Millaisia ovat "kiltit" psykopaatit kavereina?
Eli ne, jotka eivät tee rikoksia ja elelevät yhteiskunnan normien mukaan.
Poliitikoissa ja yritysjohtajissa heitä on paljon, mutta puhun nyt tavallisista ihmisistä.
Mietin, onko eräs kaverini sellainen, siksi kysyn.
Kommentit (23)
Onko jokainen toistuvasti valehteleva psykopaatti.
Alkoi pelottaa, kun teinini on valehdellut pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverini valehteli minulle asiassa, joka on minulle tärkeä. Kun juttelin hänen kanssaan asiasta, hän koki, että on ihan normaalia valehdella. Pääasia vaan, ettei jää kiinni. Sanoi, että valehtelemattomat ovat tyhmiä.
Tällöin aloin ajatella hänen persoonaansa muutenkin. Hän kyllä elää normien mukaan. On hoitanut lapsensa siten, että niillä on ollut kaikki tarpeellinen. On myös avulias. (silloin, kun se tulee hänen aloitteestaan) Juuri esim lainasi minulle suksiaan, kun halusin kokeilla luistelutyylin hiihtoa.
Mutta kun häneltä kuoli 2 läheistä, hän ei ollut ikään kuin moksiskaan. Tuntui, että häntä lähinnä harmitti, ei varsinaisesti surettanut.
Ei välitä ottaa itselleen mitään suvun muistoesineitä, kuten valokuvia. Kun vanhin (yht 3)lapsensa muutti omilleen ei vaikuttanut tuntuvan missään. Ei haikeutta yms.
Ei häiritse astua asfaltilla olevan madon päälle.
Minulla on tuollainen ystävä, ja hän on kyllä pohjimmiltaan herkkä, tuo kylmä pinta on pelkkä opittu suojamekanismi. Itselläni taas on psykopatian piirteitä enkä käyttäydy lainkaan kuvaamallasi tavalla. Tuskin minusta kovin moni edes huomaa.
Minun ymmärtääkseni psykopatia tarkoittaa empatian puuttumista. Ei se vielä itsessään tee kenestäkään pahaa. Minulla on häiriintynyt empatiatunto, ja ne minun "hirveimmät" tekoni on aika samaa tasoa kuin normaalienkin ihmisten. Petin joskus yli vuosikymmen sitten yhtä poikaystävääni, sen jälkeen en ole pettänyt ketään. Joskus suusta pääsee pieni hätävale mutta isoissa asioissa en valehtele. Ensisijaisesti rehellisyyteni perustuu kuitenkin siihen, ettei minua huvita ottaa vastaan kiinnijäämisen mahdollisia seurauksia eikä johonkin mystiseen omatuntoon. Toisen ihmisen kärsimys ei tunnu minusta sillä tavalla pahalta kuin oletan sen normaalista ihmisestä tuntuvan, mutta en minä erityisesti pyri aiheuttamaan muille pahaa mieltä koska sellaisella käytöksellä on yleensä negatiivisia vaikutuksia omaan elämääni. Esim. minua ei satu se jos puolisoni itkee, mutta pyrin silti välttämään hänen itkettämistään, koska ero hankaloittaisi elämääni useammalla tavalla. Ja kyllä minä hänestä tykkään ja häntä ikävöisin. Lähes kaikkia muita tunteita tunnen aika normaalilla skaalalla. Sitä empatiaa en vaan tunne.
Itse ajattelisin kuitenkin, että niitä tuntemisia ja tuntematta jättämisiä tärkeämpää on ne tietoiset valinnat joita elämässään tekee. Empatiaa tunteva ihminen voi valita tehdä toiselle ihmiselle pahaa ja empatiaa tuntematon voi valita tehdä hyvää.
Joku edellä kertoi esimerkin, jossa psykopaatti katselisi ilmeettömänä vierestä kun toinen ihminen hukkuu. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi ihmeessä katselisi, siinähän on riski jäädä kiinni eikä se psykopaattikaan ehdoin tahdoin vankilaan halua. En minä ainakaan halua. En minä sinne jäihin mukaan menisi, mutta yrittäisin hälyttää apua. Toisaalta voi olla, että joku empatialtaan normaali menisi paniikkiin eikä tekisi mitään. Tai tekisi jotain typerää, ja aiheuttaisi molempien hukkumisen. Ihmisiä on hukkunut uimarannoille tilanteissa, joissa kymmeniä tai jopa ihmisiä tuijottaa rannalta eikä kukaan auta. Tuskin ne kaikki psykopaatteja on. Ei se vaan niin mene, että kaikki empatiakyvyttömät ovat vaarallisia hulluja ja normaalit kilttejä enkeleitä.