpön ruusun selkään. Enää hädintuskin muistan sen olemassa oloa. Silloin kun näen sen niin muistan kaihoisasti nuoruuden intoa ja viattomuutta. Oi niitä aikoja!

Öö. Miksi miksi haluaa kantaa lapsensa kuvaa ihollaan. Ota valokuva siitä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Oon kanssa naureskellut samalla asialle joskus :D

Muistan todellakin päivämäärän milloin jouduin kokemaan oman lapsen kätkytkuoleman, silti se päivämäärä on tatuoituna mun ihoon. Voit naureskella sillekin, se on mulle ihan sama, mua ei naurata. 

Eikös Tauno Peltosella ole "Tauski" tatuoituna käsivarteen tms.

Minun nuoreni otti kuvan käteensä. Kukaan ei sen merkitystä tiedä eikä ymmärrä, jollei hän kerro. Se kuva muistuttaa häntä parhaasta ystävästä, joka päätyi surulliseen ratkaisuun pari vuotta sitten. Voi, kyllä ystävästä on paljon kuviakin, sieltä päiväkodista aina lukioon asti. Ja kyllä hänet muistetaan ilman tatuointiakin. Mutta tytär halusi kuvan ihoonsa. Ei ole nimi eikä näköiskuva, on vaan kuva yhteisestä asiasta.

Minun, nelikymppisen ikälopun, on helppo ymmärtää asia. Harmi, ettei sinun kyvyt riitä siihen.