Mitä mieltä siitä, että äidit näyttävät kuvia vauvoistaan tai isoäidit lapsenlapsestaan?

Eihän se kauheasti kiinnosta mutta kohteliaisuudesta katson ja kehun, koska tiedän että siitä tulee hyvä mieli.

No olen sitä mieltä, että äitini ei ainakaan tarvitse esitellä omien lasteni kuvia. Hänellä ei ole siihen lupaa. Postailee kuvia someen kielloista huolimatta, eikä ymmärrä mikä siinä voisi olla väärin.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Ei minua ainakaan haittaa. Mutta jos siihen sisältyy tunnin esitelmä ja kaikki lapsen kepposet ja koko historiikki, niin en jaksa. Kuvat ihan kivat, voin katsoa. Ikävää jos pitää alkaa väkisin kehumaan, kun tulee nuo "Eikö ole aivan suloinen ja ihana ja blaa blaah" -vakiot.

Lapsettomana en ole koskaan ymmärtänyt tätä erityisesti isoäitien kuvien esittelyä. Sama juttu koiraihmisten kanssa.

Työpaikan kahvipöydässä aina puhelimesta kaivetaan ne vauvakuvat. Ei kiinnosta, en halua katsoa niitä, en tykkää lapsista, en koirista. Kissakuvia voisin katsella, mutta niitä harvempi jaksaa esitellä.

Ihan kivaa. Mulla ei ole lapsia, mutta tykkään kyllä. Tykkään myös jos joku haluaa näyttää kuvan koirastaan, uudesta autostaan tai mistä nyt kukakin intoilee. Kyllä tiedän miltä tuntuu olla innoissaan jostain ja haluaa jakaa sen jonkun kanssa.

Pidän aika outona, jos joku näyttelee lapsen kuvia, ellei ole nimenomaan pyydetty. Itse olin 10 vuotta tahattomasti lapseton ja en todellakaan aio nyt näytellä lasteni kuvia kaikenmaailman puolitutuille, kun ei tiedä koskaan kellä on mikäkin lapsettomuushoito tai -suru menossa milläkin hetkellä. Enpä näytä kyllä kuvia koirastanikaan pyytämättä ihmisille, en usko, että ketään kiinnostaa, vaikka onkin mulle maailman rakkain sesse.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana en ole koskaan ymmärtänyt tätä erityisesti isoäitien kuvien esittelyä. Sama juttu koiraihmisten kanssa.

Työpaikan kahvipöydässä aina puhelimesta kaivetaan ne vauvakuvat. Ei kiinnosta, en halua katsoa niitä, en tykkää lapsista, en koirista. Kissakuvia voisin katsella, mutta niitä harvempi jaksaa esitellä.

Näinhän se on, että yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, itse tykkään katsella lapset ja koirat, kissat taas ei voi vähempää kiinnostaa.

Tai velan bailukuvat.

Pitäisköhän itse alkaa esitellä samalla hartaudella vaikka kuvia puolisostaan kaikille lähietäisyydelle sattuville? Tai enostaan?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisköhän itse alkaa esitellä samalla hartaudella vaikka kuvia puolisostaan kaikille lähietäisyydelle sattuville? Tai enostaan?

Puolison ymmärtäisin, eno nauratti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisköhän itse alkaa esitellä samalla hartaudella vaikka kuvia puolisostaan kaikille lähietäisyydelle sattuville? Tai enostaan?

Puolison ymmärtäisin, eno nauratti

Katos nyt, tässä on mun mies Martti, eikö oo ihana?! Ootko nätimpää miestä nähnyt ikinä? Tässä se on kato just kylvyssä, eikö oo hassu toi pikku pippeli, hehe hehe? Ja sit tässä mä laitoin Martille tommosen rusetin päähän ja sit tässä joulukuvassa se on sammunut tohon kuusen alle tonttulakki päässä viskilasin kanssa, ja sit tässä Martti istuu pytyllä ja ja ja....

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana en ole koskaan ymmärtänyt tätä erityisesti isoäitien kuvien esittelyä. Sama juttu koiraihmisten kanssa.

Työpaikan kahvipöydässä aina puhelimesta kaivetaan ne vauvakuvat. Ei kiinnosta, en halua katsoa niitä, en tykkää lapsista, en koirista. Kissakuvia voisin katsella, mutta niitä harvempi jaksaa esitellä.

Kovin on rajallinen kapasiteetti, jos yhtään ei pysty näkemään asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. En minäkään erityisemmin hihku ilosta, jos minulle esitellään koirien tms. kuvia, mutta osaan sen verran asettua omistajan asemaan, että ymmärrän, miksi se on hänelle tärkeää. Siksi en näytä pitkästymistäni, vaan kohteliaasti katselen ja sanon jotain peruskivaa. Ei ole paha rasti. 

t. vela