Nuoret, tehkää vauvoja vielä, kun olette hedelmällisiä ja jaksavaisia!

Huono argumentti on se, että fiksujen pitää äkkiä lisääntyä koska muuten on liikaa tyhmiä. Ei mua haittaa jos tyhmät täyttää maapallon ja ajaa itsensä tuhoon, parempi ettei oli omia jälkeläisiä sitä enää kokemassa. Ei liikuta mua mitä ne tyhmät itselleen ja maapallolle tekee. Kaikki tulee kuolemaan sukupuuttoon jossain vaiheessa, ja hyvä niin. Sit muutama miljoona vuosi niin alkaa uusi alku. 

Voi hitto kun niitä vois noin vaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Huono argumentti on se, että fiksujen pitää äkkiä lisääntyä koska muuten on liikaa tyhmiä. Ei mua haittaa jos tyhmät täyttää maapallon ja ajaa itsensä tuhoon, parempi ettei oli omia jälkeläisiä sitä enää kokemassa. Ei liikuta mua mitä ne tyhmät itselleen ja maapallolle tekee. Kaikki tulee kuolemaan sukupuuttoon jossain vaiheessa, ja hyvä niin. Sit muutama miljoona vuosi niin alkaa uusi alku. 

Ei universumi yhtä lajia kaipaa. (Ei sota yhtä miestä kaipaa).

Yhtään nuorta en kyllä kannusta lastentekoon tässä maailmantilanteessa. Lapsiperheiltä vain leikataan. Lapsilisän ostovoima on yksi vitsi. Päiväkoteja suljetaan ja keskitetään suuriksi varhaiskasvatuslaitoksiksi. Osa-aikatyötä ei tueta tarpeeksi, niin että se tavalliselle palkansaajalle olisi mahdollista. Aiemmin on jo leikattu äitiyspäivärahaa (sekä lomakertymiä ko. ajalta), nyt ollaan lakkauttamassa kotihoidontuki. Äidit ei siis oikein saa olla kotona, mutta kuitenkin on väärin käydä töissäkään ja pienten lasten kanssa se on aika rankkaakin. Erityiset (umpihullut) integroidaan koululuokkiin ilman riittäviä tukitoimia ja kärsijöinä muut lapset. Aikanaan nämä lapset kyllä maksavat palkastaan suuren osan eläkemaksuja mutta itse eivät tule niistä hyötymään, suoraan töistä hautaan.

Viimeisimmät hallitukset eivät ole tehneet yhtäkään lapsen tekoon kannustavaa päätöstä.

Pidän kyllä lapsista mutta tekotapa ällöttää

-m21

Vierailija kirjoitti:

Yhtään nuorta en kyllä kannusta lastentekoon tässä maailmantilanteessa. Lapsiperheiltä vain leikataan. Lapsilisän ostovoima on yksi vitsi. Päiväkoteja suljetaan ja keskitetään suuriksi varhaiskasvatuslaitoksiksi. Osa-aikatyötä ei tueta tarpeeksi, niin että se tavalliselle palkansaajalle olisi mahdollista. Aiemmin on jo leikattu äitiyspäivärahaa (sekä lomakertymiä ko. ajalta), nyt ollaan lakkauttamassa kotihoidontuki. Äidit ei siis oikein saa olla kotona, mutta kuitenkin on väärin käydä töissäkään ja pienten lasten kanssa se on aika rankkaakin. Erityiset (umpihullut) integroidaan koululuokkiin ilman riittäviä tukitoimia ja kärsijöinä muut lapset. Aikanaan nämä lapset kyllä maksavat palkastaan suuren osan eläkemaksuja mutta itse eivät tule niistä hyötymään, suoraan töistä hautaan.

Viimeisimmät hallitukset eivät ole tehneet yhtäkään lapsen tekoon kannustavaa päätöstä.

