Introvertit vs. ekstrovertit korona-aikaan

Olen introvertti ja koen etätyön äärimmäisen raskaaksi. En jaksa videopalavereita ja puheluita. Mieluummin kasvotusten.

Eiköhän tällaisella palstalla ole luonnostaan enemmän niitä introja, extrot viettää aikansa ihan jossain muualla pe-iltana.

Introna olen VIHANNUT etätöitä. Ne videopuhelut, yms. ovat todella kuormittavia ja tuntuu, että työt olisivat vallanneet kotini, eikä minulla ole enää paikkaa missä voin olla turvassa ja palautua.

Olen introvertti ja kaipaan älyttömästi matkustamista, konsertteja, elokuvia, ulkona syömistä, näyttelyitä/museoita ja liikuntaharrastuksia kodin ulkopuolella.

Introvertit voittaa 6-0. Elämäni ei ole juuri muuttunut koronavuoden aikana. Käyn töissä, punttisalilla, kaupassa ja viikonloppuisin kevyet kalsarikännit pleikkaa pelaten 👍

M34

ärsyttää ekstrovertit jotka haluaa pulputtaa teams palaverissa vaikka ei ole mitään sanottavaa. Mutta rakastan muuten etätöitä <3

Introvertti itse, ja ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tunnen itseni "normaaliksi". Ei tarvitse kokoustaa, seurustella, ei mennä juhliin, ei kutsua porukkaa kylään eikä keksiä selityksiä noita vältelläkseen.

Tykkään ihmisistä mutta yksi tai kaksi kerrallaan, ja meluisat juhlat väsyttää aika nopeasti. Jos saisin olla oma itseni, menisin ihan mielellään pippaloihin tunniksi tai kahdeksi ja sitten lähtisin kotiin, mutta kun sellainen aiheutta aina ihmettelyvyöryn. Töissä meillä on onneksi aika harvoin palavereja eikä tarvitse kameraa kun niitä pidetään, ääni kun kuuluu niin se riittää. Etätöitä tein muutenkin jo ennen koronaa, joten siinä mielessä ei työ kauheasti muuttunut.

Introverttinä rakastan etätyömahdollisuutta. Voi rauhassa keskittyä työntekoon ilman keskeytyksiä ja turhia jaaritteluja. Kokouksetkin tulee hoidettua paljon tehokkaammin kun kaikki ylimääräinen karsiutuu pois. Tosin tuntuu kyllä, että iso osa työkavereistakin on introverttejä.

Nautin suunnattomasti myös siitä, ettei ole sosiaalisia velvoitteita tavata ihmisiä oman perheen lisäksi. Valitettavasti yksi yksinasuva sukulainen on, jota on pakko tavata säännöllisesti koska kaipaa seuraa niin kovasti. Eikä mun puoliso ja lapset ole niin ihmiskammoisia kuin itse olen, joten tässä menen muiden ehdoilla.

Olen aina kokenut useimmat sosiaaliset suhteet kuormittavina, enkä nauti yhtään yhdessäolosta muiden kuin ihan läheisimpien perheenjäsenten ja ystävieni kanssa. Velvollisuudentunnosta tapaan muitakin, mutta nyt ei onneksi ole pakko. Tuntuu, että oman rauhan ansiosta voin tällä hetkellä todella paljon paremmin kuin aikaisemmin. Minulle voimia ja virtaa tuo mahdollisuus olla rauhassa ja mielellään itsekseni.

Seurassa viihtyvät tyypit eivät ärsytä yhtään, paitsi jos mun pitää välttämättä viihtyä seurassa mukana.

Internetpalstoilla pyörii enimmäkseen introvertteja, joten sinänsä oli helppoa arvata äänestyksen lopputulema.

Olen introvertti ja elämäni ei ole muuttunut mainittavasti. Välttelen edelleen ihmishälinää käymällä harvoin kaupassa (tai muuallakaan), mutta töissä olen ollut kesästä asti ja keikkoja on riittänyt vähän liikaakin makuuni. Kotona oleilen suurimman osan ajastani kuten ennen koronaakin. Korona ei ahdista ja koronarajoitukset kuulostavat musiikilta korvissani.

up.

Introverttinä ja etätyötä nyt jo lähes vuoden tehneenä, kulunut vuosi on ollut työelämäni parasta aikaa. Ei avokonttorin hälinää, työt ehtii tehdä työajalla kun ei ole ylimääräistä ja kaikkiin palavereihin ehtii kun ne ovat verkossa. Ja töiden jälkeen ei ole paineita mennä minnekään. Kaikki tapahtumat ovat verkossa, joten niihin myös ehtii ja voi vaan laittaa kannen kiinni jos alkaa väsyttää. Olen kukoistanut kotona! Alkuaikoina ekstrovertit ystävät olivat ahdistuneina kotona ja vaativat huomiota. Nyt ovat onneksi saaneet elämäänsä tasapainoa ja jättäneet rauhaan.

Miksi introvertit tapaavat muita ihmisiä velvollisuudentunteesta? Edes minä ekstrverttinä en tapaa ketään, jota en halua.