Milloin olet vienyt vauvan ekaa kertaa yökylään?

Tyttö halusi itse mennä mummolle ja papalle joten järjestimme miehen kanssa menoa ja tyttö pääsi yökylään.

2

oli esikoinen 1.5-v ja keskimmäinen 1/2 v kun olivat mummolassa. Tosin sillon imetin vielä ja päätin etten imetysaikan enää tee niin, sen verran tukala olo oli aamulla hyvin nukutun yön jälkeen :), eli nyt esikoinen (2kk) saa odottaa yli vuoden myös, tosin enpä taida raaskia laittaa ennekuin itse haluaa, ellei pakollinen tarve ole!

Minusta se " niin monta yötä erossa vanhemmista kuin on ikävuosia" on toimiva ajatus. Tosin en raaskisi antaa 4-vuotiaamme olla pidempään kuin max. 2 yötä poissa kotoa, vaikkahan sitten itse haluaisikin.

kun lähdimme sairaalaan hakemaan hänelle pikkusisarusta. Ikää silloin vähän alle 2v. ja mummi oli meillä hoitamassa. Vähän yli 2v. oli isovanhempien mökillä kaksi yötä. Oli kamala ikävä! Mulla siis, lapsella ei :)

Meidän tyttö oli 3kk kun ekaa kertaa oli mummulassa. Sen jälkeen onkin ollut mooooonta kertaa. Ja hyvin viihtyy!

Ei ole ollut tarvetta. Me mennään aina joka paikkaan yhdessä tai sitten tullaan yöksi kotiin.

Vierailija:

Meidän tyttö oli 3kk kun ekaa kertaa oli mummulassa. Sen jälkeen onkin ollut mooooonta kertaa. Ja hyvin viihtyy!

Oon yh, ja on ollut mummulla jo monta monta kertaa. Lapsi nyt 2,5v. Asiaton kommentti vielä perään: on muuten äärettömän iloinen, hassu, fiksu ja suurenmoinen pieni lapsi :)

Pojan vein hoitoon kun lähdettiin viettämään parhaan ystäväni 30-vuotispäiviä.

Tytön vietiin hoitoon miehen parhaan ystävän häiden takia.

Molemmat olivat hoidossa mummilla ja papalla. Hyvin meni muuten, mutta itselläni ikävä.

Mä en vaan koe minkäänlaista stressiä siitä, että tyttö on joskus mummulassa yötä... mikäs siinä, jos kerran viihtyy ja ongelmia ei ole. Eikä ole ollutkaan ikinä.

Mikseivät isovanhemmatkin voisi nauttia lapsenlapsistaan? Ei se ole minulta mitään pois, eikä mieheltäni eikä vauvalta. Päinvastoin.





Tämä nyt vain on mun mielipiteeni...

Sääliksi käy...



-11-

-11-

Aika huvittava kommentti, mutta kommentoimpa kuitenkin. Mä en ainakaan yritä olla mikään, vaan meidän elämä sattuu olemaan tällaista, että teemme lähes kaiken perheenä. Emme ole joutuneet luopumaan mistään tai emme ainakaan tunne niin, vaikka lapsemme ei 2 ikävuoteen mennessä ole ollut yökylässä. Tuskin se lapsikaan siitä on kärsinyt, ettei kylään ole yksin vielä päässyt. Kyllä se vielä ehtii.

olivat siis yhdessä viikon mummolassa. Jälkeenpäin olen miettinyt että miten pystyin jättämään vaikeaa se oli. Kaikki meni hyvin. olimme ulkomailla miehen kanssa

Johonkin kyläpaikkaan en vielä halua viedä:)

Molemmat ovat ihan tasapainoisia lapsia joilla on läheiset välit isovanhempiinsa.

Ehkä jotkut vie, mutta kukaan tuntemani lapsi ei ole ollut yökylässä kuin vasta 1-2 -vuotiaana. Ylipäätään yökyläilyt useimmilla alkavat (jos alkavat) vasta, kun ipana osaa itse pyytää ja haluta.

Ei vaan ole ollut tarvetta, emmekä kai sitten ole edes halunneet viedä?



Muutamia kertoja mummi on ollut meillä yötä/viikonloppua viettämässä, kun ollaan oltu risteilyllä tai jossain muualla ilman lasta, siis pois kotoa yksi yö. Mutta muuten ollaan käyty baareissa niin, että ollaan tultu yöllä kotiin ja mummi on sitten myös mennyt omaan kotiinsa nukkumaan (asuu lähellä). Se on sujunut ihan ok, vaikka pirun kova väsy on ollutkin sitten, kun on pitänyt lapsen kanssa kuitenkin normaalisti aamulla herätä vaikka sitten kuinka myöhään menneen baari-illan jälkeen...

Ja vuoden ikäisenä kerran ollut kaksi yötä putkeen. Enkä kanna hitustakaan huonoa omaatuntoa ja laitan pääni pantiksi, että lapsi ei ole kärsinyt.