Lue keskustelun säännöt.
Sisäänpäin kääntynyt, hiljainen lapsi on ongelma yhteiskunnassamme
15.02.2021 |
Ei tämmöistä edes tajunnut ennen kuin toisesta lapsesta "kasvoi" omissa oloissaan viihtyvä nuori. Koulussa on oltu jo vuosia huolissaan kun lapsi välttelee esitelmiä, ryhmätöitä, esiintymistä joulu tms. juhlissa. Tähän ns. ongelmaan ei vain löydy mitään ratkaisua. Vaikka kuinka lasta yritetään saada esim. koulussa muuttamaan suhtautumistaan, luonnettaan niin ei se vain onnistu! Ja miksi pitäisikään? Vapaa-ajallaan kuitenkin saa tehtyä kauppa jne.asiat ihan samoin kuin toisetkin ikäisensä.
Onko tämä nyt niin ymmärrettävä että tulevassa elämässä et voi pärjätä jos et ole tietynlainen? Sellaisen kuvan olen saanut opettajilta.
Kommentit (4)
Ihanaa, että opettajat puuttuu. Itse olisin toivonut sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä on vähän niin ja näin. Intoverttiys on ihan normaali piirre ja temperamenteista ylipäänsä on kirjoittanut viisaasti Liisa Keltikangas-Järvinen. Toisaalta on menty ehkä joskus ääripäähänkin, kun ajatellaan, ettei lapsen tarvi tehdä sitä tai tota, kun se on niin herkkä tms. Olin itse todella ujo lapsi ja kärsin siitä paljon. Silloin minua lähinnä säälittiin, mutta ei autettu. Vielä tuhoisampaa olisi ollut, jos olisin voinut vain jäädä pois kaikesta ujouteni takia. Hiljaisuus, herkkyys, introverttiys ym. ovat ihan ok piirteitä, mutta kyllä sitä vaan täytyy oppia tekemään ryhmätyötä, esiintymään edes pienesti ym. Lasta ei pidä karaista laittamalla liian vaikeaan tilanteeseen, mutta AUTTAKAA lasta, jolle vaikka ujous on ongelma, älkää vain katsoko vierestä. Voin sanoa, että on aika vaikeaa olla aikuinen, joka ei ole tottunut lapsena sosiaalisiin tilanteisiin :(
Totta kirjoitat ap. Yksi lapsistamme on hiljaisempi, ei tuo itseään esille. Hän on kuitenkin pärjännyt erinomaisesti. Muutama hyvä kaveri ollut aina, koulu sujunut hyvin ja nyt opiskelee yliopistossa.
Tämä yhteiskunta kyllä suosii yltiösosiaalisuutta ja itsensä esillenostamista ja introverttiyttä pidetään jotenkin huonona piirteenä. Vaikka monella introvertillä sosiaaliset taidot on oikeasti paremmat ja ovat tunnollisempia ja ahkerampia työntekijöitä kuin monet ektrovertit.
Ihan hyvin pärjää. Mutta teidän vanhempina pitää vahvistaa sitä, että introvertti ja hiljainen SAA olla eikä se ole mikään vika. Että se voi olla vahvuuskin.
Toki täytyy oppia jotenkuten sietämään kouluaikana niitä pakollisimpia ryhmäjuttuja tms (esim. yliopistolla ne saa jo yleensä niin valitessaan tehdä yksinkin), mutta lapselle voi kertoa että aikuisena ei enää paljon tarvitse kunhan valitsee alansa taipumustensa mukaan. Itse olen koodarinörtti ja ihan ääri-introvertti ja olen oikein hyvin pärjännyt. Ja paljon on muitakin samanlaisia täällä.