Hah, koronasukupolvi ahdistuu

Päivän paras otsikko todella, itse sairastin synnynnäistä sairautta jo vauvasta lähtien, olin sairaalassa, leikattiin, menin yläasteelle jossa alettiin kiusata oikein joukolla minua köyhyyden takia, samoja vaatteita jouduin pitämään koska vanhemmat oli köyhiä, en masentunut silti, valmistuin ammattiin, löysin miehen ja nyt sitten se kaikkein vaikein asia: tämä rakastamani mies alkoin puristella minua kurkusta, pikkuhiljaa alkoi tulla nyrkkiä, nyrkkiä saattoi tulla joka päivä, en siltikään masentunut vaikka pettymys oli valtava. Kyllä se on vaan niin, että ahdistus ja masennus ne ovat muotisanoja vain.