Eron jälkeen, pidättekö tärkeänä lasten lyhyttä matkaa molemmille vanhemmille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista on sitten vuoroviikkolapset, jouden toinen koti on kaukana kouluista. Se ei toimi.

Mitään kilometrimääriä on varmaan turha lähteä määrittelemään. Se mikä minun mielestäni on tärkeintä, on lasten koulumatkojen järjestely. Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isohkossa kaupungissa toisella vanhemmallaan ja käyvät koulua siellä. Jokatoinen viikko asuvat meillä 25 km päässä ja käyvät koulua täältä käsin. Me olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että junaseisakkeelle on matkaa 900 m. Toisessa päässä matka jatkuu joko bussilla tai pyörällä. Yhteensä matkan kesto kotiovelta koululle on n. 40 minuuttia.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin lapset voivat mennä kavereilleen kaupunkiin, ja kaverit voivat tulla meille. Harrastukset ovat kaupungissa ja niihin kulkevat joko junalla tai meidän kyydillä.

Mielestäni meidän arki on sujuvaa näin, eikä ole lapsetkaan valittaneet.

Olen pahoillani, muuta kuulostaa ihan kamalalta järjestelyltä. 25km koulumatka, junaa ja bussia, notkua kavereilla ennenkuin kyyti tulee. Kyllähän lapset tottuvat vaikka mihin, mutta eihän tuo ole millään mittapuulla lapsen edun mukaista.

Jos meille tulisi ero, niin ilman muuta minä tai puolisoni muuttaisi lähelle toista. Siinä säilyisi lapsen kaveripiiri, koulun käynti ja harrastukset lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista on sitten vuoroviikkolapset, jouden toinen koti on kaukana kouluista. Se ei toimi.

Mitään kilometrimääriä on varmaan turha lähteä määrittelemään. Se mikä minun mielestäni on tärkeintä, on lasten koulumatkojen järjestely. Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isohkossa kaupungissa toisella vanhemmallaan ja käyvät koulua siellä. Jokatoinen viikko asuvat meillä 25 km päässä ja käyvät koulua täältä käsin. Me olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että junaseisakkeelle on matkaa 900 m. Toisessa päässä matka jatkuu joko bussilla tai pyörällä. Yhteensä matkan kesto kotiovelta koululle on n. 40 minuuttia.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin lapset voivat mennä kavereilleen kaupunkiin, ja kaverit voivat tulla meille. Harrastukset ovat kaupungissa ja niihin kulkevat joko junalla tai meidän kyydillä.

Mielestäni meidän arki on sujuvaa näin, eikä ole lapsetkaan valittaneet.

Olen pahoillani, muuta kuulostaa ihan kamalalta järjestelyltä. 25km koulumatka, junaa ja bussia, notkua kavereilla ennenkuin kyyti tulee. Kyllähän lapset tottuvat vaikka mihin, mutta eihän tuo ole millään mittapuulla lapsen edun mukaista.

Hmm. No onpas jännä mielipide. Kuvitteletko tosiaan, että koko Suomessa JOKAIKINEN lapsi pystyy kävelemään kyläkouluun vuoden ympäri? Mitä kaikista niistä lapsista, joilla automaattisesti asuinpaikkansa takia on vaikka tunnin koulumatka suuntaansa? Newsflash: maaseudullakin asuu lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista on sitten vuoroviikkolapset, jouden toinen koti on kaukana kouluista. Se ei toimi.

Mitään kilometrimääriä on varmaan turha lähteä määrittelemään. Se mikä minun mielestäni on tärkeintä, on lasten koulumatkojen järjestely. Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isohkossa kaupungissa toisella vanhemmallaan ja käyvät koulua siellä. Jokatoinen viikko asuvat meillä 25 km päässä ja käyvät koulua täältä käsin. Me olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että junaseisakkeelle on matkaa 900 m. Toisessa päässä matka jatkuu joko bussilla tai pyörällä. Yhteensä matkan kesto kotiovelta koululle on n. 40 minuuttia.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin lapset voivat mennä kavereilleen kaupunkiin, ja kaverit voivat tulla meille. Harrastukset ovat kaupungissa ja niihin kulkevat joko junalla tai meidän kyydillä.

Mielestäni meidän arki on sujuvaa näin, eikä ole lapsetkaan valittaneet.

Olen pahoillani, muuta kuulostaa ihan kamalalta järjestelyltä. 25km koulumatka, junaa ja bussia, notkua kavereilla ennenkuin kyyti tulee. Kyllähän lapset tottuvat vaikka mihin, mutta eihän tuo ole millään mittapuulla lapsen edun mukaista.

