Mitä vahinkoa pienelle vauvalle tai lapselle on siitä että on mummolassa tai muulla läheisellä tutulla

Olen kuullut ja lukenut, että alle 1-vuotias kokee tuollaisen pidemmän eron äidistä hylkäämisenä. Ja nyt sanotaantietenkin, että kyllähän ne isovanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja rakastavia. Niin on, mutta äiti on äiti (tai isä myöskin). Itse en ole kyennyt jättämään ennen kuin noin 2 -vuotiaana. Ihan reippaita, itsenäisiä ja luottavaisia lapsia näistä on tullut. Ei mitään mamman helmoissa roikkuvia nyssyköitä, enkä myöskään ole mikään tiikeriemo, joka kynsin hampain vaalii lapsiaan...

kiitos 2lle hyvästä vastauksesta!

nyt n. 4 päivää matkoilla ilman mua (äitiä)? aatteleeks se mä olin hyljännyt sen?

jäi isänsä kanssa kotiin. reissun jälkeen lapsi oli koko ajan kiinni minussa. heti kun katosin näköpiiristä niin alko huuto. no nyt osaa ottaa vähä " rennommin" ikää 1½v. oli ihan vasta kummitätin hoivissa viikonlopun ja ihan mielissän. ei paljo kiinnittäny äitiin ja iskään huomiota ku tultiin hakemaan. Jos jollaki oli ikävä niin minulla ;)

Olennaista lapsen terveen kehityksen kannalta on se että hänellä on erityisesti yksi aikuinen ihminen johon kiinnittyä ja luoda katkeamaton suhde. Mitä pienempi lapsi sitä lyhyemmän ajan hän luonnollisesti kykenee pitämään tämän ihmisen mielessään. Eli siitä tämä suositus että ero kestäisi maximissaan 1 yön/lapsen ikävuosi. Ja perheitä on erilaisia, kaikissa äiti ei ole se läheisin ihminen lapselle. Ja joskus on elämäntilanteita joissa joudutaan toimimaan vasten lapsen tarpeita hänen ja perheen parhaaksi kuitenkin, mutta turhia lasta kuormittavia eroja olisi hyvä välttää.



Väittäisin vielä että turvalliset ensimmäiset vuodet n. 1-2 joissa lapsella ei ole liian pitkiä eroja läheisestä ihmisestä takaavat sen että hänellä on hyvät mahdollisuudet kasvaa luottavaiseksi ja itsenäiseksi, sekä pärjääväksi ihmiseksi. Eli mitä enemmän turvaa pienenä sitä vähemmän takertumista vanhempiin isompana.