Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmeen koirarotu meille?
03.02.2021 |
Kokemusta koirista on. (sekatotuisia, keskikoko noutaja/husky/rotikka ja spanieli)
Koiran pitäisi olla valpas muttei agressiivinen, keskikokoinen ja lapsiin sopeutuva.
Asutaan 3 kerrosisessa talossa joka on aika sokkeloinen eikä olohuoneesta aina tiedä/kuule tuliko joku sisään. Toivoisin koiran ilmoittavan vieraista. Nuorin lapseni menee kuitenkin kouluun eikä koira saa olla missään nimessä liian iso tai uhkaava kuitenkaan kun hänen kavereitaan täällä käy.
Koira on minun ei lasten. Olen valmis kouluttamaan koiraa. Lenkkeilen vaihtelevasti, välillä hyvinkin paljon. En kuitenkaan toivo että koira hyppii heti senille jos on vaikka sairaana.
Mökkeillään ja samoillaan metsissä, olis kiva kun koira ilmoittasi ennen kuin hirvi seisoo mökin oven takana. Olis kiva jos koira ei koko ajan karkailisi, toki koulutuksesta kiinni.
Oon miettinyt pääni puhki ja muutaman rodun olen keksinytkin. Tuntuu vaan että joitain rotuja tehtaillaan ja toisia ei saa millään.
Auttakaa!
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Irlannin setteri, sileäkarvainen noutaja, joku sveitsinpaimenkoirista
Kiitos!
Irlanninsetteriä mietin, kaukaa olen rodun tuntenut lapsuudesta asti mutta lähituttavuuksia ei ole ollut.
Sveitsinpaimenkoirat on kivoja ns. Paperilla. Berni on liian iso ja mietin onko muiden saatavuus mahdotonta?
Irlanninsetteristä kuulisin mielelläni lisää ja muistakin rotuehdotuksista tarkemmin! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noutaja voisi olla teille sopiva. Olkaa tarkkana vanhempien luonteen ja perinnöllisten sairauksien suhteen.
Suurin osa paimenkoirista sopisi kuvaukseen, ei ehkä kaikkein energisimmät, mutta varmasti löytyisi vaihtoehtoja. Meillä pitkä- ja sileäkarvaisia collieita, näiltä ainakin voi odottaa toivomiasi asioita.
Mä ottaisin mäyräkoiran. Ne ovat valppaita mutta osaavat myös nauttia löhöilystäkin. Mun äidin mäykky oppi vahtimaan mun dementoitunutta isoisää ja haukkui aina kun tämä käveli ulko-ovea kohti. Koirasta oli iso apu.
Pitkäikäisyys olisi myös plussaa.
Sekarotuiseni eli miltei 17 vuotta, tiedän että siihen on vaikea päästä tietysti.
Koiraa aijon kuljettaa mukana lähes kaikkialla minne menen. Toki työpäivän ajan on osattava olla yksin.
Noutajista vierain mulle on kultainen noutaja ja tutuin labbis. Kihara on myös tuttu ja aivan ihana mutta kovin iso.
Tuntuu että tiedän jo liikaa (siis monesta vain paperilla) roduista enkä osaa päättää.
Olisi mukava kuulla omitajien kokemuksia koirista eri tilanteissa. 😊 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noutaja ei ainakaan meillä hauku yhtään eikä missään tilanteessa. Se ei siis välttämättä vahtina toimi ollenkaan. Heittäytyy vasn selälleen ja odottaa rapsutuksia.
https://www.hankikoira.fi/rotutesti?aloita
Oletko tehnyt tuon?
Itellä on selkeät lempparirodut ja aika hyvin osui yks yhteen tuloksien kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.hankikoira.fi/rotutesti?aloita
Oletko tehnyt tuon?
Itellä on selkeät lempparirodut ja aika hyvin osui yks yhteen tuloksien kanssa :)
Olen tehnyt useaan otteeseen!😄
Vaikeeta kun mun sekarotuinen oli täydellinen ja sellaista en uutta saa.
Juuri mietin tota että miten labukat tai kultaiset noutajat "vartioi"?
Mun sekatotuinen ilmoitti pienetkin rapsahdukset, karkoitti kauppiaat mutta ei milloinkaan ollut agressiivinen tai muulloin kovaääninen ja räksyttävä. Ap
"Asutaan 3 kerrosisessa talossa joka on aika sokkeloinen eikä olohuoneesta aina tiedä/kuule tuliko joku sisään. Toivoisin koiran ilmoittavan vieraista. Nuorin lapseni menee kuitenkin kouluun eikä koira saa olla missään nimessä liian iso tai uhkaava kuitenkaan kun hänen kavereitaan täällä käy."