Komppaan. Olen omat lapseni tehnyt 30-37 vuotiaana, 2008 v. laman aikoja ja jäljeen. Oli hieman erilainen käsitys tulevasta silloin, kovin on ruusuiset tulevaisuuskuvat yhteiskunnasta rapisseet. Määräaikaisissa työsuhteissa olen kitkutellut, lapsettomat tuttavat porskuttaa urallaan ja ovat saaneet vakiduunit. Ja auttavat isovanhemmat, just joo.. ei ne auta kun ovat "oman osansa tehneet ja nyt nauttivat eläkepäiviä ja vapautta". Oispa omat mummot elossa, ne varmasti auttaisivat ihan kuin hoitivat meikäläisiä aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhtään nuorta en kyllä kannusta lastentekoon tässä maailmantilanteessa. Lapsiperheiltä vain leikataan. Lapsilisän ostovoima on yksi vitsi. Päiväkoteja suljetaan ja keskitetään suuriksi varhaiskasvatuslaitoksiksi. Osa-aikatyötä ei tueta tarpeeksi, niin että se tavalliselle palkansaajalle olisi mahdollista. Aiemmin on jo leikattu äitiyspäivärahaa (sekä lomakertymiä ko. ajalta), nyt ollaan lakkauttamassa kotihoidontuki. Äidit ei siis oikein saa olla kotona, mutta kuitenkin on väärin käydä töissäkään ja pienten lasten kanssa se on aika rankkaakin. Erityiset (umpihullut) integroidaan koululuokkiin ilman riittäviä tukitoimia ja kärsijöinä muut lapset. Aikanaan nämä lapset kyllä maksavat palkastaan suuren osan eläkemaksuja mutta itse eivät tule niistä hyötymään, suoraan töistä hautaan.

Viimeisimmät hallitukset eivät ole tehneet yhtäkään lapsen tekoon kannustavaa päätöstä.

Itsellä toinen lapsi tulossa ja en näe uhkakuvia. Suomessa on todella hyvä neuvolajärjestelmä. Synnytyksen terveysriskit ovat pienet osaavien kätilöiden ja lääkäreiden ansiosta.

Jos lapsiperheiden tuloja leikataan niin sitten pienennän omia menoja jostakin. En usko, että kodittomaksi ja nälkäänäkeväksi Suomessa ikinä joutuu.

Työssä en ole vielä ehtinyt käymään elämässäni edes vuotta. En ole haaveillut ikinä mistään urasta. Mitä sillä uralla edes tarkoitetaan? Tuttavani teki nuorena ensin lapset ja sitten opiskeli lääkäriksi, lapset eivät pilanneet ainakaan hänen uraansa.

Eli opiskelemaan ja töihin ehdin aivan hyvin sitten kun nuorin lapsi on pari vuotias. Tällä hetkellä kotihoidontuella olen ja hyvin riittää rahat. Lähinnä autosta unelmoin, mutta se ei kaupungissa eläessä mikään välttämättömyys ole.

Haluan 3-6 lasta. Eli pakko aloittaa nuorena. Jos olisin aloittanut lastenteon vasta 30v, ei olisi takuita, että saisin edes kolmea lasta. Kakskymppisellä raskaus sujuu helpommin, hedelmällisys on todennäköisempää ja lapsia ei tarvitse puskea pienellä ikäerolla vaan voi pitää halutessaan taukoa ja jatkaa lapsien tekoa sitten kun taas tuntuu jaksavan.

N23

Olisin voinut olla apn kanssa samaa mieltä edes osittain kunnes ap kirjoitti ettei synnyttäminen sattuisi kauheasti.

Kyllä se sattuu. Takanani on kaksi helppoa synnytystä, kummassakin ponnistusvaihe kesti alle 10min. Sen kymmenen minuttia tuntuu kuin joku repisi sisältä päin kaiken. Ja ensisynnyttäjällä tämä vaihe yleensä kestää 45min.

Koska ap ei selvästi ymmärrä mistä kirjoittaa suosittelen jokaista ohittamaan aloituksen trollina. Yritä ensi kerralla pelistään faktoilla niin ehkä voidaan keskustella.

