Yksi työtön sukulaisnainen jankuttaa aina että on niin hyvä työssään, ei kuitenkaan saa töitä

Jos on rajallinen määrä vakituisia ja hän on sijainen.

Monella on vääristynyt kuva omasta osaamisestaan.

Ja ehkäpä haluaa jotenkin pönkittää omaa itsetuntoaan jos ei töitäkään saa?

Nojaa. Mä olen alallani valehtelematta pohjoismaiden paras, eikä mun tarvitse kertoa sitä itse kenellekään kun kaikki tietävät sen jo. Silti mulla on max 5 vuoden työsuhteita.

On aika omituista luulla, että organisaatiossa vakituisten työntekijöiden tarve kasvaa sen myötä, mitä paremmin määräaikaiset työntekijät työssään menestyvät. Jos vakkaripaikkoja on x kappaletta ja henkilöstösuunnitelman mukaan ensi vuonna x kappaletta niin ikään, ei se x muutu x+1 kappaleeksi sillä, että joku tekee työnsä hyvin. Ei vakkaripaikka ole mikään ansaittu palkinto ja automaatio hyvin tehdystä määräaikaisuudesta. Vakkaripaikkojen määrä on rajattu, ja määräaikaisilla paikataan väliaikaisia henkilöstötarpeita. Joskus määräaikainen tarve jatkuu vielä vuodella tai kahdella, mutta ei sen tarvitse sittenkään osoittautua vakituiseksi tarpeeksi.

Onhan Postillakin varhaisjakelussa töitä mutta vakinaisia työsopimuksia ei silti haluta kirjoittaa. Tämä on uusi normaali monella alalla.

Nämä juuri uskovat, että työpaikat liääntyvät esim kotihoidontuen poistolla. Harhaisia.

Vierailija kirjoitti:

On aika omituista luulla, että organisaatiossa vakituisten työntekijöiden tarve kasvaa sen myötä, mitä paremmin määräaikaiset työntekijät työssään menestyvät. Jos vakkaripaikkoja on x kappaletta ja henkilöstösuunnitelman mukaan ensi vuonna x kappaletta niin ikään, ei se x muutu x+1 kappaleeksi sillä, että joku tekee työnsä hyvin. Ei vakkaripaikka ole mikään ansaittu palkinto ja automaatio hyvin tehdystä määräaikaisuudesta. Vakkaripaikkojen määrä on rajattu, ja määräaikaisilla paikataan väliaikaisia henkilöstötarpeita. Joskus määräaikainen tarve jatkuu vielä vuodella tai kahdella, mutta ei sen tarvitse sittenkään osoittautua vakituiseksi tarpeeksi.

Kyllä se vaan isommissa organisaatioissa voi olla palkinto hyvintehdystä määräaikaisuudesta. Minulle esim. ihan etsimällä etsittiin talosta paikka, jossa olin sen aikaa että sopivampi aukesi, sillä eivät halunneet menettää niin hyvää työntekijää

Se on hyvin tavallista että on töissään hyviä ihmisiä jotka ei saa töitä. Esim. itse olen saanut työnantajallani kaikenlaisia palkintoja ja tunnustuksiakin, mutta jos työttömäksi jäisin, ei olisi odotettavissa helppoa työllistymistä, koska alalla on kauhea ikärasismi ja olen yli 40 v. Samoin ihmisiä voidaan käytännössä syrjiä esim. ulkoasun tai painon takia, vaikka ei tätä päin näköä sanota vaan muuten vaan "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun".

Olin 2 vuotta työttömänä, pääsemättä edes haastatteluihin. Lopulta sain tuurilla kuukauden vuokratyön, joka lopulta muuttui vakituiseksi ja on jatkunut jo 4 vuotta. Olen hyvä työssäni ja tiesin kyllä työttömänä ollessakin, että vika työttömyyteen on työmarkkinoissa eikä minussa.

