Kumpi olisi sinulle pahempi paikka: jos oma lapsi tápettaisiin vai oma lapsi táppaisi?

Se jos lastensuojelu pääsisi tapahtumasta kuin koira veräjästä.

Mulla ei ole lapsia mutta varmaan se olisi pahempi jos oma lapsi tappaisi. Ei voisi enää ikinä ajatella hyvällä omaa lastaan. 

Toka

Jos oma lapsi tappaisi, itsesyytökset vahvempia, epäonnistuminen kasvatuksessa, remmiä liikaa vai liian vähän?

Riippuisi tilanteesta. Jos joku yrittäisi vaikka r a iskata ja sen vuoksi tekisi kaikkensa ja saisi siten väkivallanteon itseä kohtaan estettyä, niin minusta se olisi parempi joutua vaikka tuomiolle sen vuoksi kuin että olisi itse joutunut väkivallan kohteeksi. Mutta muuten en ymmärtäisi.

Siis kuka kysyy tällaista.

vaikka olisi teoriassa kuinka mielenkiintoista.

Vastaan läheisen ihmisen lapsen kuoleman perusteella, että kuvitteleminen itsensä tilanteeseen, jota ei voi kuvitella (näistä kumpikin) on kaikin puolin turhaa.

Se on yhtä turhaa kuin sanoa kauheita kokeneelle, että olet niin vahva, minä en tuosta selviäisi. Ei auta mitään vaan pahentaa toisen tuskaa, koska hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin selvitä - tai kuolla itse.

Joskus on vaan hyvä olla hiljaa. Ja kuunnella sitä, jota on kammottava kohtalo kohdannut. Vaikka kohtalo olisi ”sama” (esim. tilanne ap:n kysymyksessä) lähes kaikki muu on yksilökohtaista ja toisin.

Toka, siinä tulisi moninkertainen suru ja kauhistus. Ensinnäkin siis oman lapsen vuoksi ja toisekseen sen uhrin vuoksi, jonkun lapsi sekin on ollut.

Se että tappaisi.

En kestäisi menettää lastani. Näin yksinkertainen perustelu. En kylläkään tiedä miten siitä pääsisi yli? Riippuisi varmaan niin tilanteesta. Itsepuolustuksena ei olisi mitään ylipäästävää.

Toivottavasti ei ikinä tapahtuisi kumpaakaan.

Kaksitoistavuotiaan pojan äitinä toivon lapsen tulevaisuudessakin jäävän henkiin, se on tärkeämpää kuin että onnistunko kasvattamaan hänestä sataprosenttisen täydellisen ja kaikkien ihaileman marttyyri jeesuksen joka kuolee syntiemme tähden ynnä muuta roskaa. Kivittäkää vaan - minä rakastan lastani, tuli mitä tuli!

Riippuu täysin kenet tappaa ja miksi. Monessa tapauksessa olisin ihan ookoo asia kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka kysyy tällaista.

vaikka olisi teoriassa kuinka mielenkiintoista.

Miksi ei saisi kysyä ? Kenelle tahansa voi sattua että lapsi tappaa tai tapetaan. Tabujen poisto vahvistaa, vähentää tappoja kun ei piilotella vaan rohkeasti nostetaan kissa pöydälle.

Ei ikinä voi tietää, mitä oma lapsi voi ja voisi tehdä. Rikoksia laidasta laitaan. Ja noin tapahtuu ns paremmissa perheissä kasvaneiden kanssa.

Onneksi ei ole toistaiseksi mitään pahaa tapahtunut eikä siltä vaikuta että tapahtuisi, mutta monet kerrat tullut mieleen että entä jos niin mitä sitten?

Luulisin, että suurin osa ei hylkäisi lastaan vaikka olis tehnyt rikoksen, rikoksia ja jopa tappanut/ murhannut.

Riippuisi monista tekijöistä ja asioiden kulusta mitkä vaikuttaneet tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä voi tietää, mitä oma lapsi voi ja voisi tehdä. Rikoksia laidasta laitaan. Ja noin tapahtuu ns paremmissa perheissä kasvaneiden kanssa.

Onneksi ei ole toistaiseksi mitään pahaa tapahtunut eikä siltä vaikuta että tapahtuisi, mutta monet kerrat tullut mieleen että entä jos niin mitä sitten?

Luulisin, että suurin osa ei hylkäisi lastaan vaikka olis tehnyt rikoksen, rikoksia ja jopa tappanut/ murhannut.

Riippuisi monista tekijöistä ja asioiden kulusta mitkä vaikuttaneet tekoon.

Juuri noin, salailu on pahinta, se tuhoaa elämää samalla tavoin kuin tappaminen.

Kyllä se, että toisen tappaisi. Häpeä ja itsesyytökset painaisivat koko loppuelämän. Että mitä tein väärin, kasvatinko tappajan?