Lue keskustelun säännöt.
Työyhteisössä jatkuva rahankeräys (synttärit, läksiäiset, bönäriloma, äippäloma jne..) ärsyttää
15.02.2021 |
Jatkuvasti pitäisi olla laittamassa kymppi sinne, vitonen tänne. Tulee nihkeä olo jos ei laita, mutta itselleni vaikka parikin kymppiä saattaa joskus olla viikon ruokarahat. Argh! Mielestäni rahankerjuu pitäisi kieltää työpaikoilla.
Kommentit (48)
Meillä oli just kaksi keräystä ja nyt on kolme yhtäaikaa. Olen osallistunut vain osaan, lähempien työkavereitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just kaksi keräystä ja nyt on kolme yhtäaikaa. Olen osallistunut vain osaan, lähempien työkavereitten.
Lisään vielä, että edellisessä työpaikassa oli jossain piilossa lipas, johon sai käydä laittamassa vaan vaikka euron. Tää oli kiva, eikä näkynyt kuka laittoi mitäkin vai laittoiko ollenkaan. Nykyisessä sanotaan, että kaikilta vitonen ja just esim. Mobilepaylla siirto.
listaanpa, mikä mulla näissä keräyksissä nyppii jo aiemmin mainittujen lisäksi:
1. sosiaalisen paineen takia oletetaan, että pitäisi osallistua keräykseen. painetta ei tule pelkästään kasvotusten työpaikan kahvihuoneessa, vaan usein noista keräyksistä vinkataan sähköpostiketjuissa tai whatsappin puolella. pahimmillaan muistutellaan monta kertaa, kerääjä laittaa tilinumeronsa näkyville ryhmään ja kysellään, oletteko laura, sari ja sanna mukana keräyksessä, muut ovat jo maksaneet? sanopa siinä muun porukan kuullen, ettei kiinnosta osallistua.
2. kaikkien oletetaan osallistuvan. myös silloin, jos olet juuri saapunut taloon eikä kukaan tunne sinua etkä sinä tunne muita. kiva siinä kerätä sitten toisessa tiimissä työskentelevälle jussille lahjarahaa, kun olet tavannut jussin ehkä kerran ohimennen. sinun oletetaan myös reiluna työkaverina osallistuvan silloin, vaikka et edes pitäisi keräyksen kohteena olevasta henkilöstä. on muuten tosi kivaa kerätä muistamisia sille työpaikkakiusaajalle, töistä luistajalle tai ihmiselle, jonka kanssa et tule toimeen ettekä siksi vietä aikaa keskenään enempää kuin on pakko.
3. lopulta muistamiset ovat eri kokoisia riippuen siitä, minkä verran ihmisiä on kiinnostanut lahjoittaa. sille työpaikan sosiaaliselle kaikkien kaverille on saatu lahjarahoilla kokoon lahjakortti kylpylään, kallis ihonhoitosetti ja illallislahjakortti hyvään ravintolaan. sille työpaikan hiljaiselle puurtajalle (joka ei ole suosittu ja ihmiset hädintuskin muistavat häntä) on saatu nippanappa kokoon kolmenkympin lahjakortti sisustusmyymälään. usein kun nuo lahjat vielä jaetaan muiden nähden tai nyt etäaikana kerrotaan kaikille, mitä hankittiin, niin näkeehän kaikki lahjojen olevan erihintaisia. kiva olla itse se, jota muut eivät halua muistaa.
mä lahjoitan rahat hammasta purren ja ajattelen tekeväni tässä hyväntekeväisyyttä. en siis juuri lahjoita mihinkään rahankeräyksiin (wwf, unicef jne), kun ne rahat meneee noihin työpaikan rahalahjoituksiin.
Tosi kiva nuorena ikisinkkuna rahoittaa perheellisten ja vanhenevien synttäreitä ja sikiämisiä, eikä itse tule koskaan olemaan moisten keräysten saamapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans näitä. Tosin lähinnä vain silloin, kun joku täyttää pyöreitä tai jää eläkkeelle tms. Summaksi on vakiintunut 5e tai 10e. Minusta se on aivan liikaa. Ärsyttää osallistua vitosellakin jonkun 5000e/kk tienaavan lahjaan, kun oma palkka alkaa kakkosella. Ei ne mun roposia tarvitse.
Ja tosiaan mobilepay on tullut mukavaksi vaihtoehdoksi käteiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi niiden muistamisten pitää olla luokkaa 100 euron lahjakortti? Eikö vois kehitellä jotain pienempää tyyliin:
-lapsen saavalle sellofaaniin vaippoja, harsoja ja tuttipaketti (tai vaikka klassinen Ainu-pupu, jos haluaa antaa jotain ns. pysyvää)
-naimisiin menevälle pieni herkkukori kahdelle: viinipullo, kalliimpia suolaisia ja makeita keksejä, pari pientä maistelupurkkia hilloja
-pyöreitä täyttävälle: kukkakimppu lempiväreissä tai herkkukori, jossa on päivänsankarin suosikkiherkkuja (eiköhän pitkään samassa työpaikassa olleesta tiedetä, tykkääkö kahvista/teestä, mitä herkkuja syö jne)
Paljon mukavampia ne pienemmät muistamiset kaikkien kannalta. Mieluummin sitä keräykseen antaa 3-5 euroa kuin 10-20 e per nenä. Ja noissa kulutukseen menevissä lahjoissa on sekin hyvä puoli, etteivät jää nurkkiin pyörimään, vaan ne menee käyttöön tai voi luontevasti antaa eteenpäin. Joku työnantajan antama ruma maljakko on taas jo asia erikseen.
Meillä on miesvaltainen työpaikka ja on hankittu mm. lahjakortti motonettiin tai johonkin muuhun tekniikkapuljuun. Ne on jotain 100-200e lahjakortteja aina. Lisäksi tietysti pullo konjakkia. Työyhteisö on sen verran pieni ja moni on ollut siellä kymmeniä vuosia, ettei kehtaa olla osallistumatta.
Mä en tajua, miksi niiden muistamisten pitää olla luokkaa 100 euron lahjakortti? Eikö vois kehitellä jotain pienempää tyyliin:
-lapsen saavalle sellofaaniin vaippoja, harsoja ja tuttipaketti (tai vaikka klassinen Ainu-pupu, jos haluaa antaa jotain ns. pysyvää)
-naimisiin menevälle pieni herkkukori kahdelle: viinipullo, kalliimpia suolaisia ja makeita keksejä, pari pientä maistelupurkkia hilloja
-pyöreitä täyttävälle: kukkakimppu lempiväreissä tai herkkukori, jossa on päivänsankarin suosikkiherkkuja (eiköhän pitkään samassa työpaikassa olleesta tiedetä, tykkääkö kahvista/teestä, mitä herkkuja syö jne)
Paljon mukavampia ne pienemmät muistamiset kaikkien kannalta. Mieluummin sitä keräykseen antaa 3-5 euroa kuin 10-20 e per nenä. Ja noissa kulutukseen menevissä lahjoissa on sekin hyvä puoli, etteivät jää nurkkiin pyörimään, vaan ne menee käyttöön tai voi luontevasti antaa eteenpäin. Joku työnantajan antama ruma maljakko on taas jo asia erikseen.