Lue keskustelun säännöt.
Miksi inhoat lapsipuoltasi?
Trio
03.02.2021 |
Minä koin ärtymystä lähes joka päivä ja syitä oli lukemattomia, mm. lapsi varasteli, valehteli ym. muuta tavallisesta ”haastamisesta” poikkeavaa. Nyt jo nuori ja en enää yritä kasvattaa tai koe kiinnostusta edes keskustella hänen asioista, vaan puoliso hoitaa oman lapsen asiat. Odotin lämmintä yhteistä elämää, mutta nyt odotan puolison lapsen poismuuttoa. Toki tilanne voi vielä muuttua paremmaksi ajan myötä, mutta tämän neljän vuoden yhteiselon jälkeen en siihen kovinkaan usko.
Kommentit (3)
Ymmärrän, mitä tarkoitat ap. Niissä uusperheissä joita itse tiesin lapsena ja nuorena se isä-/äitipuoli nähtiin myös osana perhettä. Vanhemmat päättivät yhdessä lapsen kasvatuksesta. Eli kyseessä oli perhe. Minä naiivina ajattelin, että niin tää homma toimii. Mutta mun kumppani haluaa päättää itse kaiken. Minä en saa osallistua lapsen kasvatukseen. Siksi en osallistu lapsen hoitoonkaan. Mutta onhan tää hölmö tapa elää. Me emme ole uusperhe. Olemme perhe ja isän tyttöystävä. Tyttöystävä, joka on vieraana omassa kodissaan. Teillä taitaa olla samantapainen tilanne.
Lapsekas mies ja lapseton nainen yhdistelmä ei taida toimia, koska naisia yleensä kiinnostaa kuinka siistiä tai rauhallista kotona on. Miehiä se yleensä kiinnostaa vähemmän. Mutta yh-isät ovat tottuneet tekemään kaiken yksin ja päättämään kaikesta yksin. Siksi suhde on epätasapainossa. Lapsettomia miehiä puolestaan harvoin kiinnostaa, miten se mamma muksunsa hoitaa tai miltä koti näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En inhoa mieheni lapsia. He ovat tosi mukavia. Lasten kasvatusvastuu on heidän vanhemmilla. Me tehdään yhdessä juttuja joskus, mutta ei asuta samassa osoitteessa ettei tule stressiä kenellekään. He käyvät kylässa ja niin käyn minäkin. Kun ovat äidillään, voimme miehen kanssa nähdä enemmän.
Hyvin toimii.
Jos olisivat omiani, kasvattaisin eri tavalla. Nyt en puutu...
En inhoa häntä, mutta mulla ei ole positiivisia tunteita häntä kohtaan. En tykkää siitä, miten häntä kasvatetaan. Ei sääntöjä, ei kuria, ei velvollisuuksia. Hän on sottainen ja äänekäs. Negatiiviset tunteeni eivät kohdistu siis lapseen, vaan hänen isäänsä. Tottakai suhteen alussa hän esitti olevansa ihan erilainen isä. Onkohan tässä parisuhteessa enää mitään järkeä. Ei ainakaan tunnu siltä.