Mitä käytännössä tämän toivoisit toteutuvan? Haukahtelee pihalle tulijat, mutta ignooraa noin muuten vieraat? On avoin ja luoksepäästävä (jolloin ei välttämättä ilmoita), vai itsenäinen ja varautunut ensin (jolloin varmasti ilmoittaa pihalle änkeävät)?
Valkoinenpaimenkoira ja saksanpaimenkoira tuli ekana mieleen. Paljon valinnanvaraa ja kun katsoo mistä linjoista pentu rakennettu ja tutkailee tarkemmin kasvattajan jalostusnettiä, on hyvä mahdollisuus saada täysipäinen, tasapainoinen perhekoira ja vieläpä terveistä linjoista. Varsinkin spk on sellainen, että vahtii pihaa ja ilmoittaa haukulla ja tutkimalla vieraan, mutta hyvähermoisena se on kuitenkin myös sosiaalinen ja luoksepäästävä kun toteaa itse tai sen puolesta todetaan, että ei ole hätää. Harvemmin aggressiivisia ja varsinkin lapsien kanssa ihan ehdottoman lapanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täältä pitää kysellä apua, niin parempi kun et ota koiraa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin mäyräkoiran. Ne ovat valppaita mutta osaavat myös nauttia löhöilystäkin. Mun äidin mäykky oppi vahtimaan mun dementoitunutta isoisää ja haukkui aina kun tämä käveli ulko-ovea kohti. Koirasta oli iso apu.
Kannattaa muistaa, että mäyräkoirakin on metsästyskoira ja suurimmalla osalla sitä viettiä löytyy. Meillä, kun mäykkykasvattajan kanssa lapsuuden viettänyt, mäykyt paineli niin jäniksien kuin mäyrienkin perään aina metsissä. Kk oli yleisesti paljon sosiaalisempi, ihmisläheisempi ja muutenkin semmonen tekijätyyppi ihmisen kanssa, mutta omasi vahvan metsästysvietin, lk huomattavasti itsenäisempi ja oli jopa varautunut vieraita kohtaan sekä lisäksi ihan järjetön metästysvietti. Pk:lla myös metästysviettiä oli, mutta luonteeltaan jäi kk:n ja lk:n välimaastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Asutaan 3 kerrosisessa talossa joka on aika sokkeloinen eikä olohuoneesta aina tiedä/kuule tuliko joku sisään. Toivoisin koiran ilmoittavan vieraista. Nuorin lapseni menee kuitenkin kouluun eikä koira saa olla missään nimessä liian iso tai uhkaava kuitenkaan kun hänen kavereitaan täällä käy."
Mitä käytännössä tämän toivoisit toteutuvan? Haukahtelee pihalle tulijat, mutta ignooraa noin muuten vieraat? On avoin ja luoksepäästävä (jolloin ei välttämättä ilmoita), vai itsenäinen ja varautunut ensin (jolloin varmasti ilmoittaa pihalle änkeävät)?
Valkoinenpaimenkoira ja saksanpaimenkoira tuli ekana mieleen. Paljon valinnanvaraa ja kun katsoo mistä linjoista pentu rakennettu ja tutkailee tarkemmin kasvattajan jalostusnettiä, on hyvä mahdollisuus saada täysipäinen, tasapainoinen perhekoira ja vieläpä terveistä linjoista. Varsinkin spk on sellainen, että vahtii pihaa ja ilmoittaa haukulla ja tutkimalla vieraan, mutta hyvähermoisena se on kuitenkin myös sosiaalinen ja luoksepäästävä kun toteaa itse tai sen puolesta todetaan, että ei ole hätää. Harvemmin aggressiivisia ja varsinkin lapsien kanssa ihan ehdottoman lapanen.
Ystävälläni on saksanpaimenkoira narttu joka on aivan ihanan luonteinen. Rodun lonkat kuitenkin huolettaa tälläkin yksilöllä on niiden kanssa ongelmia. Mietin myös pelkäävätkö lapsen kaverit sitä. Ehkä mietin liikoja. Vahva vaihtoehto tällä hetkellä. Edellisessä viestissä kerroinkin miten toivon koiran vahtivan. 😊 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin mäyräkoiran. Ne ovat valppaita mutta osaavat myös nauttia löhöilystäkin. Mun äidin mäykky oppi vahtimaan mun dementoitunutta isoisää ja haukkui aina kun tämä käveli ulko-ovea kohti. Koirasta oli iso apu.
