Sinä, joka olet eronnut ihan ok suhteesta.

Rakas ap. Valitettavasti kuulostat siltä, että et tule koskaan olemaan tyyytyväinen ja onnellinen missään. Siihen ei auta ero eikä uusi suhde eikä vanhakaan, se on kiinni ihan vaan itsestäsi. Pahoittelen.

Oletko yrittänyt ottaa hieman etäisyyttä kumppaniisi? Meillä oli tuollainen vaihe myös, ja minä otin hieman etäisyyttä katsoakseni asioita hieman kauempaa ja saatoin lähteä ystäväni luo reissuun. Keskityin omaan hyvinvointiini ja mietiskelin asioita rauhassa. Sitten aloin miettimään, että olenko oikeasti valmis eroamaan vai mikä mättää.

 Oivalsin paljon asioita ja juteltiinkin paljon kumppanini kanssa ongelmista ja asioista, mitkä vaivasivat. Olemme vieläkin onnellisesti yhdessä. Näinä päivinä voi olla haastavaa löytää hyvää kumppania, minkä vuoksi kannattaa harkita. Mutta toki saa erota jos suhde ei vaan tunnu enää hyvältä. 

Luulen että iso osa ihmisistä yksinkertaisesti kaipaa vaihtelua elämäänsä. En jaksaisi tyytyväisenä syödä samaa ruokaa 15 vuotta päivästä toiseen, vaikka se olisi kuinka kulttuurinen normi.

Eli en itse usko että yksi parisuhde edes maailman ihmeellisimmän ihmisen kanssa olisi sellainen että sitä tyytyväisenä katselisi loppuelämän. Tämä siis oma näkemykseni omasta elämästäni ja itsestäni.

Luulen että isot ero- ja pettämisluvut kertovat siitä ettei ihmiselle ole luonnollista junnata samassa tilanteessa kovin pitkään. Uskon myös että näitä eroja yms olisi vältettävissä vähän avoimemmilla suhteilla. Eli ei enää niin, että jos koskaan haluaa vaihtelua, se on sitten kerrasta poikki ja ero ja toisen mustamaalaus ympäri kyliä petturisikana.

On itsetutkiskelun paikka. Ei tuo erolta vielä kuullostanut. Mutta hyvä siemen tuhota kaikki.

Olisiko mahdollista, että kaipaat uutta sisältöä elämääsi, mutta etsit sitä väärästä paikasta, eli parisuhteesta? Jos parisuhteessa ei ole suurta vikaa ja rakkauttakin on, olisiko sitä mielekkyyttä mahdollista löytää muuta kautta. Voi parisuhdekin alkaa taas tuntua paremmalta.

Elämässä kannattaa aina pyrkiä eteenpäin. Vierivä kivi ei sammaloidu. Itsensä kehittäminen on mahdollista vakiintuneissa ympyröissä eli staattisessa ympäristössä vain tiettyyn rajaan asti. välillä tarvitsee uusia haasteita ja irtiottoja vanhasta, jotta voi löytää itsestään uusia ominaisuuksia ja voimavaroja sekä kehittää itseään eri osa-alueilla. Paikalleen jääminen on yleensä valinta eläväksi kuolleeksi muuntumisesta. 

Harkitse tarkkaan.

Ei kannata erota vain siksi, että haluaa vaihtelua. Seuraava kumppani voi alkuhuuman jälkeen osoittautua tylsäksi, roistoksi tai sitten hän voi olla peluri tai muuten vaan joku luonnevikainen psykopaatti, joka ei kenties todellisuudessa edes siedä lapsiasi. Hyvät puolisot ovat harvassa. Uusioperheen toimiminen voi olla todella, todella haasteellista. Älä riko lasten kotia turhaan! Seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja vaikuttaa lasten mielenterveyteen ja paljoon muuhunkin. Se kaduttaa, jos mikä.

Puhu puolisosi kanssa, kuulostelkaa molempien tuntemuksia ja toiveita ja sopikaa vaikka uusista pelisäännöistä (vaikka vain joksikin aikaa) jos siltä tuntuu.

Kaikkea hyvää teille, toivottavasti löydätte esim jonkin innostavan uuden harrastuksen, josta koko perhe tykkää! Ja muista, että toinen ihminen ei milloinkaan voi tehdä sinua onnelliseksi. Sen voit tehdä vain sinä itse. Count your blessings.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että iso osa ihmisistä yksinkertaisesti kaipaa vaihtelua elämäänsä. En jaksaisi tyytyväisenä syödä samaa ruokaa 15 vuotta päivästä toiseen, vaikka se olisi kuinka kulttuurinen normi.

Eli en itse usko että yksi parisuhde edes maailman ihmeellisimmän ihmisen kanssa olisi sellainen että sitä tyytyväisenä katselisi loppuelämän. Tämä siis oma näkemykseni omasta elämästäni ja itsestäni.

Luulen että isot ero- ja pettämisluvut kertovat siitä ettei ihmiselle ole luonnollista junnata samassa tilanteessa kovin pitkään. Uskon myös että näitä eroja yms olisi vältettävissä vähän avoimemmilla suhteilla. Eli ei enää niin, että jos koskaan haluaa vaihtelua, se on sitten kerrasta poikki ja ero ja toisen mustamaalaus ympäri kyliä petturisikana.

Avioliitosta tms pitkästä parisuhteesta pitäisi voida ottaa välillä virkavapaata. Se voisi kuitenkin toimia pitkällä tähtäimellä niin, että suhde pelastuu.

