Mikä juttu on tuo jatkuva askartelu Satuhäissä?

Häitä suunnitellessa kuvittelee, että sillä on suurikin merkitys, että kaikki kutsukorteista ohjelmaan, pöytäkarttoihin, ruokalistaan ja ties mihin asti on samaa tyyliä. Siksi on niin pirun tärkeää askarrella. Suurin osa huomaa häiden jälkeen ettei sillä mitään väliä ollutkaan, ja kiitoskortit tilataan valmiina Ifolorilta :D

Vierailija kirjoitti:

Häitä suunnitellessa kuvittelee, että sillä on suurikin merkitys, että kaikki kutsukorteista ohjelmaan, pöytäkarttoihin, ruokalistaan ja ties mihin asti on samaa tyyliä. Siksi on niin pirun tärkeää askarrella. Suurin osa huomaa häiden jälkeen ettei sillä mitään väliä ollutkaan, ja kiitoskortit tilataan valmiina Ifolorilta :D

Tämänkin voi hoitaa helpommin:Valitsee tyyliksi jotain yksinkertaista ja selkeää, niin ei tarvitse hirveästi askarrella. Valkoinen väri on aliarvostettu, helppo pysyä teemavärissä, kun tavallinen printteripaperi on suoraan teemaan sopiva.

Olen ollut todella monissa häissä ja yksistäkään en muista, millaiset askartelut siellä oli. Ja olihan niissä. Lähinnä muistaa sen, mikä stressi morsiamilla oli monta kuukautta ennen häitä. Ja ihan turhaan.

Ihan niin, kamala määrä jonninjoutavaa roskaa. Ahdistus.

Olisiko vaikka morsianten halu askarrella? Mitä pahaa siinä on?

Että saadaan kaasoporukalle turhaa stressiä :) No ei, minusta oli kaasona ihan hauska askarrella. Huvitti kyllä vähän teemavärit sun muut, tuskin niitä kukaan häissä edes huomasi.

Koristelu yleisesti ottaen on minusta kivaa, tykkään laittaa juhlapaikan juhlavaksi. Näpertelykin on ihan kivaa, jos ei ole kauhea kiire. En kyllä pakottaisi siihen sellaisia ihmisiä, jotka eivät tykkää, mieluummin tekisin itse kaiken.

Sitä just mietin, että onko kaikki pahvisydämet, hääkarkit, kuvakollaasit ja muut näperrykset vaivan arvoisia. Miten nuo sukulaiset jaksaa tuota kaikkea? Tuskin on tunnelma jostain sävy sävyyn häätikkarista kiinni.

Itse tekeminen voi olla ekologisempaa. Riippuu tietysti mistä ja millaisia tarvikkeita hankkii.

Ap ilmeisesti vanhapiika, koska ei osaa nähdä asioita muualta kuin omasta näkökulmasta. "Koska minä en tykkää askartelusta, teen numeron siitä, että joku toinen tykkää"

En askarrellut paskarrellut mitään omiin häihini. Ei niin tehnyt sulhanenkaan, joten miksi minun olisi pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Että saadaan kaasoporukalle turhaa stressiä :) No ei, minusta oli kaasona ihan hauska askarrella. Huvitti kyllä vähän teemavärit sun muut, tuskin niitä kukaan häissä edes huomasi.

Koristelu yleisesti ottaen on minusta kivaa, tykkään laittaa juhlapaikan juhlavaksi. Näpertelykin on ihan kivaa, jos ei ole kauhea kiire. En kyllä pakottaisi siihen sellaisia ihmisiä, jotka eivät tykkää, mieluummin tekisin itse kaiken.

Joskus kangaskaupassa oli edellä kassajonossa yksi morsian. Hän melkein itki, kun ei löytänyt juuri oikean sävyistä satiininauhaa hääaskarteluihinsa. Kun kangaskaupassa ei oltu tajuttu ottaa valikoimaan samaa viininpunaista sävyä kuin askartelukaupan kartonki, niin meni sitten teemavärit ihan perseelleen, kuten hän kaasolle (?) totesi.

Ei ole pakko, mutta ehkä he haluavat? Itsekin tykkään askarrella, mutta ymmärrän, että kaikki ei. Ihan niin kuin se, että kaikki ei näe järkeä katsoa jotain vanhoja Satuhäitä ja silti sä ap katsot.

Itsekin askartelin ja ihan turhaan, 19v myöhemmin erottiin. Nyt jos menisin vielä naimisiin niin se tapahtuisi kahdestaan ehkä jossain ulkona tunturin laella, siitä johonkin sitten syömään hyvin ja ilta ihan vaan kaksin jossain kivassa mökissä. Näin se mieli muuttuu.

Ja kahden vuoden kuluttua mietitään minkä väriselle tulostetaan eropaperit.

Tuleeko uusia jaksoja?

Ei sitä kukaan vieras muistakaan, mitä siellä oli, mutta hääparille juhla on elämän käännepiste ja kaikki kaikessa. Pitääkö siitä nyt vitt...lla. Antakaa ny toisten nauttia. Kannattaako sitä toisten onnea kadehtia.

Kaasona olleet: kertokaa mitä kaikkea olette päässeet askartelemaan?