Komppaan aloitusta. Lastenhankinta voi tuntua kaukaiselta parikymppisestä, ehkä vielä kolmekymppisestäkin. Fakta kuitenkin on, että naisella ei ole aikaa loputtomiin. Itse mokasin tämän asian omalta osaltani enkä varmaan koskaan pääse siitä täysin yli. Aloin yrittää ensimmäistä lastani 43-vuotiaana. Maksoin hedelmöityshoidoista 8000 euroa enkä tullut raskaaksi. Lääkärin mielestä hoitoja ei kannattanut enää jatkaa. Munasoluni olivat yksinkertaisesti jo niin huonoja. Jos haluatte lapsia, aloittakaa yritys ennen kuin täytätte 40. Se on valitettavasti monella se rajapyykki, minkä jälkeen ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään nuorta en kyllä kannusta lastentekoon tässä maailmantilanteessa. Lapsiperheiltä vain leikataan. Lapsilisän ostovoima on yksi vitsi. Päiväkoteja suljetaan ja keskitetään suuriksi varhaiskasvatuslaitoksiksi. Osa-aikatyötä ei tueta tarpeeksi, niin että se tavalliselle palkansaajalle olisi mahdollista. Aiemmin on jo leikattu äitiyspäivärahaa (sekä lomakertymiä ko. ajalta), nyt ollaan lakkauttamassa kotihoidontuki. Äidit ei siis oikein saa olla kotona, mutta kuitenkin on väärin käydä töissäkään ja pienten lasten kanssa se on aika rankkaakin. Erityiset (umpihullut) integroidaan koululuokkiin ilman riittäviä tukitoimia ja kärsijöinä muut lapset. Aikanaan nämä lapset kyllä maksavat palkastaan suuren osan eläkemaksuja mutta itse eivät tule niistä hyötymään, suoraan töistä hautaan.

Viimeisimmät hallitukset eivät ole tehneet yhtäkään lapsen tekoon kannustavaa päätöstä.

Itsellä toinen lapsi tulossa ja en näe uhkakuvia. Suomessa on todella hyvä neuvolajärjestelmä. Synnytyksen terveysriskit ovat pienet osaavien kätilöiden ja lääkäreiden ansiosta.

Jos lapsiperheiden tuloja leikataan niin sitten pienennän omia menoja jostakin. En usko, että kodittomaksi ja nälkäänäkeväksi Suomessa ikinä joutuu.

Työssä en ole vielä ehtinyt käymään elämässäni edes vuotta. En ole haaveillut ikinä mistään urasta. Mitä sillä uralla edes tarkoitetaan? Tuttavani teki nuorena ensin lapset ja sitten opiskeli lääkäriksi, lapset eivät pilanneet ainakaan hänen uraansa.

Eli opiskelemaan ja töihin ehdin aivan hyvin sitten kun nuorin lapsi on pari vuotias. Tällä hetkellä kotihoidontuella olen ja hyvin riittää rahat. Lähinnä autosta unelmoin, mutta se ei kaupungissa eläessä mikään välttämättömyys ole.

Haluan 3-6 lasta. Eli pakko aloittaa nuorena. Jos olisin aloittanut lastenteon vasta 30v, ei olisi takuita, että saisin edes kolmea lasta. Kakskymppisellä raskaus sujuu helpommin, hedelmällisys on todennäköisempää ja lapsia ei tarvitse puskea pienellä ikäerolla vaan voi pitää halutessaan taukoa ja jatkaa lapsien tekoa sitten kun taas tuntuu jaksavan.

N23

Siinähän se tuli, töissä et ole ollut vuottakaan. Nosteletko kuinka paljon yhteiskunnan tukia? Tulepa uudestaan kertomaan miten menee kun joudut itse maksamaan elämisesi. Voi yllättää kuinka kallis elämä onkaan kun ei juokse asumistuet ja sossun tiskiltä ei saa enää hupirahaa. Voi yllättää millaista on kun painat täyttä työpäivää, hoitomaksut kahdesta 400-500€. Auto pakko olla koska muuten ei saa niitä lapsia edes vietyä hoitoon. Ja oikeastaan kaikki menee mikä tulee ja mitään muuta ei jää käteen kuin pohjaton väsymys.

Mutta ole hyvä, nostetaanko vielä vähän veroja että saadaan sun vauvabuumis hoidettua. Kuuden lapsen elatukseen tarvitaan muuten aikamoiset tulot, itse sinnittelen kahden tonnin palkalla jo kahden kanssa. Tuet täytyisi todellakin lakkauttaa kaikki.

