Lue keskustelun säännöt.
Uskonkriisi tai uskomattomuuskriisi
11.02.2021 |
Mitä tehdä kun uskonkriisi koettelee. Tunnen että olen pääsemämässä kristinuskon kahleista, mutta toisaalta pelottaa että teen väärän ratkaisun jos luovun siitä. En tiedä mihin uskoa ja minkä mukaan toimia. Kokemuksia kuulisin mielellään jos saman kokeneita löytyy...
Kommentit (24)
Niin, ja siis välillä tulee mietittyä, onko tämä minun paikkani. En kuitenkaan oikein tiedä, miten pitäisi menetellä. Osin elän kaksoiselämää. Tosin tuntematta syyllisyyttä, mutta ristiriitainen fiilis kyllä ajoittain.
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinuskon kahleet, mitä ne ovat?
Kristushan vapautti meidät vapauteen orjuuden ikeestä 😊No olisiko tuo uhkavaatimus, että jos et usko, niin joudut helvettiin? Aikamoiselta pallolta jalassa kuulostaa, eikö?[/quote
Jep. Väärin lähestytty. Kyllähän tuo ahdistaa ihmistä.
uskovista on kai käsitys, että heidän pitää noudattaa tiettyjä sääntöjä niin eihän sellainen houkuttele edes tutustumaan mihin ja miten he uskovat. Ajatus siitä, että minun pitäisi muuttua tietynlaiseksi koko loppuelämän ajaksi, ahdistaa.
Jeesus kuitenkin vapauttaa ihmisen ihmisorjuudesta ja ihmisten keksimistä säännöistä.
Kristukseen uskovaa sitoo vain yksi laki, rakkauden laki eli kymmenen käskyä.
Usko tulee ihmisestä itsestään, eli sisältäsi. Tutkaile ja kuulostele ja sisimpäsi kyllä kertoo sinulle mihin uskot vai uskotko mihinkään.
No täällä on yksi kristitty, joka kuuluu erääseen uskonyhteisöön. Koen olevani onnellinen "omieni joukossa", usko on minulle peruskallio ja koen saavani usko elämääni vahvistusta oman yhteisöni toimintaan osallistuen.
Silti huomaan, että säännöllisin väliajoin mieleen nousee asioita, joista en ajattele niin mustavalkoisesti kuin opetus kuuluu. Nämä asiat eivät ole isoja, mutta itseäni ne hieman haittaavat, koska en voi sanoa niitä julkisesti ääneen. Jos sanoisin, asia tulkittaisiin niin, että uskoni on mennyt. Tällaisia asioita on esim. naispappeuskysymys. Itselläni ei ole tarvetta olla naisena pappi, mutta kun jo teologian opiskelua pidetään todella kyseenalaisena, ei se minusta ole enää oikein vaan pelkästään rajoittavaa. Jokuhan voi haluta opiskella kiinnostuksen vuoksikin, tietääkseen ja oppiakseen, eikä pelkästään pyrkimyksenä tulla papiksi. Sekavasti sanottu, mutta ehkä sait langan päästä kiinni. Esimerkiksi tämä on asia, jota en voi lausua julkisesti ääneen.
Huomaan, että juuri tämän vuoksi ihmiset jättävät yhteisömme; tai siis ne, jotka jättävät. Tulee asia, jota ei koe niin ehdottomana, mutta koska ei halua tulla tuomituksi, valitsee sitten tuon tien jotta voi tehdä ja sanoa asioita vapaasti.