Lue keskustelun säännöt.
50+ ikäinen. Oletko tehnyt kuolinsiivousta?
04.02.2021 |
Olen käynyt läpi koko kämpän, varastosta kaappeihin, kansiot siivonnut turhista papereista. En ole kuolemassa tietääkseni, mutta muutenkin hyvä kun saa tilaa.
Kommentit (21)
En ole vielä, kun oman äidinkin kuolinsiivous on kesken. Hän on muistisairas ja hamstraaja, joten minun niskoilleni kaatuu roinaa täynnä oleva rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä. Jos joskus selviän niistä, alan sitten miettiä omaa siivoustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinenkin lapsi muutti vuodenvaihteessa kotoa ja tavaroiden raivaamista on aloiteltu helpoimmasta, eli lastenhuoneista. Tarkoitus olisi luopua isosta ok-talosta parin vuoden sisällä ja tavaraa on PALJON. Syksyllä jo aloitin, kaappi ja laatikko kerrallaan. On kyllä palkitsevaa. Paljon olen myynyt jo tavaraa ja osan lahjoittanut. Omien papereiden läpikäyminen ärsyttävintä. Tuntuu että puoleenväliin elämää haalii tavaraa ja siitä eteenpäin niistä yrittää päästä eroon. Ei mitään järkeä.
Olen 47 ja koronan puolesta vaikeasti riskiryhmässä/kroonisesti sairas. Olen siivonnut ja hoitanut asiani. Lapset ovat aikuisia. Ready to go - ei tule ikävä! Kaamea kärsimyselämä!
En ajattele sitä "kuolinsiivouksena", haluan vain turhasta roinasta eroon, jotta muutot helpompia.
En, siivota pitäisi muuten kaappeja kyllä. En mieti kuoleman takia siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Pitäisi kyllä. Perillisiäkään ei ole, joten en tiedä kenen niskaan homma kaatuu.
Tuollainen siivous pitää tehdä joka vuosi ei riipu iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pian täytyy alkaa tekemään, kun rokotteita ei vaan näy eikä kuulu.
En aio koskaan aloittaakaan. Kuolinsiivouksen joutuu tekemään itse, jos lapset on laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päässyt ajatusta pitemmälle. Tavarasta on kauhean vaikea luopua, ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinenkin lapsi muutti vuodenvaihteessa kotoa ja tavaroiden raivaamista on aloiteltu helpoimmasta, eli lastenhuoneista. Tarkoitus olisi luopua isosta ok-talosta parin vuoden sisällä ja tavaraa on PALJON. Syksyllä jo aloitin, kaappi ja laatikko kerrallaan. On kyllä palkitsevaa. Paljon olen myynyt jo tavaraa ja osan lahjoittanut. Omien papereiden läpikäyminen ärsyttävintä. Tuntuu että puoleenväliin elämää haalii tavaraa ja siitä eteenpäin niistä yrittää päästä eroon. Ei mitään järkeä.
Tunnistan tuon, että vanhemmiten haluaa tavaroiksi vain välttämättömät. Mullakin oli tilinauhoja ym. vuodelta kivikausi. Sitten varastossa roinaa joita ei ole käyttänyt vuosikausiin, ei muuta kuin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt ajatusta pitemmälle. Tavarasta on kauhean vaikea luopua, ärsyttää.
Niin, mutta nyt päätin luopua. Hyvät sain annettua pois, muut vin roskiin. Tilaa tuli paljon. Helpotti kummasti.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä, kun oman äidinkin kuolinsiivous on kesken. Hän on muistisairas ja hamstraaja, joten minun niskoilleni kaatuu roinaa täynnä oleva rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä. Jos joskus selviän niistä, alan sitten miettiä omaa siivoustani.
Mun seitsenkymppiset vanhemmat ovat tehneet kuolinsiivouksen. Luojan kiitos. Tajusivat ryhtyä siihen kun olivat terveitä. Nyt molemmat jo melko huonokuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä sitä omaani aloittanut, sillä minulla on vielä hamstraajavanhempieni kuolinpesien raivaus menossa. Mutta kunhan se on valmis niin ryhdyn omien kamojeni kimppuun. Kutsutaan sitä sitten konmaritukseksi tai kuolinsiivoukseksi tai miksi vaan. Ikää on vasta 57 mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin täältä lähtee.
Mitä turhaa kun ei ole jälkeläisiäkään. Vieköön kunta sitten kaikki kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä turhaa kun ei ole jälkeläisiäkään. Vieköön kunta sitten kaikki kaatopaikalle.
No, vanhat henkilökohtaiset paperit ei oo kiva kun jää muiden käsiin.
Eikö kuolinsiivouksen tarkoitus ole vain ikään kuin editoida itsestään se paras versio? Eli siivotaan kaikki nolot kamat pois. Toki turhatkin, mutta ennen kaikkea kaikki se tavara, jota ei halua lasten löytävän.
Tai kääntäen: järjestetään ja merkataan lapsille perintökalleudet ja suvun kirjeet/päiväkirjat/valokuvat. Ne merkitykselliset jutut. Jotta he löytäisivät ne. Kuolleet vanhemman talon siivoaminen kun on sellainen rupeama, että jo aika pian tekee mieli vain tilata pihalle kaatopaikkakontti. Ja sinne menee ne kalleudetkin, jos ei niitä ole selvästi merkattu.
Ajattelen asiaa paljon, mutta en ole jaksanut vielä aloittaa. Väsyttää pelkkä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä turhaa kun ei ole jälkeläisiäkään. Vieköön kunta sitten kaikki kaatopaikalle.
No, vanhat henkilökohtaiset paperit ei oo kiva kun jää muiden käsiin.
Ei kai niillä papereilla enää ole väliä kun on kuollut?
-eri
Muuton yhteydessä heitin ylimääräiset tavarat ja paperit pois.