Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä abortista yli
12.02.2021 |
Elämä tuntuu niin rankalta abortin takia, välillä asia melkein unohtuu ja toisinaan iskee mieleen elävästi. En kestä tätä. Oma tilanne oli tuolloin äärimmäisen huono, huono se on vieläkin eikä minusta olisi ollut pitämään itsestäni huolta, puhumattakaan vauvasta.
Menetin abortin myötä myös ihmisarvoni ja tunnen, ettei minulla ole oikeutta elää eikä nauttia enää elämästä kun ei ollut lapsellanikaan. Tuntuu niin rankalta.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No jos et ole trolli niin...
Sielu tulee seuraavalla bussilla. Se päätti olla tulematta nyt kun tilanne ei ollut hyvä kellekään. Tämä on mun näkemykseni abortista tai keskenmenosta.
Ei kai tää mikään trolli ole. Aborttia kaupataan helppona vaihtoehtona mutta harvempi sitä tajuaa kuinka se on loppuelämän taakka joka ei kaikilla helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Onko olemassa vertaisryhmiä joista hakea apua? Toivon lohtua ja toivoa elämään teille jotka olette tuon vaikean asian joutuneet käymään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Kannattaa muistaa, että sinusta ei olisi tullut sitä onnellista lapsiperhettä, vaan yksinäinen yksinhuoltaja.
Abortti on joskus sitä suurinta vastuunkantoa.
Jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, ei se ole kenellekään oikein syntyä jonkun yksinäisen naisen lapseksi olemaan se erilainen jonka äiti yksin sinnittelee kun muilla on perheet.
AP; älä sure. Teit parhaan päätöksen ja se oli vastuullinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et ole trolli niin...
Sielu tulee seuraavalla bussilla. Se päätti olla tulematta nyt kun tilanne ei ollut hyvä kellekään. Tämä on mun näkemykseni abortista tai keskenmenosta.
Sielu ei todellakaan päättänyt itse olla tulematta. Vaan äiti päätti ja tappoi sen. Faktoja ei tarvitse kaunistella tai muuttaa.
Vastuullinen päätös! Miksi yhdenkään lapsen pitäisi kärsiä vanhempiensa synneistä?
Suurinta rakkautta on estää alkiota edes kehittymästä lapseksi joka syntyisi tähän maailmaan.
Ei lisää rikkinäisiä lapsia!
Toivottavasti ylläpito poistaa välittömästi asiattomat kommentit. Abortti on ihmisoikeus, mutta se voi olla myös vaikea ja raskas tilanne. Suuren asian läpikäyminen voi silti herättää voimakkaita tunteita, itselläni suru kesti pitkään mutta se myös ajan saatossa helpottaa. Kannattaa puhua asiasta luotettavan henkiön kanssa. Ei kannata lukea kuraa internetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea keskusteluapua, jotta pääset asian yli ja pystyt seisomaan päätöksesi takana pystypäin.
Lapsi tarvitsee turvallisen ja tasapainoisen perheympäristön. Vanhemmat jotka pystyvät sijoittamaan omia resurssejaan lapsen terveeseen kasvamiseen. Nyky yhteiskunta ei ole lapsille, eikä vanhemmille helppo ympäristö. Vaikka abortti varmasti on rankka kokemus, on hyvä hahmottaa, että ihmisen kasvattaminen huonossa elinympäristössä vasta huono vaihtoehto olisi. Ei ole väärin valita kahdesta huonosta se vähemmän huonompi. On hyvä myös muistuttaa itselleen, että se abortin vuoksi henkensä menettänyt alkio ei ole vielä ihminen. Kestää monta kuukautta ennen kuin alkio edes hieman ihmistä muistuttaa, puhumattakaan neurologisesta kehityksestä. Alkion älyllinen taso aborttia tehdessä lienee jossain hyönteisen tasolla. Toivottavasti näistä ajatuksista on apua abortin tehneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persettä jaellaan ja aborttia käytetään ehkäisynä. Älykästä!
Yhdenkään lapsen ei tarvitse syntyä tähän maailmaan siksi, että sen äiti joutui jatkamaan raskautta rangaistuksena ”perseen jakelemisesta”, kuten sinunlaistesi kylmien ja julmien ihmisten maailmassa tehtäisiin.
Lapsi ei saa olla rangaistus, ja sitähän se teidän sekopäiden mielestä on.
Sillä sikiöllä ei ollut vielä tietoisuutta. Se ei ollut juuri sen enempää ihminen kuin se munasolu joka poistuu joka kuukausi menkkaveren mukana. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jouduin myös tekemään viime vuonna abortin mutta ei tullut mitenkään paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ylläpito poistaa välittömästi asiattomat kommentit. Abortti on ihmisoikeus, mutta se voi olla myös vaikea ja raskas tilanne. Suuren asian läpikäyminen voi silti herättää voimakkaita tunteita, itselläni suru kesti pitkään mutta se myös ajan saatossa helpottaa. Kannattaa puhua asiasta luotettavan henkiön kanssa. Ei kannata lukea kuraa internetistä.