Lapsen hankkimista on ajatustasolla helppo siirtää eteenpäin, että kyllä sitä vielä ehtii. Mutta itse en nyt korona aikaan halua ainakaan raskaana olla. Ja itsellä on aina painanut mielessä, että en halua äitini elämää. Hankki lapset nuorena ja kouluttautumattomana. Ja oppi vissiin niin siihen kotona oloon, että vieläkin on kotona viiskymppisenä pitkäaikaistyöttömänä vailla koulutusta. Itse olen toki nyt 28-vuotiaana vakitöissä (toki osa-aikainen) ja oma asunto lainoineen löytyy. Mutta vieläkään ei jotenkin tunnu turvalliselta hankkia lapsi.

Tuskin tulee hankittua. Pelkään synnytystä ihan liikaa, enkä valitettavasti pysty luottamaan siihen, että saisin hyvää hoitoa sairaalassa. Ihan liikaa lukenut huonoja kokemuksia tilanteista, jotka sairaalan mukaan olivat menneet muka hyvin. Sairaalaan muutenkin matkaa lähes 100 km, kun viisaat päättäjät keksivät sulkea pienempiä yksikköjä.

Tässä maailmantilanteessa lasten tekeminen tuntuu muutenkin hullulta ajatukselta. Kukaan ei tiedä miltä maailma näyttää rajoitusten jälkeen ja kuinka kauan seuraamuksia maksellaan. Lisäksi vielä ilmastonmuutos, väestöräjähdys ym. tulevat lähivuosikymmeninä eskaloitumaan ennalta arvaamattomiin mittoihin.

N33

Ap olet aivan oikeassa. Nykyajan trendi on se, että vauvahommat jätetään jopa sinne lähelle neljääkymppiä. Sitten kun asia ei enää onnistukaan, niin julistetaan, että ollaan tahattomasti lapsettomia ja kietoudutaan marttyyrin viittaan. Omat lapset sain kolmekymppisenä. Liian myöhään sekin. Olisi pitänyt tuo asia tehdä jo paljon aiemmin. Mahdollisuuksia oli parikymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

En ole sun spermapankki kun sun kellos yllättäen alkoi tikittää.

M34

Olet liian vanha spermapankiksi.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan aloitusta. Lastenhankinta voi tuntua kaukaiselta parikymppisestä, ehkä vielä kolmekymppisestäkin. Fakta kuitenkin on, että naisella ei ole aikaa loputtomiin. Itse mokasin tämän asian omalta osaltani enkä varmaan koskaan pääse siitä täysin yli. Aloin yrittää ensimmäistä lastani 43-vuotiaana. Maksoin hedelmöityshoidoista 8000 euroa enkä tullut raskaaksi. Lääkärin mielestä hoitoja ei kannattanut enää jatkaa. Munasoluni olivat yksinkertaisesti jo niin huonoja. Jos haluatte lapsia, aloittakaa yritys ennen kuin täytätte 40. Se on valitettavasti monella se rajapyykki, minkä jälkeen ei enää onnistu.

Pakko kysyä, että miten tällainen asia voi tulla yllätyksenä? Itse olen jo yli kolmekymppinen ja tiedostan kyllä ikäni ja sen, että hedelmällisiä vuosia ei ole loputtomasti jäljellä. Tuntuu oudolta, että mediassakin pitää oikein naisia muistutella siitä, että raskaaksi tuleminen hankaloituu iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan aloitusta. Lastenhankinta voi tuntua kaukaiselta parikymppisestä, ehkä vielä kolmekymppisestäkin. Fakta kuitenkin on, että naisella ei ole aikaa loputtomiin. Itse mokasin tämän asian omalta osaltani enkä varmaan koskaan pääse siitä täysin yli. Aloin yrittää ensimmäistä lastani 43-vuotiaana. Maksoin hedelmöityshoidoista 8000 euroa enkä tullut raskaaksi. Lääkärin mielestä hoitoja ei kannattanut enää jatkaa. Munasoluni olivat yksinkertaisesti jo niin huonoja. Jos haluatte lapsia, aloittakaa yritys ennen kuin täytätte 40. Se on valitettavasti monella se rajapyykki, minkä jälkeen ei enää onnistu.