Ei ole viitsinyt kertoa sinulle, että ei ole hakenutkaan työtä? Hänen aikaisemmat kokemuksensa töistä voivat olla, että sai enemmän aikaan kuin työkaverit keskimäärin, teki laatua ja oli hyvä työssään? Ehkä hän ei saanut enempää palkkaa paremmasta työtehostaan, jolloin motivaatio heikkeni? Ehkä häntä käskettiin hidastamaan, jotta toisilta ei alettaisi vaatia yhtä paljon? Ehkä häntä väsytti olla hitaampi?  Ehkä häntä ei kuunneltu työpaikalla, kun hän esitti tapoja saada säästöjä talolle? Ehkä hän huomasi, että vaikka työllään saisi aikaan säätöjä, ei hän saisi lisää palkkaa siitä ikäänkuin palkkioksi? Ehkä ammattiliitoilla oli jotain vastaan, sillä moni työnantaja perustelee, että ei voi suostua ehdotukseen, koska saisi silä luottamusmiehen kimppuunsa? Suomessa ei saa tehdä töitä itselleen parhaimmalla tavalla muuten kuin ehkä yrittäjänä tai salaa. Yrityshenkinen ei palkkatyössä saa olla, sillä niissä on esim. minuutin tarkat säännöt, joista täytyy pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika omituista luulla, että organisaatiossa vakituisten työntekijöiden tarve kasvaa sen myötä, mitä paremmin määräaikaiset työntekijät työssään menestyvät. Jos vakkaripaikkoja on x kappaletta ja henkilöstösuunnitelman mukaan ensi vuonna x kappaletta niin ikään, ei se x muutu x+1 kappaleeksi sillä, että joku tekee työnsä hyvin. Ei vakkaripaikka ole mikään ansaittu palkinto ja automaatio hyvin tehdystä määräaikaisuudesta. Vakkaripaikkojen määrä on rajattu, ja määräaikaisilla paikataan väliaikaisia henkilöstötarpeita. Joskus määräaikainen tarve jatkuu vielä vuodella tai kahdella, mutta ei sen tarvitse sittenkään osoittautua vakituiseksi tarpeeksi.

Kyllä se vaan isommissa organisaatioissa voi olla palkinto hyvintehdystä määräaikaisuudesta. Minulle esim. ihan etsimällä etsittiin talosta paikka, jossa olin sen aikaa että sopivampi aukesi, sillä eivät halunneet menettää niin hyvää työntekijää

Saitko myös mitalin ja kutsun linnan juhliin?

Ei se ehkä ole niin hyvä kuin itse luulee

Mä olen tosi hyvä kaikessa mitä teen. En vaan osaa huomioida sitä seikkaa, että työyhteisössä pitää tehdä enemmän kuin vaan hoitaa työnsä hyvin. Pitää olla sosiaalinen ja "hyvä tyyppi", näille menee vakituiset paikat vaikka työnjälki ei ole priimaa.

+ ne ihmiset, jotka ovat töissä hälläväliä-asenteella, ärsyyntyvät siitä, jos joku tekee työnsä liian hyvin. Saa muut näyttämään huolimattomilta laiskureilta. Tästä olen saanut jopa kollegalta palautetta..

Minä olen työssäni erittäin hyvä, mutta nykyiset työnhaku- eli itsensämarkkinointitavat ovat minulle vieraita ja vastenmielisiä. Työtehtävissäni niitä ei tarvita. Suosittelijoita minulla olisi joka lähtöön, mutta koskaan ei heille ole soitettu. Viimeisin sanallinen työtodistukseni on vuodelta 2006.

Olen opettaja. Minulla on kokemusta kaikilta kouluasteilta ja erityisesti yksityiseltä sektorilta. Tällaisia "opettaja joka lähtöön" -työpaikkoja ei kuitenkaan enää ole olemassa. Monipuolinen kokemus ei ole eduksi, kun haetaan esimerkiksi ammattioppilaitoksen senjasen linjan opettajaa, vaan rehtorin on helpointa palkata turvallinen, oppilaitostyötä pitkään tehnyt ihminen. Eduksi on myös rehtorin tai rekrytoijan tunteminen ennestään. Minulla on eläkeikään vielä viitisentoista vuotta, ja tuona aikana kävisin palveluvuosieni vuoksi huomattavasti vasta valmistunutta kalliimmaksi. Ikäni tekee minusta vain paremman työssäni, mutta kaikki eivät ajattele niin; minulle on kerran sanottu haastattelussa aivan suoraan, että parasta ei olla hakemassa, eikä välttämättä edes hyvää, vaan budjettiin sopivaa. Vastaako kaikki tämä kysymykseesi riittävän hyvin?

Minä muuten en saa edes sijaisuuksia. Rekrytoijien olisi riskitöntä palkata minut sijaiseksi ja katsoa, olisiko minusta vakituiseksi työntekijäksi, mutta yksikään ei vielä ole kiinnostunut kokeilemaan.