Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä synnytyskokemus - onko sellaista?
04.02.2021 |
Sain kuulla odottavani ja olen shokissa. Nuorena välillä 20-31 vuotta yritimme saada lasta, kaikki keinot olivat käytössä, mutta ei onnistunut. Nyt ikää 39 vuotta ja yllärinä olenkin raskaana! Vaikkei pitänyt olla mahdollista. Päällimmäinen tunne tietysti kiitollisuus ja sellainen fiilis, että olen todella etuoikeutettu, eikä ole oikeutta valittaa.
Olen kuitenkin huolissani, sillä olen jo todella iäkäs ensisynnyttäjäksi. Olen tehnyt sen virheen myös, että kuuntelin synnytyspodcasteja, luin kauhutarinoita jne ja haluaisin vain eroon vauvasta. En halua synnyttää näiden perusteella, enkä usko edes selviytyväni siitä. Kärsin endometrioosista ja kroonisesta migreenistä ja ne kivut ovat jo vieneet toistuvasti sairaalaan. Jos en edes niitä kestä, niin miten ihmeessä jonkun synnytyksen?
Jotta kauhu saisi tasapainoa, onko kellään iäkkäällä hyvää synnytyskokemusta? Tässä meinaa jo abortti houkutella kovasti kun pelottaa.
Kommentit (11)
On sellaisia ja paljonkin! Minulla ei valitettavasti mutta olen saman ikäinen kuin sinä ja haaveilen vielä uudesta vauvasta.
Jos todella haluat(te) pitää lapsen niin tartu omiin lauseisiisi "Päällimmäinen tunne...". Erityisesti jos olette pitkään yrittäneet ja nyt se tapahtui. Ei kannata murehtia etukäteen sellaista mihin et nyt voi vaikuttaa. Ole avoin peloistasi terveydenhuollon suuntaan, ehkäisevän avun saaminen voi vaatia omaa panosta mutta on varmasti sen arvoista.
Onneksi olkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta. Ensimmäisessä olin avautumisvaiheessa altaassa ja sen jälkeen sain vielä epiduraalin. Toisessa sain spinaalipuudutuksen. Molemmat hyviä kokemuksia. Nyt lapset jo teinejä. Tosin en ollut iäkäs synnyttäjä. Tuskin sentään tosissasi olet tuon abortin suhteen. Sen sijaan vanhemmudessa on ollut kyllä uskomatonta tuskaa erityisesti nyt lasten teini-iässä ja kun tämä tuska ei pääty muutamassa vuorokaudessa!
Vierailija kirjoitti:
On sellaisia ja paljonkin! Minulla ei valitettavasti mutta olen saman ikäinen kuin sinä ja haaveilen vielä uudesta vauvasta.
Jos todella haluat(te) pitää lapsen niin tartu omiin lauseisiisi "Päällimmäinen tunne...". Erityisesti jos olette pitkään yrittäneet ja nyt se tapahtui. Ei kannata murehtia etukäteen sellaista mihin et nyt voi vaikuttaa. Ole avoin peloistasi terveydenhuollon suuntaan, ehkäisevän avun saaminen voi vaatia omaa panosta mutta on varmasti sen arvoista.
Onneksi olkoon!
Kiitos! Hormonit varmaan vaikuttaa, kun itken tätäkin kommenttia liikutuksesta. Varmaan ihan normaaliakin pieni paniikki, kun odottaa, tai uskoisin. Pitää näistä peloista yrittää puhua terveydenhuollossa. Yleensä vaan olen saanut vähättelyä ja sellaista "äläpä nyt ole negatiivinen" kommenttia.
Ota doula. Niistä on monilla hyviä kokemuksia, myös tutkitusti.
