Laskin viime yönä ennen nukahtamistani kaikki mieheni, joiden kanssa olen ollut...

En edes meinannut muistaa kaikkia miehiä, joiden kanssa olen vähintään halaillut ja suudellut, ja jos suoraan sanotaan, en edes ehtinyt kaikkia laskea, koska nukahdin kesken funtsaamisen. Ajattelin vaan, että olenpa tosiaan ollut melkoisen "villi" nuorempana naisena ja ennen nykyistä aviomieheni kuvioon mukaan tulemista.
Seurustelinkin joidenkin miesten kanssa jonkin aikaa, kunnes sitten ei kemiat oikein mun puoleltani kohdanneet, ja jutut panin poikki. Sitten kun nykyinen mieheni ilmaantui paikalle, niin se olikin sitten menoa jne.
Nyt kun jo lapsemme ovat kasvaneet ajat sitten aikuisiksi, ja kasvatustehtävä suoritettu, ja heillä on omat parisuhteensa ja perheensä kotineen, niin jotenkin vaan tuntuu oudolta, että mä en meinannut löytää sitä ns. oikeaa tai tiedä sitten onko tuokaan oikea, mutta onhan tässä jo vuosihääpäiviä vietelty vuosikymmenien ajan, niin mietin vaan, että onkohan muillakin naisilla niin paljon säätöjä nuoruudessaan kuten mulla oli, sillä jotkut naisethan löytävät elämäntoverinsa jo kouluaikana ja seurustelevat yhden ja saman kanssa vuosikausia, ja sitten avoliitossa tai avioliitossa ja lapset jne.
Ajattelin vaan taaksepäin elämääni ja nuoruuttani, että jos ja kun en olisi joutunut muuttamaan lapsuudenperheeni mukana toiselle paikkakunnalle herkässä iässä, niin ehkä minullekin olisi voinut käydä niin, että olisin jatkanut seurusteluani nuoruuteni ihastuksen kanssa, ja olisimme perustaneet perheen jne.
Turhaanhan on menneitä miettiä, koska se mitä on tapahtunut, ei voi enää muuksi muuttaa.
Mitenkäs teillä muilla on mennyt parisuhteissanne kuviot?