Olen alkanut vihaamaan töitäni.
Mutta kannattavinta on kuitenkin purra hammasta ja jatkaa siellä. Saan Hyvää palkkaa ja olen noussut tähän tekemällä töitä, eli koulutusta ei ole. Uuden yhtä hyvän paikan saaminen olisi siis vaikeaa.
Mitä vinkkejä osaisitte antaa, että jaksaisin päivät ja että osaisin jatkossa nauttia vapaa-ajasta ajattelemasta töitä, joita inhoan.
Kommentit (10)
Eroa töistäsi, ja anna paikka jollekulle, joka arvostaa sitä.
Mikä duunissa mättää? Pystytkö tekemään sitä osa-aikaisena?
Kärsi, saat kirkkaamman kruunun. Tai sitten vaan vaihdat alaa kuten minä. En ole katunut vaikka tulot hiukan laskivat. Oma päätös eikä raha korvaa mielenterveyttä.
Minusta on alkanut neljännesvuosisadan työuran jälkeen tuntumaan, että mihin tahansa työhön kyllästyy. Alussa on aina innoissaan uusista haasteista ja paremmasta palkasta, mutta kaikki vaan muuttuu harmaaksi arjeksi ja byrokratiaksi vuosien saatossa.
Joka tähän ratkaisun keskii, mahtaa päätyä rikkaaksi ja kuuluisaksi elämäntapavalmentajaksi ja työelämän kehittäjäksi.
Hankala tilanne. Olet nähnyt paljon vaivaa päästäksesi nykyiseen työhön. Totta kai harmittaisi valtavasti, jos työstä luopuisi.
Tulevatko työt kotiin konkreettisesti tai ajatuksissasi vai voitko jättää työt työpaikalle, jos haluat. Luulen, että aika monella on työ, josta he eivät pidä. Työ tuo rahaa, jolla voi rahoittaa muuta elämää. Itselläkin tuo tilanne. Mutta työni ei vaadi panostusta vapaa-ajalla, vaan voin keskittyä silloin kaikkeen muuhun. Monesti töihin lähtiessä ajattelenkin, että kohta olen kotona takaisin.
Mutta sinulle itse työ varmaan merkitsee enemmän ja haluaisit sen olevan itsellesi mielekkäämpää. Eikö sinulla ole mahdollista muuttaa työnkuvaa paremmin itsellesi sopivaksi? Oletko varma, ettet hankkimillasi valmiuksilla voisi saada uutta yhtä hyvää työtä?
Nykyään on paljon mahdollisuuksia kehittää itseään, ei tarvita kokonaisia tutkintoja aina. Esim. opintopolku.fi on hyvä paikka selata opiskeluja ja muuta ammattiin liittyvää.
Kylllähän työ on ihmisellle tärkeeää jo esim siinä mielessä että tapaa työkavereita ja heidän kanssaaa viihtyy. ELi kysymys kuuluuu oletko yksinäinen vai onko sulla jotakin haaatseita siinä suhteeessa?
Minä lähtisin kyllä hyvin vikkelästi, jos inhosin omaa työtäni. Aina voi kouluttautua uudelle alallekin, jos ei muuten asiat muutu. Hae opiskelemaan ja ota opintovapaata töistä, voi antaa ihan uutta näkökulmaa nykyiseen hommaan tai jopa avata uusia ovia.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Olet nähnyt paljon vaivaa päästäksesi nykyiseen työhön. Totta kai harmittaisi valtavasti, jos työstä luopuisi.
Tulevatko työt kotiin konkreettisesti tai ajatuksissasi vai voitko jättää työt työpaikalle, jos haluat. Luulen, että aika monella on työ, josta he eivät pidä. Työ tuo rahaa, jolla voi rahoittaa muuta elämää. Itselläkin tuo tilanne. Mutta työni ei vaadi panostusta vapaa-ajalla, vaan voin keskittyä silloin kaikkeen muuhun. Monesti töihin lähtiessä ajattelenkin, että kohta olen kotona takaisin.
Mutta sinulle itse työ varmaan merkitsee enemmän ja haluaisit sen olevan itsellesi mielekkäämpää. Eikö sinulla ole mahdollista muuttaa työnkuvaa paremmin itsellesi sopivaksi? Oletko varma, ettet hankkimillasi valmiuksilla voisi saada uutta yhtä hyvää työtä?
Nykyään on paljon mahdollisuuksia kehittää itseään, ei tarvita kokonaisia tutkintoja aina. Esim. opintopolku.fi on hyvä paikka selata opiskeluja ja muuta ammattiin liittyvää.
Mullle ainakin työnhakeminen tuntuuu nöyryyyttävältä jos en voii olla varma omiista valmiuuuksistani. Ero näkyy esim kirkkkaasti jos alateaan puhua siinä että alkaaa näkyä vaikka uuuusavuttomuuta tai vaika tietotekniiikan parissa jossa mkinulla on pohjalla tietotaitoa ja sitä kautta jonkinlaista varmuuutta ja sitäkautta myös itsevarmuuutta. Uusavuttomuuutta eis itsevarmuuteni on täyysin nolllissa ja tunne itseni jopa alistetuksi, mutta toki uteliaaaksi mutta ennemmin vetäydyn kuin että alkaiiisin selittelemään aj puolustelemaaan omaa tietämättömyyyttäni ja tyhmyyyttäni.
Olen omassa korkeakoulupohjaisessa ammatissani vaihtanut suuntausta kaksi kertaa. Eli kolmannessa suuntauksessa nyt. Ekassa olin 5 vuotta. Tokassa olin liian kauan, eli 14 vuotta ja olin jo leipääntynyt liian kauan aikaa. Nyt viimeisessä olen ollut 4 vuotta. Olen tosi innostunut kun saan opetella uutta ja kehityn työssäni.
Lenkki heti työpäivän jälkeen on hyvä irroittaja. Toiseksi hyvä harrastus, jossa pitää pohtia jotain.
En inhoa työtäni, tykkään siitä, mutta en kyllä halua miettiä sitä vapaa-ajallani.