Miksi lastenhoidosta ja kasvatuksesta on tehty Suomessa niin monimutkaista?

Samaa olen ihmetellyt. Pienten lasten äidit suhtautuvat lastenkasvatukseen kuin se vaatisi tohtorin tutkinnon. Kaikki pitäisi tehdä viimeisimpien tutkimusten tai kasvatusoppaiden mukaan, kaikki on kilpailua muiden äitien kanssa, kenen lapsi on erikoisin ja haastavin... huokaus...

Kyllä. Lapsilla on valta ja vanhemmat on riisuttu aseista. Mutta sitä tämä kansa tulee niittämään, mitä kylvää.

Joo en ymmärrä miten suomalaislapset menevät rikki ja traumatisoituvat aivan kaikesta. Jotain on mennyt pieleen.

Kasvatus-stressi juontaa juurensa suomen erittäin niukasta työmarkkinasta.

Kaikki haluaa lapselleen hyvän tulevaisuuden, ja tämän takia pienestä asti yritetään jalostaa superosaajia, jotta olisi realistiset mahikset päästä keskiluokkaan / ylemmäs.

Raaka totuus onse että yli puolet ei pääsee hyviin hommiin, vaan perus hanttipaska odottelee valmistujaisjuhlia.

Lapsien asemaa tällä hetkellä voisi kuvailla samaksi kuin purevaa koiraa perheessä. Koira on niin Jumala ja se on nostettu lauman huipulle, ja se kärsii siitä. Mutta tyhmä ihminen ei tajua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Lapsilla on valta ja vanhemmat on riisuttu aseista. Mutta sitä tämä kansa tulee niittämään, mitä kylvää.

Suomen kansa matkalla perikatoon. Onko vihervassarien syytä?

Olen seitsemännellä kuulla raskaana, ja raskaana olevat vasta hysteerisiä ovatkin. Monet koittavat opiskella aivan kaiken etukäteen, kovasti suunnitellaan ja pohditaan, löytyy tavoitteita... Itse olen suhtautunut tähän niin että perus maalaisjärjellä ja yleistiedolla pärjää, aina voi lukea lisää jos mietityttää, apua voi pyytää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seitsemännellä kuulla raskaana, ja raskaana olevat vasta hysteerisiä ovatkin. Monet koittavat opiskella aivan kaiken etukäteen, kovasti suunnitellaan ja pohditaan, löytyy tavoitteita... Itse olen suhtautunut tähän niin että perus maalaisjärjellä ja yleistiedolla pärjää, aina voi lukea lisää jos mietityttää, apua voi pyytää. 

....ja sitten synnytin.

Kukaan muu kuin asiasta (oli se mikä tahansa) täysin tietämätön ei ole niin asiantuntija asiassa, omasta mielestään.

Suomessa ollaan menossa siihen, että ei saa edes hoitaa tarhassa lapsia työkseen jos ei ole yliopistotutkintoa.

Ja kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta tehdään lasu.

Miten tähän saadaan jotain tolkkua?

Pitää työllistää se jäätävästi kasvava sote-naisten kaarti. Lapsimäärä vähenee, samaan aikaan koulutetaan alati lisää. Kaikki pyrkivät hyötymään samoista lapsista.

Ei kaikilla ole tuollaista. Mutta yksi ongelma on varhaiskasvatus ja väkisin väännetyt Vasut. Oikeesti, siellä puidaan ihan tosissaan jonkun naperon vahvuuksia ja heikkouksia ihmisenä. Ihan pikkujuttuja kirjataan ylös. Ei ihme, jos herkemmät alkaa kuvitella lapselleen ongelmia.

Ihmisillä on liikaa aikaa ja keksitään ongelmia tyhjästä. Ennen perheenäidin aika meni pyykkäykseen, siivoukseen, maatalon töihin ja lapset kasvoivat siinä ohessa. Nyt on keinotekoisesti luotu kaikkia adhd-juttija, jotta lääkeyhtiöt pääsevät taas rahastamaan.

Ennen lapset purkivat energiansa ulkona juoksemalla, mutta ei ihme, jos nykyisin näitä diagnooseja tulee, kun lapset eivät pääse ulos ja nyt etenkään ei mihinkään, niin sitten jokainen vinkaisu on jollekin adhd.

Olen syntynyt v 79, ja omilla vanhemmillani oli kyllä helppoa. Naapurusto kasvatti kaikkia lapsia, perhepäivähoitajalla ei ollut vasuja. Läheisiä autettiin sen sijaan, ett oltaisiin soitettu lastensuojeluun. Lapset oli paljon ulkona keskenään. Kesäisin käytiin vain syömässä. Silti vanhemmat tiesi missä oltiin. Lapsia oli naapurusto täynnä. Ei ollut syytä lähteä kauas.

Juotiin punaista maitoa ja syötiin voita. Lapset oli rauhallisia. Kouluissa ei ollut koulunkäynninohjaajia. Opettajat pärjäsi 30 oppilaan kanssa.

Suomalaiset ovat orjakansaa ja nauttivat käskyttämisestä ja kaikenlaisten sääntöjen noudattamisesta. Se tuo monelle turvallisuudentunnetta eikä sitä pitäisi pilkata.

Kansanluonne on meillä alistuva ja nöyrä, joten kaipaamme ohjeita joka asiaan. Eri asia se on vaikka Englannissa, jossa jokainen on kotinsa kuningas.

Jostain on ilmestynyt se ajatus, että kurinpito on vihamielinen teko lasta kohtaan joka tuottaa haittaa lapselle. Siitä on sitten seurannut se ajatus, että lapsi pitää "pelastaa" vanhemmalta joka rankaisee häntä ja että vanhempaa tulee rangaista lastensuojelun toimesta koska on rangaissut lastaan.

Nykyisin kun joku näkee, että lasta rangaistaan, niin hänellä yleensä tulee sääli sitä lasta kohtaan. Eli ajattelee vaikka että "viaton ja puolustuskyvytön pieni siinä joutuu kaltoinkohtelun uhriksi". Ranskassa ja muutenkin ulkomailla ajatusmalli on ihan toinen, siellä nähdään, että rangaistus opettaa lasta ja että huonosti käyttäytynyt lapsi saa siinä ansionsa mukaan. Niinpä mahdollinen sivustaseuraaja saattaa siellä jopa kehottaa rankaisemaan lasta vielä lujemmin.

Pitääkö sitä ulkomaille sit muuttaa

Toisin kuin muualla Euroopassa perhe ei Suomessa pidä yhtä. Kun yleisesti ei arvosteta niitä ohjeita lapsen kasvatukseen mitä omat vanhemmat ja isovanhemmat antavat tullaan siihen tulokseen, että kaikki halutaan tehdä aivan toisin ja ollaan totaalisen hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin muualla Euroopassa perhe ei Suomessa pidä yhtä. Kun yleisesti ei arvosteta niitä ohjeita lapsen kasvatukseen mitä omat vanhemmat ja isovanhemmat antavat tullaan siihen tulokseen, että kaikki halutaan tehdä aivan toisin ja ollaan totaalisen hukassa.

Just joo, kyllä nämä vanhusten kasvatusvinkit tiedetään...