Pakko kysyä, että miten tällainen asia voi tulla yllätyksenä? Itse olen jo yli kolmekymppinen ja tiedostan kyllä ikäni ja sen, että hedelmällisiä vuosia ei ole loputtomasti jäljellä. Tuntuu oudolta, että mediassakin pitää oikein naisia muistutella siitä, että raskaaksi tuleminen hankaloituu iän myötä.

Kyllähän munasolujen happamisen jokainen nainen tietää. Itse silti priorisoin muut asiat lasten hankkimisen edelle, koska yksinkertaisesti lasten saaminen ei ole minulle mikään elämän ykkösasia.

Jos aikanaan sitten kun minulle on hyvä aika yrittää, ei enää onnistukaan, niin sitten ei onnistu. Ei ole mikään maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään nuorta en kyllä kannusta lastentekoon tässä maailmantilanteessa. Lapsiperheiltä vain leikataan. Lapsilisän ostovoima on yksi vitsi. Päiväkoteja suljetaan ja keskitetään suuriksi varhaiskasvatuslaitoksiksi. Osa-aikatyötä ei tueta tarpeeksi, niin että se tavalliselle palkansaajalle olisi mahdollista. Aiemmin on jo leikattu äitiyspäivärahaa (sekä lomakertymiä ko. ajalta), nyt ollaan lakkauttamassa kotihoidontuki. Äidit ei siis oikein saa olla kotona, mutta kuitenkin on väärin käydä töissäkään ja pienten lasten kanssa se on aika rankkaakin. Erityiset (umpihullut) integroidaan koululuokkiin ilman riittäviä tukitoimia ja kärsijöinä muut lapset. Aikanaan nämä lapset kyllä maksavat palkastaan suuren osan eläkemaksuja mutta itse eivät tule niistä hyötymään, suoraan töistä hautaan.

Viimeisimmät hallitukset eivät ole tehneet yhtäkään lapsen tekoon kannustavaa päätöstä.

Itsellä toinen lapsi tulossa ja en näe uhkakuvia. Suomessa on todella hyvä neuvolajärjestelmä. Synnytyksen terveysriskit ovat pienet osaavien kätilöiden ja lääkäreiden ansiosta.

Jos lapsiperheiden tuloja leikataan niin sitten pienennän omia menoja jostakin. En usko, että kodittomaksi ja nälkäänäkeväksi Suomessa ikinä joutuu.

Työssä en ole vielä ehtinyt käymään elämässäni edes vuotta. En ole haaveillut ikinä mistään urasta. Mitä sillä uralla edes tarkoitetaan? Tuttavani teki nuorena ensin lapset ja sitten opiskeli lääkäriksi, lapset eivät pilanneet ainakaan hänen uraansa.

Eli opiskelemaan ja töihin ehdin aivan hyvin sitten kun nuorin lapsi on pari vuotias. Tällä hetkellä kotihoidontuella olen ja hyvin riittää rahat. Lähinnä autosta unelmoin, mutta se ei kaupungissa eläessä mikään välttämättömyys ole.

Haluan 3-6 lasta. Eli pakko aloittaa nuorena. Jos olisin aloittanut lastenteon vasta 30v, ei olisi takuita, että saisin edes kolmea lasta. Kakskymppisellä raskaus sujuu helpommin, hedelmällisys on todennäköisempää ja lapsia ei tarvitse puskea pienellä ikäerolla vaan voi pitää halutessaan taukoa ja jatkaa lapsien tekoa sitten kun taas tuntuu jaksavan.

N23

Siinähän se tuli, töissä et ole ollut vuottakaan. Nosteletko kuinka paljon yhteiskunnan tukia? Tulepa uudestaan kertomaan miten menee kun joudut itse maksamaan elämisesi. Voi yllättää kuinka kallis elämä onkaan kun ei juokse asumistuet ja sossun tiskiltä ei saa enää hupirahaa. Voi yllättää millaista on kun painat täyttä työpäivää, hoitomaksut kahdesta 400-500€. Auto pakko olla koska muuten ei saa niitä lapsia edes vietyä hoitoon. Ja oikeastaan kaikki menee mikä tulee ja mitään muuta ei jää käteen kuin pohjaton väsymys.

