Minua kyllästyttää, että lasten ja nuorten väitetään kärsivän koronarajoituksista enemmän kuin muiden

Minua kyllästyttää että et voi informoida että korona on huijaus

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllästyttää että et voi informoida että korona on huijaus

En voi informoida koronan olevan huijaus, koska en usko sen olevan huijaus eikä minulla ole esittää todisteita sille, että korona olisi huijaus.

Nuoret katsovat valitettavasti lähtökohtaisesti vain omaa napaa ja sen takia eivät osaa  tai eivät halua suhteuttaa kärsimystään muihin.

Onneksi osa nuorista osaa myös ajatella laatikon ulkopuolelta.

Aika samoilla linjoilla olen. Tällainen korona osuu nuoriin -viestinnän voi hyvin tulkita tarkoittavan, että minä kolmikymppinen en ole yhtä arvokas kuin joku teini.

Minä eläm koko lailla normaalia elämää. Lapseni ei elä.

Jaa, meillä on kolme teiniä ja yksikäönnheistäbeibole kärsinyt yhtään mitenkään koronasta. Etäkoululaiset ovat olleet tosi tyytyväisiä etäilyyn ja oikeastaan mitään muuta ei ole muuttunutkaan. Nuorin käy normaaliin tapaan yläkouluaan ja käy kavereiden kanssa esimerkiksi laskettelemassa.

Voihan se etäkoulu olla ihan kauheeta kun on helppo vaikka surffata sen sijaan, että seuraa opetusta. Tai nukkua pitkään. Voi siellä koulun penkilläkin olla kuuntelematta opettajaa, jos ei kiinnosta. Itsestä se on kiinni, miten seuraa opetusta. Voi lähikoulustakin lintsata..

Sentään on etäopetusta eikä tarvi vain itse tehtäviä tehdä tai lukea kirjasta.

Koulun jälkeen voi myös hengata koulukavereiden kanssa esim. ulkona tai kahvilassa. Joten ei se sosiaalinen puolikaan ihan kuollut ole.

On ihan kamalaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Aika samoilla linjoilla olen. Tällainen korona osuu nuoriin -viestinnän voi hyvin tulkita tarkoittavan, että minä kolmikymppinen en ole yhtä arvokas kuin joku teini.

Minä en ole ikinä ajatellut noin tai sitten en osaa mieltäni pahoittaa kaiken maailman jutuista. Ihan normaalisti olen käynyt töissä, kaupassa ja harrastuksissani, mikäön olennainen iso asia ei ole muuttunut. N46

Vierailija kirjoitti:

Minä eläm koko lailla normaalia elämää. Lapseni ei elä.

Ja minun lapseni elää koko lailla normaalia elämää. Minä puolestaan en elä.

Mun teineiltä peruuntui molemmilta leirikoulu, toiselta tet ja toiselta penkkarit.

Kesätöistä on stressi koska niitä on vähän ja mihin uskaltaa mennä?

Itse tein ennen koronaa kotitoimistossa töitä. Nyt teen kotitoimistossa töitä.

Minustakin valitus lasten kärsimyksestä on vahvasti liioiteltua. Meidän etälukiolainen on oikein tyytyväinen, kun koulumatkoihin ei kulu aikaa, bussipysäkillä ei tarvitse hytistä ja kotona saa herkumpaa ruokaa kuin koulussa.

Peruskoululaiset puolestaan käyvät koulussa normaalisti ja kummallakin on harrastuskin auki, vaikka ollaan leviämisalueella, tosin pienempi ei siellä edes välitä käydä, kun tykkää askarrella kotona. Ja silloin, kun harrastukset olivat kiinni, niin käytiin ulkona lenkillä ja touhuamassa. Tehtiin vuorotellen eri lapselle mieleisiä juttuja.

Ihan tavallista elämää nuo kaikki lapset elävät.

Mitä on täysipainoinen nuoruus? Pitäisikö nuorten siis hengata ostareilla, juopotella ja muuta tällaista ja nyt he eivät sitä voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä eläm koko lailla normaalia elämää. Lapseni ei elä.

Ja minun lapseni elää koko lailla normaalia elämää. Minä puolestaan en elä.

Meillä sekä lapset, että minä elämme aika normaalia elämää. Ehkä jopa parempaa kuin vuosi sitten. Nyt ei ole aamuisin hullu kiire kouluun ja kaikki on rauhallisempaa.

Etäkoulu on hyvä juttu, sillä siihen pystyy osallistumaan, vaikka pienen nuhan saisikin. Samoin opettajat ovat paikalla opettamassa, vaikka olisivat karanteenissa tai ties missä. Parempaa opetusta saa nyt etäkoulussa kuin syksyllä lähiopetuksessa.

Toivottavasti korona pyörii täällä ainakin vielä 5 vuotta. Nautin kun normot kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on täysipainoinen nuoruus? Pitäisikö nuorten siis hengata ostareilla, juopotella ja muuta tällaista ja nyt he eivät sitä voi tehdä?

Tai pikemminkin nyt he voivat tehdä "vain" sitä, kun monet järkevämmät toiminnot ovat tauolla.

