Syyt miksi lopetit jonkun suhteen vaikka tunteita
Eli mistä syystä olet lopettanut jonkun suhteen vaikka sinulla olisi tunteita ehkä paljonkin ja ero sattui? Eli ei siis että erosit siksi että suhde oli muuttunut kaverilliseksi. Itse mietin eroamista miehen mustasukkaisuuden ja erilaisuuden vuoksi (sellaisia mielipiteitä joita en meinaa sietää), se vaan että en jaksa sitä sydän surua jota varmaan kestää ikuisuus... Kun tunteita minulla niin paljon ja aiempi suhde loppui kun ei ollut tunteita niin mietin miten tästä selviää. Mutta ei ole enää niin hyvä olla kuin alussa.
Kommentit (41)
Mies oli kaikin puolin muuten hyvä, mutta seksissä haluttiin ihan eri juttuja. Pitkän päälle jompikumpi olisi joutunut suostumaan sellaiseen, josta ei pidä. Suostuin siis kerran ja koska heti näin, että oli hänen juttunsa, niin jätin suhteen ja etsin uuden. Miehelle en kertonut syytä, kun ajattelen, ettei ihmiset juurikaan tässä asiassa voi itseään muuttaa, vaikka haluaisivatkin.
Ei ollut tunteita takaisin eli oli vain seksiä.
Miehellä oli päihdeongelma. Tein kivuliasta lähtöä pitkään. Lopulta tietysti tunteetkin alkoivat kuolla sitä menoa katsoessa.
Mä lopetin 1,5v pituisen suhteen vaikka tunteita oli yhä, sillä aloin tämän läpi nähdä kumppanissa itselleni ei-toivottuja piirteitä. Mm näkemyksiä ja arvoja jotka eivät vastaa yhtään omiani, suhteen alussa ei tuonut mitään tällaista esille vaan tuntui että näemme maailman hyvin pitkälle samasta näkökulmasta ja ymmärsimme toisiamme. Hänen mustasukkaisuus alkoi herätä ja mun olisi pitänyt selittää kaikkia omia menojani ja tapaamisiani samalla kun hän piti kiinni omasta yksityisyydestään. Aina löytyi selitys sille miksi noissa on kyse täysin eri asioista ja pitkään uskoin tähän kun hän oli hyvä puhumaan.
Jossain vaiheessa aloin epäillä että hänellä olisi jotain peliä toisen naisen kanssa jonka hän kielsi täysin ja itsekin uskoin olevani vain turhaan mustasukkainen ja pyytelin anteeksi. Tilanne alkoi kääntyä yhä enemmän siihen että mä sain maksaa yhteiset menot (asuttiin eri osoitteissa) kun hänellä oli aina jotain tilannetta päällä ja ensi kuussa hän sitten vuorostaan maksaisi kaiken.
Joka tapauksessa, vaikka hän näin jälkeenpäin ajatellen kohteli mua tosi huonosti niin liian pitkään näin hänessä sen hurmaavan miehen johon aikanaan rakastuin. Lopulta keskustelu parhaiden ystävieni kanssa ja heidän huomionsa auttoivat mua aukaisemaan silmäni ja lopettamaan suhteen vaikka silloin tunteita vielä oli. Mies syytti mua tämän jälkeen kaikesta mahdollisesta taloudellisesta hyväksikäytöstä pettämisiin asti ja vuoroin taas vannoi rakkautta ja halusi palata yhteen. Laitteli mulle valokuvia vanhoista hyvistä ajoista ja kuvakaappauksia rakastuneena lähettämistäni viesteistä.
Tätä jatkui pari kuukautta ja viimeisen ”olet elämäni suuri rakkaus ja teen mitä tahansa että saan sut takaisin”-viestin jälkeisenä päivänä sitten ilmestyikin someen kuvia ylpeästä isukista vastasyntyneen poikansa kanssa. Ja parisuhdestatukseen merkittiin suhde lapsen äidin kanssa alkaneeksi vuotta aiemmin.
Se kyllä auttoi varsin hyvin pääsemään tunteista yli.
Läski nainen ja vihreiden kannattaja ja kaikkea metoo shittiä ja tavara kärysi kuin strömming&naama oli kuin naulapussi ja pakarat kuin painimatot.
Jätä se sika. Olet oaras ja saat paremman heti. Tää sun nykyinen on sika ja huono mies.
Tavaton ylimielisyys ja röyhkeys varsinkin kännissä. En jaksa kuunnella enää näin 50v. kun mies mansplainaa mulle aivan kaiken -hän tiesi paremmin ja "opetti" mulle kaiken siivoamisesta, pyykinpesusta, koiranhoidosta, ruuanlaitosta...
Nyt saa opettaa tyhjille seinille, ne kuuntelee nöyrästi.
Alkoi vaikuttaa, että tytöllä oli mielessä vaan biletys, ja aloin kaivata hieman älykkäämpää seuraa. Pari päivää kelailin tosissani, että tuliko tehtyä virhe, löydänkö enää ketään, mutta eipä kai se takertuminen olisi suhdetta parantanut.
Miehellä oli liian pieni. Ei vaan toiminut.
Paperilla oltiin täydellinen pari. Todellisuudessa oli pakko pistää poikki kun miestä kiinnosti kaikki muu kuin minun seurani. Kun ehdotin tapaamista niin milloin piti käydä kaupassa, milloin mennä salille, milloin siivota jne. Opinpahan sen, ettei minulle riitä suhde jossa nähdään vain pari kertaa kuussa.
Jos on luokattomat ruokailutavat, syö suu auki, maiskuttaa, en voi sietää.