Kannattaa muistaa, että mäyräkoirakin on metsästyskoira ja suurimmalla osalla sitä viettiä löytyy. Meillä, kun mäykkykasvattajan kanssa lapsuuden viettänyt, mäykyt paineli niin jäniksien kuin mäyrienkin perään aina metsissä. Kk oli yleisesti paljon sosiaalisempi, ihmisläheisempi ja muutenkin semmonen tekijätyyppi ihmisen kanssa, mutta omasi vahvan metsästysvietin, lk huomattavasti itsenäisempi ja oli jopa varautunut vieraita kohtaan sekä lisäksi ihan järjetön metästysvietti. Pk:lla myös metästysviettiä oli, mutta luonteeltaan jäi kk:n ja lk:n välimaastoon.
Juu kokemusta vastaavasta, mäyräkoirat liian pieniä myös mun makuuni vaikka muuten niistä tykkäänkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs australianpaimenkoira? Serkullani on, siellä se pihalla juoksententelee muiden mukana lapsiperheen koirana ja pysyy irti tontilla yksinkin. Oikein mukava ja lempeä, rauhallinen tapaus, josta riittää tarvittaessa potkua pidemmällekin! Haukahtelee vieraiden tulosta ja seuraa aluksi tuntematonta ja vieraita, ehkä vähän pidättyväinenkin, mutta on kuitenkin sellainen taustalla seuraileva tyyppi ennemmin kuin mitenkään uhmakakasti vartioiva.
Vierailija kirjoitti:
Entäs australianpaimenkoira? Serkullani on, siellä se pihalla juoksententelee muiden mukana lapsiperheen koirana ja pysyy irti tontilla yksinkin. Oikein mukava ja lempeä, rauhallinen tapaus, josta riittää tarvittaessa potkua pidemmällekin! Haukahtelee vieraiden tulosta ja seuraa aluksi tuntematonta ja vieraita, ehkä vähän pidättyväinenkin, mutta on kuitenkin sellainen taustalla seuraileva tyyppi ennemmin kuin mitenkään uhmakakasti vartioiva.
"Lenkkeilen vaihtelevasti, välillä hyvinkin paljon. En kuitenkaan toivo että koira hyppii heti senille jos on vaikka sairaana."
Auspait on yleensä hyvin vilkas ja vaativa rotu, vaikka oikeanlaisessa ympäristössä ovatkin ihania. Harkitsisin kuitenkin hyvin tarkkaan ennen kun itselleni ottaisin, etenkin jos koiralle ei ole tarjota paljon myös päätyöskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos täältä pitää kysellä apua, niin parempi kun et ota koiraa ollenkaan.
Miksi ei saisi keskustella omista koirahaaveistaan? Onko se jotenkin kiellettyä? Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs australianpaimenkoira? Serkullani on, siellä se pihalla juoksententelee muiden mukana lapsiperheen koirana ja pysyy irti tontilla yksinkin. Oikein mukava ja lempeä, rauhallinen tapaus, josta riittää tarvittaessa potkua pidemmällekin! Haukahtelee vieraiden tulosta ja seuraa aluksi tuntematonta ja vieraita, ehkä vähän pidättyväinenkin, mutta on kuitenkin sellainen taustalla seuraileva tyyppi ennemmin kuin mitenkään uhmakakasti vartioiva.
"Lenkkeilen vaihtelevasti, välillä hyvinkin paljon. En kuitenkaan toivo että koira hyppii heti senille jos on vaikka sairaana."
Auspait on yleensä hyvin vilkas ja vaativa rotu, vaikka oikeanlaisessa ympäristössä ovatkin ihania. Harkitsisin kuitenkin hyvin tarkkaan ennen kun itselleni ottaisin, etenkin jos koiralle ei ole tarjota paljon myös päätyöskentelyä.
Serkun perhe ei ainakaan harrasta mitään koiran kanssa, eikä ole ainut tapaus jonka olen nähnyt. Koira ainoastaan kulkee vähän joka paikassa mukana, just metsäretkillä yms. Eivätkä lenkkeile erikseen, kun on lääniä jossa koira on irti. Ja silti se koira valitsee pihapiirin ennemmin, kuin lähtee tutkimaan tontin rajoja. Tyytyväiselle se näyttää, erittäin tasapainoinen, vähän kuin urosjellona, seuraa ympäristöään valppaasti, mutta ei yhtään höslää ja häslää tai ole semmonen, joka vaatisi tekemistä ihan koko aikaa. Toki siitä saa hyvän harrastuskoirankin. Varmaan riippuu mistä suvusta ottaa, mutta en itse oman kokemuksen perusteella ihan huonona vaihtoehtona ap:lle näkisi. Yksi muiden joukossa! Paimenista malikka ja bc on sellasia adhd-tapauksia, "toimintaatoimintaatoimintaajustnytheti", sakemmannikin on "en kasva ikinä aikuiseksi", aussi varsinkin näihin verrattuna on huomattavasti rauhallisempi ja kokonaisuudessaan tasapainoisempi.
Irlannin setteri, sileäkarvainen noutaja, joku sveitsinpaimenkoirista