Luulen olevani paremmin säilynyt kuin oikeasti olen.
Aina välillä näen jonkun muun ottaman valokuvan, ja huomaan etten ehkä olekaan ihan niin hyvin säilynyt tai niin poikkeuksellisen nuoren näköinen kuin luulen. Peilistä katsoen näytän aika hyvältä, mutta valokuvissa näkyy kaulan löysyys ja muut ikävät ikä muutokset.
Elääkö omassa todellisuudessa, jossa luulen olevani hehkeä, vai luovuttaako ja todeta, että parempi keskittyä ihan muihin asioihin?
Kommentit (4)
Juttuhan on niin, että sä näytät siltä miltä näytät riippumatta siitä miltä itse kuvittelet näyttäväsi. Voit ihan rauhassa keskittyä muihin asioihin kuin omaan nassuun. Jopa ihan suositeltavaa kaikille, rupsahduksen asteesta riippumatta.
Meillä on kylpyhuoneessa todella imarteleva valaistus ja luulen aina olevani oikein kivannäköinen. Sitten kaupungilla peilistä katsoo takkupää harakka. Välttelen siis kaupungilla katsomasta peileihin, pysyy parempi mieli.
Kannattaa keskittyä muihin asioihin. Itse stressasin 40 kriisissä kauheasti ulkonäön ikääntymismuutoksista. Mutta päädyin siihen että en ala esim plastiikkakirurgiaan, koska se on aika pian kuitenkin tappiollinen taistelu: ikääntyminen etenee vääjäämättä. Eli parempi hyväksyä että ne ajat on ohi jolloin ulkonäöllä herätin huomiota ja nyt parempi keskittyä muuhun.
Luovuttaako elää omassa todellisuudessa? Niinkö?