Luonnevika, aggressiivisuus. Tunteita oli, mutta mies käyttäytyi aivan järkyttävän hirveällä tavalla. Lopulta en enää jaksanut.
Halusin käyttää päihteitä vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Luonnevika, aggressiivisuus. Tunteita oli, mutta mies käyttäytyi aivan järkyttävän hirveällä tavalla. Lopulta en enää jaksanut.
Pakko kysyä, että miten tunteita kehittyy aggressiiviseen ihmiseen? Miten kukaan voi pitää ihmisestä, joka käyttäytyy aivan järkyttävän hirveällä tavalla?
Ap, mieti asiaa niin päin, että jos miehellä on vikoja, joita sinun on mahdoton pidemmän päälle sietää, lienee parempi lähteä nyt kuin vasta sitten, kun teillä on ilmiriita ja kauheat kaunat kerääntyneenä.
Koska mä rakastuin, mutta mies ei. En jää yksipuoleiseen suhteenalkuun panopuuksi.
Yhden jätin koska oli ihan mahdoton naistenmies. Ei (ehtinyt) pettää sänkyyn menemällä, mutta jo seurustelumme alkuaikoina lääppi, puristeli, likisteli ja "kullitteli" puoli kylää kaverini mukaanlukien.
Kehtasi haukkua minut sitten vielä turhasta mustasukkaiseksi ja kippasi syyn kaverini niskaan, vaikka omin silmin näin mitä tapahtui.
Yhden toisen olen jättänyt liian pitkän välimatkan ja epäsäännöllisen vuorotyön vuoksi. Mitä siitä tulee, että toisella on vain viikonloput vapaata, ja toisella vain joka 3. viikonloppu, ja välimatkaa 100 km. Ei tule mitään, ei sovi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnevika, aggressiivisuus. Tunteita oli, mutta mies käyttäytyi aivan järkyttävän hirveällä tavalla. Lopulta en enää jaksanut.
Pakko kysyä, että miten tunteita kehittyy aggressiiviseen ihmiseen? Miten kukaan voi pitää ihmisestä, joka käyttäytyy aivan järkyttävän hirveällä tavalla?
Hän osasi olla asiallisesti aluksi. Luonne oli vähän äkkiväärä (sellaisella ihan siedettävällä tavalla), mutta ei hän niitä raivareitaan ja draamailujaan esitellyt aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin 1,5v pituisen suhteen vaikka tunteita oli yhä, sillä aloin tämän läpi nähdä kumppanissa itselleni ei-toivottuja piirteitä. Mm näkemyksiä ja arvoja jotka eivät vastaa yhtään omiani, suhteen alussa ei tuonut mitään tällaista esille vaan tuntui että näemme maailman hyvin pitkälle samasta näkökulmasta ja ymmärsimme toisiamme. Hänen mustasukkaisuus alkoi herätä ja mun olisi pitänyt selittää kaikkia omia menojani ja tapaamisiani samalla kun hän piti kiinni omasta yksityisyydestään. Aina löytyi selitys sille miksi noissa on kyse täysin eri asioista ja pitkään uskoin tähän kun hän oli hyvä puhumaan.
Jossain vaiheessa aloin epäillä että hänellä olisi jotain peliä toisen naisen kanssa jonka hän kielsi täysin ja itsekin uskoin olevani vain turhaan mustasukkainen ja pyytelin anteeksi. Tilanne alkoi kääntyä yhä enemmän siihen että mä sain maksaa yhteiset menot (asuttiin eri osoitteissa) kun hänellä oli aina jotain tilannetta päällä ja ensi kuussa hän sitten vuorostaan maksaisi kaiken.
Joka tapauksessa, vaikka hän näin jälkeenpäin ajatellen kohteli mua tosi huonosti niin liian pitkään näin hänessä sen hurmaavan miehen johon aikanaan rakastuin. Lopulta keskustelu parhaiden ystävieni kanssa ja heidän huomionsa auttoivat mua aukaisemaan silmäni ja lopettamaan suhteen vaikka silloin tunteita vielä oli. Mies syytti mua tämän jälkeen kaikesta mahdollisesta taloudellisesta hyväksikäytöstä pettämisiin asti ja vuoroin taas vannoi rakkautta ja halusi palata yhteen. Laitteli mulle valokuvia vanhoista hyvistä ajoista ja kuvakaappauksia rakastuneena lähettämistäni viesteistä.
Tätä jatkui pari kuukautta ja viimeisen ”olet elämäni suuri rakkaus ja teen mitä tahansa että saan sut takaisin”-viestin jälkeisenä päivänä sitten ilmestyikin someen kuvia ylpeästä isukista vastasyntyneen poikansa kanssa. Ja parisuhdestatukseen merkittiin suhde lapsen äidin kanssa alkaneeksi vuotta aiemmin.
Se kyllä auttoi varsin hyvin pääsemään tunteista yli.
Hyi kauheeta 😭🥶
Erosin miehen mielenterveysongelman (bipolaarihäiriö) takia. Rakastin kyllä, mutta en vaan kestänyt enää erityisesti niitä maniasekoiluita kuten pettämistä, juomista, raivoamista, uhkapelaamista, unettomuutta ja työntekoa öisin jne. Ja sitten perään masennusjakso joka saattoi kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen alkoi taas nousu kohti maniaa. Kun mitkään kokeillut lääkkeet ei auttaneet ja/tai mies heitti ne hypomaniassa aina menemään koska oli mielestään parantunut, en jaksanut enää 4 vuoden jälkeen.
Mutta ollaan kyllä parhaat kaverit edelleen. Ei vaan jaksa saman katon alla asumista.