Hmm. No onpas jännä mielipide. Kuvitteletko tosiaan, että koko Suomessa JOKAIKINEN lapsi pystyy kävelemään kyläkouluun vuoden ympäri? Mitä kaikista niistä lapsista, joilla automaattisesti asuinpaikkansa takia on vaikka tunnin koulumatka suuntaansa? Newsflash: maaseudullakin asuu lapsia.

Osa vanhemmista valitsee asuinpaikkansa niin, että lapsen elämä on sujuvaa. Koulu ja kaverit ovat yleensä iso osa lapsen elämää. Osa vanhemmista taas laittaa lapsensa tilanteeseen, jossa koulumatka kestää tunnin suuntaansa. Jokainen voi valita itse, mitä asioita arvottaa.

Veikkaanpa myös, että nämä tunti suuntaansa -vanhemmat ovat niitä, jotka huutavat lujimpaan koronarajoitusten kiristämisen puolesta. Etäkoulua kaikille, niin että heillä olisi helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Mietipä sitten tarhoja, kavereita, ja koulua kun se on ajankohtaista.

Onko elämä VÄHÄN helpompaa LAPSELLE jos asuisitte samalla alueella?

LAPSEN etu ensin aina erotilanteissa.

Erosimme 9V sitten lapsen äidin kanssa. Vaikka ero oli mitä oli, sen päätimme että asumme samalla alueella ainakin lapsen ala-asteen.

Asumme edelleen kävelymatkan päässä toisistamme, lapsella pysyi alusta asti sama naapuristo, samat kaverit, tarhaan molemmilla about yhtä pitkä matka jne.

KAIKKI helpompaa. Tästä huolimatta olen sattumalta nähnyt lapsen äidin lähikaupassa varmaan vähemmän kuin kerran puolessa vuodessa samaan aikaan.

Höpsistä. Jos olisitte ajatelleet lapsen etua olisitte pysyneet yhdessä, ettekä menneet eroamaan että voisittea asua toistenne naapureina. Varmasti olisi voinut pysytellä sen ala-asteen yhdessäkin vielä. LASTEN ETU ennen kaikkea, paitsi silloin kun MINÄ haluan erota, eiköstä niin? Sitten jäädään siihen eksän viereen asustelemaan kun on niin huono omatunto. Sen lisäksi tullaan osoittelemaan MUITA johonkin vauvapalstalle, että TE teette VÄÄRIN, MINÄ kyllä TIEDÄN! Etpähän tiedä, kunhan möliset.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että tulisi asua lähekkäin vaikka toisella vanhemmalla käy sopparin vaan joka toinen viikonloppu?

Itse haluaisin muuttaa tukiverkostojen ja motivoivan työn luo, matkaa 95km ja exä ehdottomasti vastaan.

Ei muuta kuin muutatmenemään vain. Älä anna syyllistää lapsella sinua, sillä kyseesä on ainoastaan exän kontrollointiyritys sinun elämääsi. Älä anna sitä valtaa hänelle enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista on sitten vuoroviikkolapset, jouden toinen koti on kaukana kouluista. Se ei toimi.

Mitään kilometrimääriä on varmaan turha lähteä määrittelemään. Se mikä minun mielestäni on tärkeintä, on lasten koulumatkojen järjestely. Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isohkossa kaupungissa toisella vanhemmallaan ja käyvät koulua siellä. Jokatoinen viikko asuvat meillä 25 km päässä ja käyvät koulua täältä käsin. Me olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että junaseisakkeelle on matkaa 900 m. Toisessa päässä matka jatkuu joko bussilla tai pyörällä. Yhteensä matkan kesto kotiovelta koululle on n. 40 minuuttia.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin lapset voivat mennä kavereilleen kaupunkiin, ja kaverit voivat tulla meille. Harrastukset ovat kaupungissa ja niihin kulkevat joko junalla tai meidän kyydillä.

Mielestäni meidän arki on sujuvaa näin, eikä ole lapsetkaan valittaneet.

Olen pahoillani, muuta kuulostaa ihan kamalalta järjestelyltä. 25km koulumatka, junaa ja bussia, notkua kavereilla ennenkuin kyyti tulee. Kyllähän lapset tottuvat vaikka mihin, mutta eihän tuo ole millään mittapuulla lapsen edun mukaista.

