Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isän viha tytärtään kohtaan (aikuisena ymmärsin)
07.02.2021 |
Olen 40-vuotias nainen. Koko elämäni olen kärsinyt siitä, että olen vääränlainen ja ulkopuolinen. Kaveriporukoissa, opiskeluissa, töissä. Tähän liittyy kaikkea muutakin, josta tulisi romaanin mittainen vuodatus.
Mutta asiaan: olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että tunne siitä, että isäni vihaa minua enkä kelpaa hänelle, on sitä, että minun olisi pitänyt olla poika. Isosiskoni oli sukupuoleltaan jo pettymys isälle mutta minä toisena tyttönä sain kokea kaiken sen katkeruuden. Varsinkin murrosikäni alkaminen suisti isän arvostelemaan ja haukkumaan kaikkea minussa.
Onko kohtalotovereita? Toisaalta minäkin menin monta vuotta ymmärtämättä tuota juutisyytä kaikkeen tähän "vääränlaisuuteen".
Ja sanottakoon että äitini koki myös sen halveksunnan, kun "ei ollut osannut tehdä poikaa". Ja äiti kosti sen osaltaan minulle.
Kommentit (8)
Eipä taida olla sinulla mitään velvollisuuksia vanhempiasi kohtaan. Jos ovat elossa ja vanhentuessaan alkavat vaatia palveluksia ja huolenpitoa sulkisin puhelimen enkä enää vastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihattu en sentään ole kokenut olevani, mutta jonkinlainen pettymys kyllä. Lapsena ja nuorena olin usein isän mukana kaikenlaisissa ”miesten hommissa”, mutta eipä ne minua niin kiinnostaneet. Ja siitä sitten sain osakseni naljailua ja vähättelyä.
No, kasvoi minusta ainakin nainen jolla ei mene sormi suuhun sen enempää auton kuin omakotitalon huoltotöidenkään kanssa. Edelleenkin tosin jätän nuo hommat mielummin jollekin muulle.
Olen 24 ja sanoisin, että isäni ei vihaa minua, mutta jollakin tapaa olen ollut hänelle pettymys. Hän on aina moittinut, että naiset eivät ymmärrä sitä ja tätä eivätkä opi tätä ja tuota. Kuitenkaan hän ei ikinä opettanut minulle näitä asioita, kun olin lapsi ja nuori. Tai yritti opettaa, mutta jos en heti kerrasta osannut, niin hän suuttui ja huusi. Isä nyt ei muutenkaan ole kovin helppo ihminen ja välimme ovat aina olleet vähän oudot, joten asia on aika monisyinen.
Olen kuitenkin ruvennut ajattelemaan, etten halua antaa isän ja isän asenteen ohjata elämääni. Olen itse vastuussa siitä, mitä teen ja millaiseksi itseni kasvatan.
Kerro vanhemmillesi, että se johtuu isästäsi ettei saanut poikaa. Voi olla heille yllätys että miehen siittiöt määräävät tulevan lapsen sukupuolen.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmillesi, että se johtuu isästäsi ettei saanut poikaa. Voi olla heille yllätys että miehen siittiöt määräävät tulevan lapsen sukupuolen.
'
Just meinasin ehdottaa samaa. Anna lahjaksi joku kirja asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämäkään herkkua ole, olla kahden iveljen pikkusisko ja toivottu tytär, jota on toivottu pääasiassa vanhempien pikkuapulaiseksi. Mä tein kotitöitä jo tosi pienestä. Yllättäen isäni omaishoitaja olikin sitten se vanhin veli. Musta ei ole yhtään hoitoalalle. Olen perinyt isäni tekniset taipumukset. Sekin oli vanhemmille pettymys, kun menin naimisiin ja perustin perheen. Minun olisi pitänyt elää vain heitä varten ja alkaa ajatella itseäni sitten vasta heidän kuolemansa jälkeen. Mun valinta teknisestä alasta oli pettymys, minusta toivottiin jotain ammattihoitajaa.
Isät rakastavat aina lapsiaan, sen näyttäminen voi vaan olla joskus kummallista. Ja toki on tapauksia jossa alkoholia rakastetaan vielä enemmän.
Alue: Aihe vapaa
*juurisyytä (onko se edes sana)
T.ap