Vain sinun mielipiteesi on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa vertaisryhmiä joista hakea apua? Toivon lohtua ja toivoa elämään teille jotka olette tuon vaikean asian joutuneet käymään läpi.
Kyllä löytyy, googlaamalla näyttää olevan tahoja, mistä saada tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Jalat ristiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Kannattaa muistaa, että sinusta ei olisi tullut sitä onnellista lapsiperhettä, vaan yksinäinen yksinhuoltaja.
Abortti on joskus sitä suurinta vastuunkantoa.
Jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, ei se ole kenellekään oikein syntyä jonkun yksinäisen naisen lapseksi olemaan se erilainen jonka äiti yksin sinnittelee kun muilla on perheet.
Kiitos vastauksesta. Ehkä omaan päätökseen vaikutti se, että olen kasvanut epätasapainoisessa lapsuudessa, jossa en ole saanut tukea ja turvaa. Pelkäsin, että lapsi voisi joutua samanlaiseen tilanteeseen, siksi en kokenut olevani valmis äiti. Mutta ei sitä tiedä, ehkä olisinkin elänyt lapseni kanssa onnellista arkea, mutta en vaan koe olevani ehjä ihminen.
Itse olen tehnyt abortin, ja en ole katunut sitä koskaan. Olin vain helpottunut, kun sain kohtuni tyhjäksi. Olisin mieluummin kuollut, kuin synnyttänyt vauvan.
Tutkin sitä alkiota keskeytyksen jälkeen, ja se oli saman näköinen limamöhkäle kuin koirankin alkio niillä viikoilla. Ei olisi koiran alkiosta erottanut.
Olin tuota aborttia ennen saanut yhden lapsen jota en olisi halunnut, mutta en uskaltanut mennä aborttiin koska pro-life-hullut olivat peloitelleet nuoren tytön mielen typerillä jutuillaan.
Tätä olen katunut paljon ja usein, että en uskaltanut sinne aborttiin mennä.
Eli oma kokemus: abortti ei ole kaduttanut koskaan, toisin kuin raskauden jatkaminen ja lapsen synnyttäminen.
Palstalla on paljon konservatiivikristittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Jalat ristiin!
Olipas mukava kommentti. Et edes tiedä taustoja, että miten se tapahtui. Onko sun mielestä oikein, että jos on käytetty, vaikka seksuaalisesti hyväksi ja tulee raskaaksi. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Peace and love sinne. Ja toivottavasti mietit hetken ennen kuin tuomitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin muutama vuosi sitten. Olin hankalassa tilanteessa ja yksin. Muistan sen abortin jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä kotiin viettämään yötä niin aloin itkemään, että enkö voi jäädä tänne yöksi, kun kotona ei ole ketään lohduttamassa. Asuin siis silloin vieraalla opiskelupaikkakunnalla. On vieläkin päiviä, kun kadun sitä. Mutta en tiedä olisinko ollut valmis olemaan hyvä äiti siinä tilanteessa. Ehkä se yksinäisyys jäi mieleen. Oli vain harvoja ystäviä kenelle puhua asiasta. Vieläkin välillä voi alkaa itkettämään, kun huomaan onnellisia lapsiperheitä.
Kannattaa muistaa, että sinusta ei olisi tullut sitä onnellista lapsiperhettä, vaan yksinäinen yksinhuoltaja.
Abortti on joskus sitä suurinta vastuunkantoa.
Jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, ei se ole kenellekään oikein syntyä jonkun yksinäisen naisen lapseksi olemaan se erilainen jonka äiti yksin sinnittelee kun muilla on perheet.Kiitos vastauksesta. Ehkä omaan päätökseen vaikutti se, että olen kasvanut epätasapainoisessa lapsuudessa, jossa en ole saanut tukea ja turvaa. Pelkäsin, että lapsi voisi joutua samanlaiseen tilanteeseen, siksi en kokenut olevani valmis äiti. Mutta ei sitä tiedä, ehkä olisinkin elänyt lapseni kanssa onnellista arkea, mutta en vaan koe olevani ehjä ihminen.
Niin, ei sitä tiedä, mutta mielestäni teit juuri oikean päätöksen.
Ja nämä viestit tulevat yh-äidiltä eli tiedän mistä puhun.
Pro-life-hullujen jutut kannattaa laittaa toisesta korvasta ulos ja ajatella järkevästi.
Alue: Aihe vapaa
No jos et ole trolli niin...
Sielu tulee seuraavalla bussilla. Se päätti olla tulematta nyt kun tilanne ei ollut hyvä kellekään. Tämä on mun näkemykseni abortista tai keskenmenosta.