Hmm. No onpas jännä mielipide. Kuvitteletko tosiaan, että koko Suomessa JOKAIKINEN lapsi pystyy kävelemään kyläkouluun vuoden ympäri? Mitä kaikista niistä lapsista, joilla automaattisesti asuinpaikkansa takia on vaikka tunnin koulumatka suuntaansa? Newsflash: maaseudullakin asuu lapsia.

Maaseudullakin asuu lapsia, joo, mutta ei sentään tuhansittain. Ja parin vuosikymmenen päästä vielä vähemmän.

Oikeus tai mikään muukaan taho ei voi estää muuttamasta, etenkään kun muutto ei vaikuta lasten tapaamisiin mitenkään. Joku 95km on autolla yks luikaus, toki on hankalaa jos toisella ei ole vaikka autoa ollenkaan mutta sitten pitää sopia kyydityksestä. Oma tilanne eri koska lapsen toinen vanhempi ei ole huoltajuutta saanut koskaan ja kun muutamme 200 km päähän, ilmoitan asiasta vasta sitten kun muutto selvä ja koulu varmistunut jne. En aio edes vaatia osallistumista kuljetuksiin, hoidan ne itse, kaksi kertaa kuussa yhden vuorokauden verran noita tapaamisia. Jos toinen olisi huoltaja, saisin silti muuttaa, ei vanhemmilla ole sellaista valtaa toistensa yli mikäli muuttaminen ei pakota laittamaan soppareita uusiksi.

Up

Erotessa ajattelin että lähekkäin asuminen on hyväksi. Valitettavasti toinen osapuoli erosi myös lapsistaan samalla. Meni pari vuotta, kun lapset näkivät toista vanhempaansa välillä kerran kuukaudessa. Kun kuvioon astui uusi puoliso, alkoi täyspäiväiseksi vanhemmaksi puolison lapsille. Joskus lapset soittelivat itse ja kysyivät pääseekö käymään, tai tulisiko katsomaan harrastukseen liittyviä kilpailuja. Vastaus saattoi olla, että on puolison lapsenvahtina eikä siksi käy. Kuskasi myös harrastukseen näitä lapsia. Kevätjuhlan todistuksen jaon yms oli uuden puolison lasten kanssa. Tämä aiheutti pahaa mieltä lapsissa. Joten myöskään muuttoomme kauemmaksi työni vuoksi ei painanut hirveästi enää. Nykyään kun välimatkaa on näkevät säännöllisemmin. Ja tämä vanhempikin on tajunnut, että se aika on arvokasta myös omien lasten kanssa. Ennen sitä olivat aina jotenkin siinä muutaman kilometrin päässä aina olemassa. Ja oli helpompi luvata omalle viikonlopulle joku meno.

Vierailija kirjoitti:

Oikeus tai mikään muukaan taho ei voi estää muuttamasta, etenkään kun muutto ei vaikuta lasten tapaamisiin mitenkään. Joku 95km on autolla yks luikaus, toki on hankalaa jos toisella ei ole vaikka autoa ollenkaan mutta sitten pitää sopia kyydityksestä. Oma tilanne eri koska lapsen toinen vanhempi ei ole huoltajuutta saanut koskaan ja kun muutamme 200 km päähän, ilmoitan asiasta vasta sitten kun muutto selvä ja koulu varmistunut jne. En aio edes vaatia osallistumista kuljetuksiin, hoidan ne itse, kaksi kertaa kuussa yhden vuorokauden verran noita tapaamisia. Jos toinen olisi huoltaja, saisin silti muuttaa, ei vanhemmilla ole sellaista valtaa toistensa yli mikäli muuttaminen ei pakota laittamaan soppareita uusiksi.

Tosi surullisia tällaiset tilanteet. Lapsella ei pysy näin juuri mitään suhdetta toiseen vanhempaan. Ihme, jos kohta lapsi edes haluaa lähteä viettämään tuota yhtä vuorokautta.

Riippuu varmaan siitä, millaiset vanhempien välit ja miten paljon lapsi näkee vanhempiaan.

Meillä parisuhde päättyi miehen uskottomuuteen ja mun ajatus oli, että itse haluan nähdä exää niin vähän kuin mahdollista, mutta että ex saa olla lapsen kanssa niin paljon kuin haluaa.. Eron jälkeisenä vuotena tilanne vakiintui siihen, että näki noin joka toinen viikonloppu. Tietty joku muu olisi voinut naisena ottaa itselleen enemmän vastuuta myös siitä isäsuhteen vahvistamisesta, mutta mä en tehnyt niin. Mies sai olla aloitteellinen ja mä tein myös selväksi, ettei yhteys muhun oo jatkuvasti auki, vain viesteillä saa ottaa yhteyttä ja vain lapsen asioissa (poikkeuksena hätätilanteet).