Onnittelut! Älä pelkää. Olen synnyttänyt kahdesti ja molemmista jäi hyvä kokemus. Ajattele mieluummin niin, että sinulla on jo kokemusta kivusta, joten pärjäät kyllä synnytyskivunkin kanssa. Supistuskivuissa on se kiva, että kipu loppuu aina supistusten välillä. Ponnistusvaiheen kipu ei ollut minusta niin paha, koska siinä saa keskittyä siihen ponnistukseen ja se tuntui jotenkin luonnolliselta. Kipua myös lääkitään hyvin, epiduraali vie kaiken kivun, kun siihen asti jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla on se hyvä synnytyskokemus. Siis sillä tavalla, että lapsi syntyy terveenä ja itse selviää lievin vaurioin. Ole rauhallisella mielellä vaan, luultavasti sinullekin käy niin. Onnea!
Myös suunniteltu sektio on mahdollinen (synnytyspelko-diagnoosin "vaatii"). Sinun iässäsi se olisi ehkä paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös suunniteltu sektio on mahdollinen (synnytyspelko-diagnoosin "vaatii"). Sinun iässäsi se olisi ehkä paras vaihtoehto.
Millä perusteella paras vaihtoehto?
Synnytin suunnilleen saman ikäisenä esikoiseni. Kuvailisin sitä hyväksi kokemukseksi.
Siitä huolimatta, että oli pitkä synnytys, tuli vaurioita ja jouduin lopulta synnyttämään siinä kuuluisassa puoli-istuvassa asennossa. Joo, olisin kyllä tosiaankin halunnut, että synnytysaltaassa oleminen olisi auttanut supistuskipuihin, vauva olisi mahtunut ulos ilman episiotomiaa ja niin edelleen, mutta todellisuus ei vain taipunut siihen.
Minulla oli kuitenkin onnistunut synnytyspaikan valinta, ja vuorossa oli useampia ammattitaitoisia, empaattisia ja kiireettömän oloisia kätilöitä (koska vuoro ehti vaihtua useammankin kerran synnytyksen kestäessä). Sain apua ja tietoa ihan koko ajan kun tarvitsin. Kätilö puhui minulle kuin normaalille ihmiselle jopa ponnistusvaiheen aikana ("auttaako jos teen näin?/nyt ollaan tosi lähellä jos pystyt vielä ihan vähän ponnistamaan, näen että tekee kipeää mutta menee kyllä oikein hyvin") eikä käskyttänyt missään vaiheessa. Jopa sitten kun alkoi mennä persiilleen, he kertoivat mitä tapahtuu, ja miten nyt täytyy reagoida. Vaikka sattui välillä ihan tajunnan vievästi, niin ei tarvinnut pelätä.
En millään muotoa vähättele kokemuksen rajuutta, mutta tuo empaattinen ja arvostava käytös on siinä tilanteessa ihan kaiken muuttava asia. Jos käsittely olisi kuin 50-luvulla hammaslääkärin penkissä niin ei siitä kokemuksesta saisi hyvää tekemälläkään.
Synnytyksen jälkeinen tunne on tosi hyvä kaikkine pienine kipuineenkin. Euforinen, rento, utuinen. Vähän kuin olisi tehnyt tosi pitkän lenkin, uinut avannossa ja käynyt saunassa.
Kyllä sinä uskallat ja pystyt. Kun se tilanne on päällä, se on niin intensiivinen että se vain tapahtuu, ja jossain kohtaa se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla toisen lapsen synnytys oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Tai no heittämällä paras. Voisin synnyttää vaikka 10x uudestaan. Olin hämmästyttävän vahva, rauhallinen, onnellinen. Kivunlievitys onnistui sairaalassa ja kaikki luotti minuun. Jännitin todellakin, synnytys kesti 36h enkä pyrkinyt mihinkään luomutranssiin vaan selviytymään. Mutta silti!!
Minun vinkit:
1. Käytä epino delphineä
2. Kävele koko aika kunnes täytyy lähteä sairaalaan
3. Käy raskausaikana osteopatiassa ja äitiysfyssarilla jos vain rahat riittää
Tsemppiä, selviät kyllä kaikesta <3 koita valmistautua fyysisen tasapainon avulla.
Alue: Aihe vapaa
Kai sinä hyvä ihminen tuohon ikään mennessä osaat käyttää ehkäisyä? Ei luoja miten avutonta menoa..