Ensin sinun pitää kysyä itseltäsi haluatko olla mieluummin yksin vai miehesi kanssa. Mistään vaihtoprinssistä on turha unelmoida kun heillä riittää kysyntää nuoremmissakin.

Olen viimeisen vuoden aikana hyvinkin paljon tehnyt itsetutkiskelua. Miettinyt asioita, omia arvojani, lapsuuttani jne. Ehkä tämän myötä noussut esiin myös tämä avoliitto-asia.

Ja se on mulle täysin selvää, että onnellisuus tulee sisältäni. Sitä ei kukaan tule mulle valmiilla tarjottimella tarjoilemaan. Sitä ei löydy esim. baareissa juoksemalla tai omaisuutta keräämällä.

Olen löytänyt hyvinkin paljon asioita, mitkä edesauttavat hyvinvointiani ja onnellisuuttani.

Varmaan tämä korona-aikakin lisää kiristystä parisuhteessa. Omat menot ja harrastukset minimissä jne. Toisaalta tämä korona-aika on myös jollakin tavalla lähentänyt meitä parisuhteessa/perheenä.

En ole siis mitään äkkinäisiä ratkaisuja tekemässä, mutta tällainen asia myös noussut pintaan.

Ap

Mikä sinun ongelmasi juurisyy on?

Olen eronnut suhteesta joka ei ollut oikeaa rakkautta useammankin kerran.

Mutten tehnyt lapsia niihin suhteisiin, se muuttaa paljon.

Ja noi lapset on vielä pieniä.

Eli aiot hajottaa perheen huviksesi?

Sinun ongelmasi on se, ettet osaa erottaa omia ongelmiasi ja parisuhdeongelmia toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut suhteesta joka ei ollut oikeaa rakkautta useammankin kerran.

Mutten tehnyt lapsia niihin suhteisiin, se muuttaa paljon.

Samoin. Jännästi täällä kaikki tuntuvat sekoavan aiheesta, itse en haluaisi että joku olisi kanssani mikäli ei tunne aidosti rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että iso osa ihmisistä yksinkertaisesti kaipaa vaihtelua elämäänsä. En jaksaisi tyytyväisenä syödä samaa ruokaa 15 vuotta päivästä toiseen, vaikka se olisi kuinka kulttuurinen normi.

Eli en itse usko että yksi parisuhde edes maailman ihmeellisimmän ihmisen kanssa olisi sellainen että sitä tyytyväisenä katselisi loppuelämän. Tämä siis oma näkemykseni omasta elämästäni ja itsestäni.

Luulen että isot ero- ja pettämisluvut kertovat siitä ettei ihmiselle ole luonnollista junnata samassa tilanteessa kovin pitkään. Uskon myös että näitä eroja yms olisi vältettävissä vähän avoimemmilla suhteilla. Eli ei enää niin, että jos koskaan haluaa vaihtelua, se on sitten kerrasta poikki ja ero ja toisen mustamaalaus ympäri kyliä petturisikana.

Eihän tuo kovin harvinaista ole nykyään että otetaan suhteesta aikalisä, jopa muutetaan erilleen ja seikkaillaan hetki omin nokkineen mutta palataan kumminkin yhteen. Ulkopuolisesta voi juuri näyttää siltä että jotain tässä nyt petetään tai kohdellaan törkeästi. Sanoisin silti että ilman kykyä puhua asioista mistään ei tule mitään. Se sama vanha tuttu kumppani voi olla täynnä yllätyksiä, kun asioita alkaa kunnolla pöyhimään. Siis ihan hyvälläkin tavalla :) ja jos on syvällinen, fiksu ja rehti kumppani, niin ihan pikkujumin takia en lähtisi vaihtamaan.

Saman katon alla asuminen on se juttu, mikä alkaa monia nykyään väsyttää etenkin jos on introvertimpi. Onneksi moni keski ikäinen elää juuri itselleen sopivaa elämää eikä väkisin sulloudu parisuhdemuottiin, jossa kaikki on tarkoitus jakaa. Suhde voi olla hyvää ilmankin kyhnäämistä ja usein onkin, kun kummallakin on omaa elämää ja kiinnostuksenkohteita.

Useinhan eron taustalla on identiteettikriisi. Eroaminen on helpoiten toteutettavissa oleva iso muutos elämässä, asiat muuttuvat silloin kertarysäyksellä kunnolla. Muiden muutosten tekeminen on paljon hankalampaa.

Joitain se vie parempaan suuntaan ja joitain ei. Identiteettikriisiä se ei ratkaise.

Täysin moraalitonta perheen rikkomista mielestäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut suhteesta joka ei ollut oikeaa rakkautta useammankin kerran.

Mutten tehnyt lapsia niihin suhteisiin, se muuttaa paljon.

Samoin. Jännästi täällä kaikki tuntuvat sekoavan aiheesta, itse en haluaisi että joku olisi kanssani mikäli ei tunne aidosti rakkautta. 

Minä taas en haluaisi, että joku rikkoisi lasten kodin ilman syytä.

Olen itse eronnut. Täyttä helvettiä. Lopputuloksena lapsen mieli meni rikki.

Tietenkään näin ei kaikille käy, mutta venäläistä rulettia siinä pelataan. En minkään ikipäivinä olisi uskonut, mitä eron jälkeen tuli tapahtumaan. Kun tulee uusia puolisoita yms, niin mukaan tulee niin monta liikkuvaa tekijää, että siinä on kaikki mahdollisuudet kaaokseen. Tai sitten ei.