Mutta ole hyvä, nostetaanko vielä vähän veroja että saadaan sun vauvabuumis hoidettua. Kuuden lapsen elatukseen tarvitaan muuten aikamoiset tulot, itse sinnittelen kahden tonnin palkalla jo kahden kanssa. Tuet täytyisi todellakin lakkauttaa kaikki.

Kotihoidontukea, lapsilisää ja asumislisää saan. Ymmärtääkseni noita saisivat myös ne, jotka ovat käyneet töissä? Työssäkäyväkin voivat jäädä kotihoidontuelle. Asumislisää saavat jotkut töissäkäyvätkin, joilla on matala palkka kuten meillä nyt. Ja ymmärtääkseni on aika yleistä, että minun ikäisellä ei välttämättä ole työkokemusta lähes ollenkaan.

Mies käy töissä. Tuossa oli puolen vuoden pätkä kun mies ei löytänyt työtä ja saatiin sinä aikana toimeentulotukea. Työttömyys oli oikeastaan ihan hyvä, mies oli kotona auttamassa vastasyntyneen hoidossa tuolloin.

En varmaan pääse vetämään täyttä työpäivää, jos menen opiskelemaan. Sitähän sanotaan, että lapset kannattaa tehdä opiskelujen aikana, opiskelut joustaa paremmin kuin työ. Hoitomaksut ovat varmaan pienemmät kuin sinulla koska olen opiskelija sitten kun lapset päikyssä, minulla ei ole silloin tuloja.

Autoa ei ole pakko olla. Useampi päiväkoti on tässä ihan kävelymatkan päässä. Kun itse olin lapsi, vanhemmat veivät minut ja siskoni päikkyyn pyörällä, istuin sellaisessa istuimessa pyörän takana. Päikystä kotiin monesti käveltiin ja käytiin kaikki matkanvarrella olevat leikkipuistot läpi.

En minä kuutta lasta kerralla ole saamassa. Tässä pikkuhiljaa rakennan elämääni. Kyllä minä viimeistään 30v olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan aloitusta. Lastenhankinta voi tuntua kaukaiselta parikymppisestä, ehkä vielä kolmekymppisestäkin. Fakta kuitenkin on, että naisella ei ole aikaa loputtomiin. Itse mokasin tämän asian omalta osaltani enkä varmaan koskaan pääse siitä täysin yli. Aloin yrittää ensimmäistä lastani 43-vuotiaana. Maksoin hedelmöityshoidoista 8000 euroa enkä tullut raskaaksi. Lääkärin mielestä hoitoja ei kannattanut enää jatkaa. Munasoluni olivat yksinkertaisesti jo niin huonoja. Jos haluatte lapsia, aloittakaa yritys ennen kuin täytätte 40. Se on valitettavasti monella se rajapyykki, minkä jälkeen ei enää onnistu.

Tämä. Aikaa ei ole loputtomasti, sitä ei nuorempana edes ajattele! Onneksi sain omat lapset 24v, 25v ja 30v. Tuttavapiirissä on useampi yli nelikymppinen joka kipuilee tämän asian kanssa...

Itselläni työmahdollisuudet katkesivat lapsen saamiseen. Nyt viidettä tutkintoa opiskelemassa ja yritän ennen keski-ikää päästä vihdoin työmaailmaan. Kivun pelon takia ei kannata lapsia jättää tekemättä (itse en tuntenut yhtään kivuliasta supistusta kun oli suunniteltu sektio), mutta työpaikka kannattaa varmistaa ennen lisääntymistä. On kurjaa, kun työhaastattelutkin katkeavat siihen, että on pienen lapsen äiti.

Samaa mieltä aloittajan kanssa, ja lisäisin että tehkää lapsia rohkeasti niin monta kuin haluatte, vaikka muut ihmettelisi. Suurperhe on ihana. :)