Meillä ehkä harmillisin haitta koronasta on ollut isovanhemmista vieraantuminen. Tästä on puhuttu mielestäni yllättävän vähän. Se koskee kuitenkin useampaa sukupolvea. En tiedä, onko minun vanhemmat olleet sitten tavanomaista varovaisempia. Teiniltä peruuntui kielikurssi. Toivottavasti pääsee sinne vielä joskus. Toiselta lapselta saattaa peruuntua rippileiri. Yksi lapsen harrastus on kärsinyt, mutta ei estynyt kokonaan.

Onhan nämä rajoitukset iskeneet nuoriin paljon kovemmin kuin keski-ikäisiin. Nuoret ovat joutuneet etäkouluun, heidän harrastuksensa on suljettu ja kaikki heille sopivat tapaamis- ja hengailupaikat on myös suljettu. On annettu kehoitus pysytellä vain perhepiirissä ja välttää tapaamasta isoja kaverijoukkoja. Keski-ikäisistä useat ovat jatkaneet työssäkäyntiä normaalisti, baarit ja ravintolat ovat auki ja yksityiset harrastuspaikatkin ovat auki.

Nuoret elävät sekä fyysisen että henkisen kasvun kannalta elintärkeitä vuosia, jolloin sosiaalinen eristäminen johtaa paljon isompiin ongelmiin kuin täysikasvuisilla. Vuosi nuoren elämässä on paljon merkityksellisempi kuin vuosi keski-ikäisen elämässä, koska sen vuoden aikana nuoren keho, aivot ja koko elämä kehittyy harppauksin. Keski-ikäiset sen sijaan jatkavat jo tutuksi käyneillä urilla, yksi vuosi ei siinä merkitse juuri mitään.

Nuorten elämään selvästi vaikuttava rajoitus on etäkoulu. Opintojen sujuminen on edellytys jatko-opintoihin ja/tai työelämään pääsyn kannalta ja pitkä etäjakso on tältä kannalta useimmille haitallista. On raportoitu paljon koulun keskeytyksiä, kursseilta putoamista, aiempaa huonompia oppimistuloksia ja opiskeluaikojen pidentymisiä. Pitkä etäkoulujakso voi jättää pysyvän jäljen nuoren opintopolkuun ja koko loppu elämään.

Minua suunnattomasti ärsyttää keski-ikäiset, jotka vähättelevät nuorten tuskaa. Itse olette saaneet elää oman nuoruutenne täysillä. Ja turha vetää esiin mitään talvisotaa, kukaan teistä ei ole sota-aikaa kokenut eikä sota-ajan sukupolvien traumat mitenkään perustele sitä, että nyt täytyisi aiheuttaa uusia traumoja nuorille.

Ymmärrän kyllä, miksi nuorille tämä tilanne on vaikeampi. Nuorena vuosi on paljon pidempi aika, kun vaikka keski-iässä. Nuoren vuodessa ehtii tapahtua todella paljon. Paitsi että tällä hetkellä ei niinkään.

Kyllä itseäkin olisi harmittanut, jos lukiossa olisi ollut tällainen tilanne. Yli kolmasosa ajasta menee käytännössä eristyksissä. Ei luokkaretkiä, yhteisiä rientoja, ei mitään. Ja tämä on se ajanjakso, kun moni aloittaa vakavamman seurustelun, ja valmistautuu kirjoituksiin tulevaa ammattia ja jatko-opintoja silmälläpitäen.

Minulle etätyötä tekevänä, viisikymppisenä, avioituneena konttorirottana reilu vuosi ilman ravintoloita, leffassa käyntejä tai lomamatkoja on ihan hyvin siedettävissä. Normaali arki rullaa koronankin keskellä ihan omalla painollaan. Nuoriso tässä säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on täysipainoinen nuoruus? Pitäisikö nuorten siis hengata ostareilla, juopotella ja muuta tällaista ja nyt he eivät sitä voi tehdä?

Harrastaa, käydä koulussa, tavata sukulaisia ja ystäviä, matkustaa. Ei voi viettää synttäreitä, ei joulua, ei lomailla (nämä on lapselle paljon tärkeämpiä kuin aikuiselle).

Kyllä lapsella esimerkiksi kaikkien valinnaisaineiden ja niihin liittyvien esitysten, luokkaretkien, leirikoulujen tai harrastusten kilpailuiden, konserttien ja näytösten väliin jääminen on paljon isompi juttu kuin aikuisella vastaavien juttujen. Ei minulla ainakaan ole korona-aikana ollut mitään sellaista, mitä en voisi myöhemmin tehdä. Työpaikan juhlat ovat jääneet välistä, mutta niitä on muutenkin joka vuosi.

Kyllä sekin vaikuttaa, etten ole koskaan käynytkään sisällä lapseni eskarissa, en tunne vanhempia (ei vanh.iltoja), ei ole joulu/kevätjuhlia, ei ryhmäkuvausta. Niin kuin koko vuotta ei olisikaan ollut, vaikka eskarivuosi on lapselle vain kerran ja se on merkittävä monella tapaa.

On eri asia hukata yksi vuosi koronarajoituksille vaikka 18-vuotiaana kuin 33-vuotiaana. 18-vuotiaana olisin tosiaankin menettänyt ison kasan uusia kokemuksia, hauskanpitoa, tärkeitä muistoja ja ihmisiä, jos korona olisi osunut siihen kohtaan elämässäni. Nyt 33-vuotiaana tää on vaan yksi vuosi muiden joukossa, enkä usko missaavani mitään kovin legendaarista.