Mistä tajusit, että olet burnoutissa? Mä olen niin puhki, mutten tiedä oonko masentunut vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä lepolomalle. Asuntolaina ja laskut juoksee joka kuukausi. Miten ihmeessä kukaan pystyy toipumaan tälläsestä menettämättä luottotietoja, kotiaan ja kaikkea omaisuuttaan?? 😟 Työpaikan vaihtaminenkin on käytännössä mahdottomuus tässä kohtaa.

ap

Onko sulla sitten mahdollisuutta joutua sairaalahoitoon ja/tai menettää työkyky kokonaan loppuelämäksi. Lähiomaisen burnout syveni ensin masennukseksi, sitten pitkäksi hoitojaksoksi suljetulla itsetuhoisuuden takia, lopulta diagnoosina bipo ja päälle vielä työkyvyttömyyseläke alle 50 vuotiaana.

Suosittelen hakemaan apua jo huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä lepolomalle. Asuntolaina ja laskut juoksee joka kuukausi. Miten ihmeessä kukaan pystyy toipumaan tälläsestä menettämättä luottotietoja, kotiaan ja kaikkea omaisuuttaan?? 😟 Työpaikan vaihtaminenkin on käytännössä mahdottomuus tässä kohtaa.

ap

Näin minäkin ajattelin ja painoin vain menemään. Hyvä ettei henki lähtenyt. Varaa aika työterveyslääkäriltä. Se kannattaa tehdä ennemmin kuin myöhemmin. Mitä pahemmin vedät itsesi piippuun, sitä kauemmin parantuminen kestää.

Miten olette oikeasti saaneet raha-asiat järjestymään, jos on ollut pakko pitää monta kuukautta saikkua?

Niin miten ne raha asiat järjestyy, jos muutenkin kiikunkaakun että pärjää vaikka töissä? Että talous ei kestä yhtään notkahdusta..muuten tietysti pärjäisi mutta kun on lapsia..on vaan pakko jaksaa..

Pää ja ajattelu ei enää vaan toiminut, tuntui, että olisi ollut ihan sumussa. Univaikeudet, jotka kestivät viikkoja ja kuukausia. Totaalinen väsymys ja uupumus eikä olo parantunut edes vapaa-ajalla. Tekemättömät asiat pyörivät jatkuvasti päässä.

Nyt tunnen paremmin rajani, enkä enää puske itseäni niin kuin noina aikoina. Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja tauotan työskentelyä.

Kannattaa oikeasti hellittää, sillä olo ei parane ennenkuin teet muutoksia ja saatat vetää itsesi ihan piippuun. Ota vaikka saikkua, jos et saa muuten levättyä. Mieti, miten saisit työkuormaa pienemmäksi, esim. osa-aikatyö tai alan vaihto. Terveytesi on tärkeämpi kuin jatkuva suorittaminen.

Mulla saattoi olla viime keväänä pieni burnout. Koulussa olin arkisin kello 8.20-15.30, sitten töihin pari iltaa viikossa 16-20. Läksyt tein sitten yöllä. Työ oli puhelinmyyntiä jota inhosin, mutta tarvitsin rahat. Viikonloppuisinkin olin töissä, jos arkisin en ehtinyt tarpeeksi.

Jossain vaiheessa aloin herätä joka yö neljältä, koska olin niin stressaantunut. Tajusin, ettei minulla ollut ollut kahteen kuukauteen yhtäkään vapaapäivää. Sitten tuli onneksi korona, eikä tarvinnut enää mennä kouluun. Sain 2 viikkoa sairaslomaa, makasin sängyssä ja nukuin 12 tuntia vuorokaudessa. Olin sen jälkeen edelleen ihan poikki, mutta koulu oli onneksi etänä, joten avasin aamulla vain läppärin ja jatkoin unia.

Kesän jälkeen palannut töihin ja kouluun, kun ei tästä oravanpyörästä vaan pääse eroon. Olo on parempi, mutta en tiedä olenko vieläkään täysin palautunut. Ainakin vanhempien luota yksin muuttaminen auttoi kummasti, kun ei tarvitse katsella kotona ketään vaan saa olla ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette oikeasti saaneet raha-asiat järjestymään, jos on ollut pakko pitää monta kuukautta saikkua?

Palkanmaksu jatkui vielä jonkun viikon, sen jälkeen sairauspäivärahaa ja asumistukea. Saikun lopussa oli myös luottokortti höylätty tappiin. Toimeentulotukea en saanut, koska minulla on omaisuutta minkä teoriassa voisi realisoida mutta käytännössä ei. Minulla tosin oli masennusdiagnoosi, en tiedä miten sairauspäivärahaa myönnetään z-diagnoosilla.

Itsellä näkyi kun muutuin kyyniseksi työn suhteen. Minusta tuli marisija jonka mielestä kaikki työkaverit oli kuspäitä ja kaikki mitä tein töissä tuntui menevän huonosti. Nukuin yli kymmentä tuntia jos siihen oli mahdollisuus ja aloin jäädä jatkuvasti lyhyille sairaslomille migreenien ja kroonisen flunssan takia. Kotona olin kokoajan pinna kireällä ja parisuhde alkoi kärsiä. Tajusin että kyse oli burnoutista kun kaveri kertoi että oli saanut burnarin vuosia takaperin. Hain apua työterveydestä, mutta koin avun riittämättömäksi. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen otin lopputilin ja lepäilin kuukauden ennen uuteen työpaikkaan menoa. Olisin tarvinnut vielä ehkä pari viikkoa lisää lomaa, mutta onneksi uusi työpaikka on tosi mukava ja työntekoa ei ole tehty niin vaikeaksi kuin edellisessä paikassa.

Eli oma neuvo on että jos mahdollista, vaihda työpaikkaa tai alaa. Työnteko saa olla ajoittain raskasta, mutta ei niin että menee oma terveys.