Sunnuntait eivät mene enää ahdistuneena maanantaista ja tulevasta työviikosta, miten se on mahdollista?
Vaihdoin työpaikkaa muutama viikko sitten ja tajusin juuri että sunnuntaini ovat muuttuneet sen jälkeen täysin. Nyt sunnuntai on osa viikonloppua, teen rästihommia ja rentoudun, mitä nyt viikonloppuna yleensä tehdäänkin. En mieti maanantaita tai töitä. Aiemmin sunnuntait sitä vastoin olivat aina silkkaa ahdistusta ja tulevasta työviikosta angstaamista. Niissä ei ollut kerrassaan mitään hyvää. Onko muut kokeneet samaa? Mietin että onko tämä jotain alkuhuumaa vai olenko viimein löytänyt sen oikean työpaikan, mihin meneminen maanantaisin ei vtuta, ainakaan niin paljon että se pilaisi jokaisen sunnuntain?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.
En ole opetusalalla, enkä vaihtanut alaa vaan ainoastaan työpaikkaa.
Mulla sama juttu työpaikan vaihdon jälkeen. Kestänyt jo kolme vuotta. Vanha työ ahdisti jo paljon aiemmin ja nyt uudessa paikassa ollessa tajuan paremmin mikä vanhassa paikassa oli pielessä. Vastaavaa työtä molemmissa paikoissa. Hienoa, että olet saanut mukavamman paikan!
Tuttu tunne työpaikan vaihtamisen jälkeen. Nyt olen ollut samassa työpaikassa jo melkein kaksi ja puoli vuotta ja edelleen kiitän joka päivä onneani, ettei tarvitse sinne vanhaan palata.
En ole koskaan ollut sunnuntaina ahdistunut. Tykkään pääosin työstäni ja työkavereistani. Olen aina tykännyt vaikka työpaikka on vaihtunut pariin kertaan.
Hienoa teille, mutta mistäs sen etukäteen tietää, että uusi työpaikka on parempi?
Joo, sama kokemus mullakin. Olen sosiaalityöntekijä, joka vaihtoi viime vuonna toiseen paikkaan. Edellisessä paikassa sunnuntai-iltaisin hiipi mieleen jäätävä stressi ja ahdistus, nyt sunnuntait ovat ihan rentoja päiviä, ja ainoa mikä vähän tuottaa paineita on tuo nukkumaan ajoissa meneminen. Työ itsessään ei kuitenkaan ahdista.
Syy? Uudessa työpaikassa on tarpeeksi työntekijöitä, joten minun ei tarvitse vetää itseäni piippuun tekemällä monen ihmisen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.
Ja sinä hoidit?
Aion tehdä kuten Ap, mutta vaihdan samalla alaa (kaksi tutkintoa).
Vasta nyt tajusin, että alkuperäinen koulutus oli se oikea. Nautin siitä työstä vaikka palkka on huonoa.
Nyt töissä vain odottaa että pääsee pois...
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.
Ja sinä hoidit?
Ei ihme, että naiset uupuu. Mutta huomenna voit kerskua töissä ...
Kyllä se on tärkeää, ettei töihin meno harmita. Minulla on tässä suhteessa käynyt todella hyvä tuuri. Nyt vielä etätöissä voi rytmittää päivän juuri niin kuin itse haluaa, ei voi valittaa.
No itse olen ollut vähän yli 10 vuotta nykyisessä työpaikassani ja sama käynyt myös minulle, eli mitä kauemmin olen ollut sitä kivempaa sinne on ollut mennä.
Mullakaan ei ole enää sunnuntaimasennusta, mitä oli vielä joskus vähän päälle parikymppisestä vähän alle kolmekymppiseksi asti. Nyt 33-vuotiaana sunnuntait ei eroa mitenkään muuten muista päivistä paitsi siten, ettei silloin ole koskaan töitä.
Opettajille: Ihmettelen, miksi ette pidä kahta liittymää. Toinen siviilikäyttöön (salainen numero ja annatte sen vain ystäville ja perheelle) ja toinen työkäyttöön, jonka annatte töihin ja tarvittaessa lasten vanhemmille. Avaatte työpuhelimen aamulla klo 8 ja suljette iltapäivällä kun työt loppuu.
No nyt joku sanoo että no mutta kun työnantaja ei tarjoa sitä puhelinta ja itse en aio työpuhelimeen satsata omaa rahaa. Niin satsaatte kuitenkin omaa vapaa-aikaanne työtehtävien tekemiseen?
Lapsena sunnuntait olivat jotenkin ankeita päiviä kun en koskaan oikein viihtynyt koulussa. Aikuisiällä useimmat työt ovat kuitenkin olleet ihan ok eikä ole sunnuntaina ahdistanut kuin korkeintaan aikaiset aamut. Nyt ei ahdista mikään kun saan tehdä etätöitä ja työ itsessään on kivaa.
Ei minullakaan, kun otin lopputilin. Käyköön muut töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.
Kokonaisen ouhekun hoidit. Ei ihme, että uuvut. Aamusta iltaan ja yöhön yksi puhelu. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.
No ihan on oma syysi että vastaat oppilaiden vanhempien viesteihin vapaapäivänä.
Vaihdoitko pois opetusalalta? Minullekin soitti tänään oppilaan vanhempi ja pyysi hoitamaan lastaan koskevan asian. Tein siis tunnin palkatonta työtä ilman sunnuntailisiä, eikä ylityövapaatakaan ole tiedossa. Harvassa työssä asiakkaat olettavat sinun olevan toissä joka päivä aamusta yöhön - ainakaan näillä palkoilla.