Minusta on metkaa miten narsisti saastuttaa ihmiset ja ihmissuhteet

Eniten narsisteista puhuvat muita ihmisiä narsisteiksi syyttelevät ovat itse todennäköisimmin narsisteja.

huono. yritä nyt edes vähän.

Miten voi SAATUTTAA ihmiset ja suhteet. Miten SAASTUTTAA ? Tartuttaa jonkun taudin tahallaan toisiin ???

Ei ulkopuolinen voi saastuttaa yhtään mitään jos teillä on aito ja rakastava suhde.

Pystyykö narsisti rakastamaan muita kuin itseä?

En tiedä oletko yksi ja sama, joka päivittäin hokee palstalla tuosta narsistista. Jos olet, hae itsellesi apua, olet sen tarpeessa.

Lakkaa tekemästä noita amatööridiagnooseja ihmisistä. Sulla on päähänpinttymä narsisteista.

Minäkin olen huomannut. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja tosi on, ilmaista viihdettä.

👏👏👏

Ei ole pakollista tulla palstalke, avata otsikkoa, kommentoida eikä peukaloida.

Vai osuiko arkaan paikkaan?

Otetaanpa tröllykkä tosissaan - minun sisareni on ihan aidosti, oikeasti narsku. Hän hallitsi lapsuudenkotiamme ja vanhempiani ja meitä muita sisaruksia. Sana 'hallita' on täsmälleen oikea, itsestäänselvää oli, ettemme olleet tasavertaisia, vaan sisaremme palvelijoita, yleisöä, faneja ja mitä milloinkin, mutta ei koskaan tasavertaisia ihmisiä. Meitä sai tarvittaessa pilkata, herjata, haukkua, eikä koskaan tarvinnut pyytää anteeksi. Sisarestani on paljon, paljon hyvää muistettavaa (tämä usein unohtuu näissä narsku sitä ja narsku tätä -itkuissa), olihan hän värikäs ja karismaattinen persoona. Jotkut hänen suunnittelemat retket esim. ovat edelleenkin joitakin hauskimmista joissa olen ollut. Sitten oli se toinen, synkkä puoli: jos jokin asia ei mennyt sisareni mielen ja suunnitelmien mukaan (asia saattoi normi-ihmisen mielestä olla sangen vähäpätoinen) alkoi ensin raivoaminen ja sitten sabotointi - tyyliin: jos minulla ei ole kivaa, niin ei ole kenelläkään. Samalla aina tuli kirkkaammin selväksi se valheellisuus, joka niin 'hauskoihin' retkiin ja hetkiin liittyi. Näiden lisäksi oli sitten se jatkuva toisten halveksunta ja mitätöinti - useimmiten pienimuotoisena piikittelynä kipeistä asioista, joskus todellisena huutoilkeilynä ja kipeiden asioiden levittelyllä ja julkisella nolaamisella. 

Kun ikää tuli, niin jokainen aloimme elää omaa elämäämme, paitsi yksi toinen sisarukseni, hänestä tuli narskusisareni asuinkumppani, palvelija ja yleisö, myöhemmin yhtiökumppani jne. Itse pidin suhteeni narskusisareeni joulukorttitasolla. Juuri muuta yhteyttä ei ole ollut. Sen sijaan vuosikaupalla olen kuunnellut kynnysmattosisareni ruikutusta siitä, miten kamala narskusisareni on ja mitä kauheaa se nyt on tehnyt, ja miten kauheasti kynnysmattoa kynnystellyt. On ihan turhaa sanoa, että no miksi olet sen narskun kanssa? Miksi et muuta omillesi? Niinhän me muut teimme ja hyvin menee, paremmin kuin koskaan milloinkaa.

Mutta kynnysmatto haluaa olla kynnysmatto. Valovoimaisen narskun rinnalla hän saa nauttia monenlaisista eduista: sangen varakasta elämää, joka on mahdollista narskusisareni lahjakkuuden ansiosta. Tämän tietää myös kynnysmatto. Hänellä tuskin yksin ollessa olisi luksuskämppää, hienoa autoa, venettä, kahta kesäpaikkaa jne. Sen takia hän sietää käskytystä ja nälvintää, sen takia hän etsii myötätuntoa ruikutuksellaan, se on kuin rituaali, jolla hän haluaa sanoa: se meidän sisko on narsku, en minä, minä olen uhri. Niinhän se on. Hän on uhri, mutta onnekseen hyötyy narsistista ja sen takia katsoo läpi sormien, kuinka tämä narsisti tuhosi aviomiehensä, lapsensa ja ties keiden itsetunnon. 

Veikkaan, että kynnymattosisareni haaveilee moraalisesti 'voittavansa' tuon kamppailun. Hän haluaa elää pitempään kuin narsku-sisareni ja seisoa tämän hautakummulla ja huutaa: 'yritit koko elämän ajan nujertaa minut, mutta tässä seison sinun omaisuus taskussani'. Tai jotain vastaavaa. Noh, toivottavasti elämä on ollut sen arvoista. En tiedä, onko sitä HAUSKAA katsoa, mutta mielenkiintoista nyt, kun ei enää itse tarvitse ketään narskua sietää, sopivan pitkän välimatkan päästä tilanne ja narsku voi näyttää mielenkiintoiselta. Läheltä katsottuna narsku näyttää tympeältä ja ennalta-arvattavalta.