Pitkän pohdinnan jälkeen varasin ajan psykiatrille

Ja vain muutama tunti ajanvarauksesta olen perumassa sitä. Mitä tekisitte tilanteessani?

Taustaa: olen lapsuuteni elänyt kulissiperheessä, jossa perhedynamiikka oli täydellisen pielessä. Olin perheen musta lammas, jolle ei jaettu tietoja ja jota kohdeltiin alempiarvoisena. Tätä harjoitti pääosin toinen vanhemmistani ja kolme sisarustani sekä toinen vanhemmistani tukivat toimintaa. Olin lähes koko peruskouluajan koulukiusattu. Se jatkui myös toiselle asteelle. Työelämässä olen aina ottanut hatkat ennen aikojaan tai tyrinyt mahdollisuuteni, esim. koulujen suhteen olen vain keskeyttänyt, kun olen ajatellut ettei minusta ole kyseiseen koulutukseen. Heppoisin perustein siis. Esikoislapseni saatuani huomasin eläväni raskasta pikkulapsiarkea vailla kummempia tukiverkostoja ja osin tämän takia suhteemme mieheni kanssa huononi merkittävästi. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana huomaan olevani "kipeänä" jatkuvasti (kurkku kipeänä tai olevinaan flunssan oireita), jatkuvasti rättiväsynyt ja hermostun pienistäkin vastoinkäymisistä. En myöskään jaksa enää pitää kontaktia ystäviini/sukulaisiini kuten ennen. Saan hädintuskin arkea pyöritettyä, mutta teen sen lapsemme vuoksi. En jaksaisi sitä enää kuitenkaan metriäkään pidemmälle pääosin negatiivisen ajatuksenjuoksuni ja loppukuluneen jaksamiseni kanssa!!

Voiko psykiatri tehdä laskun, vaikka saan lapsen arjen ihmeen kaupalla pyörimään? Jos psykiatri toteaakin muuta? 😣