Tuossa vuosi eron jälkeen muutin sitten paikkakuntaa, lähemmäs turvaverkkojani. 150km matka on sellainen, että lapsi näkee isäänsä yhtä paljon kuin eron jälkeenkin eli joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista on sitten vuoroviikkolapset, jouden toinen koti on kaukana kouluista. Se ei toimi.

Mitään kilometrimääriä on varmaan turha lähteä määrittelemään. Se mikä minun mielestäni on tärkeintä, on lasten koulumatkojen järjestely. Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isohkossa kaupungissa toisella vanhemmallaan ja käyvät koulua siellä. Jokatoinen viikko asuvat meillä 25 km päässä ja käyvät koulua täältä käsin. Me olemme valinneet asuinpaikkamme niin, että junaseisakkeelle on matkaa 900 m. Toisessa päässä matka jatkuu joko bussilla tai pyörällä. Yhteensä matkan kesto kotiovelta koululle on n. 40 minuuttia.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin lapset voivat mennä kavereilleen kaupunkiin, ja kaverit voivat tulla meille. Harrastukset ovat kaupungissa ja niihin kulkevat joko junalla tai meidän kyydillä.

Mielestäni meidän arki on sujuvaa näin, eikä ole lapsetkaan valittaneet.

Olen tuo jolle vastaat. Minä ajattelin juuri, että tuo matka on liian pitkä. Sivusta olen seurannut kahden tällaisen kasvua, eli 10 vuotta olleet tässä tilanteessa. Siellä etäkodissa käytännössä käyvät vain nukkumassa. Nuorempana odottivat lähempänä asuvan vanhemman kotona, että tultiin hakemaan. Vanhempana haluasivat nähdä koulun lähellä asuvia kavereita ja tulivat siksi vasta myöhään kotiin.

Ja vielä ememmän ihmettelen vanhempaa, joka ajoin mont tuntia viemään ja tuomaan. Tässä tapauksessa järkevintä olisi viikonloppusuteemi, eikä vuoroviikko.

Riippuu vanhemmista. Mun ex asui eron jälkeen tuossa 300m päässä ja oli välillä tosi vaikeaakin selittää lapsille isän asunnon ohi päivittäin käveltäessä miksi he eivät taaskaan voi mennä isin luokse. Varsinkin kun isistä oli kiva tulla siihen parvekkeelle vilkuttelemaan.

Samoin niiden ehkä kerran kuussa tapaamisten yhteydessä tuo lyhyt välimatka oli lähinnä rasite kun hän pystyi noin vain kesken tapaamispäivän tai viikonlopun lähettämään lapset mun luokse ilmoittamatta ilman että välitti mun suunnitelmistani.

Että nyt kun välimatkaa on useita satoja kilometrejä ja ex tapaa lapsia noin kaksi kertaa vuodessa vieden nämä silloin äitinsä luokse sujuu kaikki paremmin.

Mutta jos siis olisi normaali, vastuullinen vanhempi toisena huoltajana niin toki pyrkisin pitämään välimatkan sellaisena ettei se häiritse tapaamisia ja jopa pystyttäisiin tukemaan toisiamme arjessa. Tietty jos työtilanne tai joku muu tärkeä asia edellyttää kauemmaksi muuttamista niin sitten täytyy pyrkiä muuten hoitamaan tapaamiset mahdollisimman hyvin.

Suomessa infrastruktuuri on pääosin niin hyvä, että lapset voivat kulkea pidempiäkin matkoja bussilla tai junalla. Usein on niin, ettei etävanhempi tapaa sen useammin lasta, vaikka asuisi kilometrin päässä kuin jos asuisi 400km päässä. Se on tahdosta kiinni, kuinka haluaa lastansa nähdä.

Jos toinen on vaan viikonloppuvanhempi, ei tuo välimatka niin merkitse. Meillä on vuoroviikko kuvio ja välimatka alle kilometrin. Ihan hyvin toimii, kun isäkin ottaa vastuuta.

No jos ex pitää vain joka toinen viikonloppu niin ei tuolla niin isoa merkitystä ole. Jos viikko viikko niin sitten ehdottomasti lähellä lasten kouluja tms. normaalia elinpiiriä.

Tinzellä eli Tiamaria Zokalla on mielestäni turhan iso pehva.

Jos haluat, että lapsellasi säilyy hyvä suhde myös toiseen vanhempaan, järjestelette asumiset samaan kaupunkiin.